Löydätte Kolmen koplan kuulumiset tästä eteenpäin wordpressin puolelta osoitteesta kolmenkopla.wordpress.com. Tervetuloa sinne!
Kolmen kopla har flyttat till ett nytt hem, till kolmenkopla.wordpress.com. Ni är hjärtligt välkomna dit!
Saker man bör inte göra då man är ensam med tre barn
Man bör inte boka en tid för blodprov och vaccinering. Blodprov för bebin, hepatit-vaccinering för tre- och fyraåringar. När man skall som mamma hålla i ett barn som vaccineras, kan man bara inte samtidigt trösta det hysteriska andra barnet som vill inte att dens syskon får sjukt. Man bara räcker inte som en mamma till det.
Man bör inte lova åt ovannämnda barn att de får en liten Angry Birds -leksak från Stockmans då det är Galna Dagar. Vagnen och två vaccinationglassyra barn och en miljard yra vuxna runtomkring är inte en bra kombo.
Man bör inte ta barnen bort från Stockmanns till Prisma för att veckohandla utan att ge mellanmål. För då går ju allt direkt åt skogen. Speciellt när man bestämmt sig att börja äta annorlunda än förr och måste kolla innehållstabeln på varendaste en vara man tänker handla.
Suck. Men hemma är vi, fick mat, hann se barnprogramm och nu är allt lungt.
Man bör inte lova åt ovannämnda barn att de får en liten Angry Birds -leksak från Stockmans då det är Galna Dagar. Vagnen och två vaccinationglassyra barn och en miljard yra vuxna runtomkring är inte en bra kombo.
Man bör inte ta barnen bort från Stockmanns till Prisma för att veckohandla utan att ge mellanmål. För då går ju allt direkt åt skogen. Speciellt när man bestämmt sig att börja äta annorlunda än förr och måste kolla innehållstabeln på varendaste en vara man tänker handla.
Suck. Men hemma är vi, fick mat, hann se barnprogramm och nu är allt lungt.
"Mamma jag vill sen ha en teletappikaka på min födelsedag"
Jahha.
Aj det vill du. En teletappikaka. Nå hur månne skall en sådan se ut?
"Det ska vara alla de där teletappin där och rutchanan och det där hålet var de bor och gräsmatta."
Jahha.
Och så gjorde vi en övningskaka till pappans födelsedag och tur för det för det var ju sen en himla show att få den där massan till en tillräckligt stor platta så att den täcker hela kakan. Lösningen är ju att köpa tillräckligt med massa, med det berättade ingen åt mig då inte (jag hade kanske 50g grönt det räckte ju ingenstans, tog blått och rött till för att täcka hela kakan).
Men alltså bra, att vi övade för igår bakade maken en sockerkaka, imorse fyllde jag den kakan med blåbärskvarg-vispgrädde och limecurd, och nu just blev den här klar och att jag är stolt över mig just nu! Den lyckades ju!
Den är inte grön, den har ingen gräsmatta. Där är bara en av teletappifigurerna, Laa-laa, och Dottern som alltså önskade kakan för sin kalas imorgon, lade sig för natten i den tron att mamma lagar en Tiivi-Taavi (den lila, största ni vet) för den färgläggningsbilden Pappan printade ut för modell är en Tiivi-Taavi. Men det fanns inget blått i den massa-asken mamma hade köpt så... Laa-laa it is, take it or leave it.
Men stolt. Vilken härlig känsla!
Aj det vill du. En teletappikaka. Nå hur månne skall en sådan se ut?
"Det ska vara alla de där teletappin där och rutchanan och det där hålet var de bor och gräsmatta."
Jahha.
Och så gjorde vi en övningskaka till pappans födelsedag och tur för det för det var ju sen en himla show att få den där massan till en tillräckligt stor platta så att den täcker hela kakan. Lösningen är ju att köpa tillräckligt med massa, med det berättade ingen åt mig då inte (jag hade kanske 50g grönt det räckte ju ingenstans, tog blått och rött till för att täcka hela kakan).
Men alltså bra, att vi övade för igår bakade maken en sockerkaka, imorse fyllde jag den kakan med blåbärskvarg-vispgrädde och limecurd, och nu just blev den här klar och att jag är stolt över mig just nu! Den lyckades ju!
Den är inte grön, den har ingen gräsmatta. Där är bara en av teletappifigurerna, Laa-laa, och Dottern som alltså önskade kakan för sin kalas imorgon, lade sig för natten i den tron att mamma lagar en Tiivi-Taavi (den lila, största ni vet) för den färgläggningsbilden Pappan printade ut för modell är en Tiivi-Taavi. Men det fanns inget blått i den massa-asken mamma hade köpt så... Laa-laa it is, take it or leave it.
Men stolt. Vilken härlig känsla!
Raket på ryggen
Mamman virkade fyra snören, och av misstak blev de exact lika långa. Det var inte riktigt planerat, men bra så. Sedan tog mamman sig ute på terrassen, och sprayade fyra stora pepsimax-flaskor. Det var inte skoj, tyckte mamman. Det luktade illa, nästan lika illa som nagellack, tänkte hon. Det tog en evighet för flaskorna att torka ute i minusgrader, så hon tog dem inomhus, så att alla i familjen skulle få njuta av lukten på grått sprayfärg.
Under tiden klippte mamman två paffbitar, och använde sin mini-armykniv för att laga hål för de virkade snören. Sen la hon snören genom hålen, sydde snören fast och såg nöjd ut. So far so good, tänkte hon.
Sedan var mamma tvungen att bekanta sig med den nya redskapen, limpistolen. Det var inte så krångligt, som mamman hade tänkt sig, och snart hade hon limmat flaskorna fast i paffbitarna en gång. Och två gånger, tre, fyra gånger. Det var inte så enkelt sen, tyckte mamman. Men sist och slut hittade hon de två ställen var limmet skulle måsta vara så att flaskan skulle ha en liten chans att hållas på paffen.
Det kom natt, den kom följande morgon. "Vad då 20 minuters pysselgrej, hen den där amerikanen måste vara nån slags supermänniska", tänkte den morgontrötta mamman och åt upp sin gröt med jordgubbssoppa på.
Mamman tog fram filttygsbitarna och så bister ut. Hon hade varit säker på att det fanns två stora hela ark med rött, med det fanns det inte. Så ena raketen sku få röda flammar, andra gula. Det skulle bli lika bra så. Hur flammorna skulle se ut, det var sen ett värre problem. De blev och likna julgranar, tyckte mamman, men sa ingenting, för de två små barn som skulle snart äga raketer på ryggen väntade redan otåligt att mamman skulle säga att de är färdiga. Limpistolet i handen och vips så var flammorna på sina platser.
Det skulle vara ett femårskalas, med maskerad som tema, och barnen tog sina nya raketer och hoppade iväg till kalaset. Och alla beundrade mamman som hade gjort så fint så fint.
Och den här mamman måste säga att hon är faktiskt supernöjd och stolt över sig själv. Bra jobbat jag!
Vill du se på fina fina foton och bilder för "step by step guide", kolla här.
Det börjar vara sent
... och jag borde ha lagt mig för timmar sen, för idag (ja, på lördagen) fyller min bebis 6 månader, vi ska fira både henne och grannen som fyllde 5 år nyss, städa hela lägenheten för sen imorgon skall vi fira treåringen med släktkalas. Det borde bakas och städas och fixas och allt. 18 gäster. Auch... (och ja, pappan i familjen, min make, var är han? På arbetsresa! Överrasknings sådan! På kort notis! NEEEEEJ! Han kommer hem på söndageftermiddagen, samtidigt med gästerna! Mamma och tre små barn tackar och.... )
Men alltså.
Int kan man sova när han är borta. Speciellt inte då man börjar se på foton från dagen som gått. Och hittar en bild på vår pannkaka. Den som vi åt till kvällsbiten.
Ju, jag är trött. Natinati!
Men alltså.
Int kan man sova när han är borta. Speciellt inte då man börjar se på foton från dagen som gått. Och hittar en bild på vår pannkaka. Den som vi åt till kvällsbiten.
Ju, jag är trött. Natinati!
Jag hjärta Fiskars
Barnsax a la Fiskars. De orange är årsmodell ´86, men fanns i butiken ännu igår (de är universala, lika dåliga eller bra för båda händer), saxar nere till höger är för en viss treåring här hemma som är så vänsterhänt som barn bara kan vara och de till vänster är för sonen som är nog högerhänt men har inte så stor skillnad vad han använder för en hand för det är ingen skillnad ändå inte. Fast han klipper bättre med höger och ritar lite starkare med höger och så där. Men gör nog allt med vänster också.
Jättefint kunde de klippa med de nya saxarna! Det blev nya blommor till terrassdörren.
Och oj vad jag fnissade då jag skrev "nog" där i texten ovan. Läs här och fnissa du också! (Jag läser nog *lol* andra bloggar också, det gör jag, men hon är min favorit just nu.)
Nää-ä vet ni, de här är de godaste EVER!
Eller åtminstone godare var de än blåbärsmuffinsarna jag lagade i förförgår. Och märker ni, jag köpte muffinsformen! Så nu ser mina muffinsar ut som muffinsar och inte sådana platta breda oformade klumpar.
De här är de första muffinsar (eller bakelser överhuvudtaket för den delen...) som jag har hittat på! Helt själv! Jag! Och de här var goda också följande dag.
Hur lagar man de här då? Du tar Charlottes recept för blåbärsmuffinsen. Vispar smör och socker, lägger äggen en i taget och sen hör ni, sen ska ni lägga i 50g krossat/hackat vitchoklad. Jag hade Pandas, hackade den i småa bitar med en stooooor kökskniv. Sen följer du igen hennes recept, sätter mjöl-bakpulverblandningen så där försiktigt. Det blir 12 muffinsar (ju, då man har den där formen och man kan inte göra supersizemuffinsar...). Och nu igen obs obs - sätt inte vaniljkvarg utan Arlas Jordgubb-rabarber-kvarg! En tesked till varje, och resten mumsar du i dig omedelbart, det är gott! In i ugnen, mitten ungefär, 200 grader så där 15 minuter.
Så Charlotte, och ni andra där ute. Vad säger ni? Ska vi sätta i gång en muffinstävling? Jaaaa ropar ni alla! Dela med dig ditt bästa recept! Vem är vinnaren? Hen som.... ööö.... hittar på eller har receptet på muffinsar som alla tycker att är de godaste? Jo!
Banne mig!
Vi ska banne mig cykla hela sommaren och det börjar nu (igår) för vi latade oss hela vintern och fick skidat en enda gång och var färdiga på en kvart. Det ska cyklas och det ska cyklas mycket.
Fast cykeln sku vara en 12-tumare och pojken 115 cm lång. Och fast det finns snö. Men det skall cyklas.
Det gick att justera sadeln upp och ner, vi böt cyklarna på gården (vi har 2st 12-tums, men den andra, inte i bilden, har lite tjockare hjul, och blir större, den här går sen lägre ner, så den kortare av stora barnen fick också en passlig för sig) och roligt hade vi. Utom då på den stunden en viss trotsare bestämmde sig att allt är skit och satt i vattenpölen och såg sur ut. Sen var cyklarna igen fixade och flickan kunde återkomma till sin soliga jag.
Och det här tycker att var bäst i det hela. Det var ju jag och barnen. Ingen pappa. Grannpojken, en riktig stereotyp för pojkars lekar och flickornas blääjuttun, pappan är min idol osv. kom också dit och beundrade mig, mamman, som kunde använda skiftnyckeln och fixa cyklar. I vår familj är det ju helt normalt, vi delar på sån hänt. Den gör som är närvarande. Men coolt var det, att ta emot wown och kuinkasäosaat ("hur kan DU sånt").
Fast cykeln sku vara en 12-tumare och pojken 115 cm lång. Och fast det finns snö. Men det skall cyklas.
Det gick att justera sadeln upp och ner, vi böt cyklarna på gården (vi har 2st 12-tums, men den andra, inte i bilden, har lite tjockare hjul, och blir större, den här går sen lägre ner, så den kortare av stora barnen fick också en passlig för sig) och roligt hade vi. Utom då på den stunden en viss trotsare bestämmde sig att allt är skit och satt i vattenpölen och såg sur ut. Sen var cyklarna igen fixade och flickan kunde återkomma till sin soliga jag.
Och det här tycker att var bäst i det hela. Det var ju jag och barnen. Ingen pappa. Grannpojken, en riktig stereotyp för pojkars lekar och flickornas blääjuttun, pappan är min idol osv. kom också dit och beundrade mig, mamman, som kunde använda skiftnyckeln och fixa cyklar. I vår familj är det ju helt normalt, vi delar på sån hänt. Den gör som är närvarande. Men coolt var det, att ta emot wown och kuinkasäosaat ("hur kan DU sånt").
Oj vad tiden går!
Nämligen, vi äter samma mat, alla i familjen. Åtminstone igår, för då hade vi hönssoppa med potatis och morötter.
Alla andra åt en soppa med vegebuljong i, bebin, som på lördagen fyller 6 månader, fick samma soppa utan buljong och med mindre hönsbitar i. Och hennes fick ta ett varv med mixern, det gjorde inte den andra soppan.
Härligt. Aaah vad härligt. Att laga mat som alla kan äta!
Att tiden går märkar man också annars. Bebin rör på sig. Hon är där, men mittiallt har hon huvudet där. Först ligger hon men mittiallt är hon halvsittandes redan för hennes småa händer har fått ordentligt tag på stolen och hon lyfter sig högre och högre...
Hon är btw vår första som har inbillat sig att fjärrkontroller och mobiltelefoner är något som småbarn i hennes åldern ska ta hand om. Att de är hennes leksaker, hon ska ha dem och that's it. Det gjorde inte Storebror och Storasystern, på riktigt! En till fröken med temperament har vi fått till familjemedlem. Den äldre med temperament fyller idag tre år, och oj vad vi väntar att treårstrotsen sku bli lite lugnare en stund så att vi orkar round 2 om cirka 2 år.
Tiden går. Jag har nu först lärt mig att njuta av allt så länge det varar. De stora leker. Jag får sova. Den lilla sover och äter. Man skall njuta av det. Ha en bra dag allihopa!
Alla andra åt en soppa med vegebuljong i, bebin, som på lördagen fyller 6 månader, fick samma soppa utan buljong och med mindre hönsbitar i. Och hennes fick ta ett varv med mixern, det gjorde inte den andra soppan.
Härligt. Aaah vad härligt. Att laga mat som alla kan äta!
Att tiden går märkar man också annars. Bebin rör på sig. Hon är där, men mittiallt har hon huvudet där. Först ligger hon men mittiallt är hon halvsittandes redan för hennes småa händer har fått ordentligt tag på stolen och hon lyfter sig högre och högre...
Hon är btw vår första som har inbillat sig att fjärrkontroller och mobiltelefoner är något som småbarn i hennes åldern ska ta hand om. Att de är hennes leksaker, hon ska ha dem och that's it. Det gjorde inte Storebror och Storasystern, på riktigt! En till fröken med temperament har vi fått till familjemedlem. Den äldre med temperament fyller idag tre år, och oj vad vi väntar att treårstrotsen sku bli lite lugnare en stund så att vi orkar round 2 om cirka 2 år.
Tiden går. Jag har nu först lärt mig att njuta av allt så länge det varar. De stora leker. Jag får sova. Den lilla sover och äter. Man skall njuta av det. Ha en bra dag allihopa!
Blåbärsmuffins, de godaste hittills?
Charlotte som bloggar under rubriken Hit och dit och tillbaka igen skrev för en tid sen om de godaste blåbärsmuffinsen. För att jag har ganska stor förtroende för hennes bakningsskills, testade jag ännu det här blåbärsmuffinsreceptet. Har nämligen testat redan ett antal sådana.
De såg goda ut.
Receptet var kort och enkel (ni hittar det alltså här). Jag hade alla ingredienser hemma (utom vaniljkvargen, men om svenskarna kan tuna den av kesella, jag måste kunna tuna den av vanlig kvarg och vaniljsocker). Nånstans gick det anyways tokigt, som det brukar då jag bakar, och deget räckte inte till 12 muffinsar, det blev bara 10. Och int ser de ju likadana ut heller, eller vad säger ni?
Goda var de, enkla att baka, och de finns ännu 8 stycken kvar så vi kan snart fira den treåriga dottern med muffinskalas! Hip hip hurra´ för Dottern ida´!
De såg goda ut.
Goda var de, enkla att baka, och de finns ännu 8 stycken kvar så vi kan snart fira den treåriga dottern med muffinskalas! Hip hip hurra´ för Dottern ida´!
Nälkäpeli
Minähän sanoin, että Nälkäpeliin kannattaa tarttua jos on vapaa-aikaa. Ei muuten.
En sitten totellut itseäni, ja aloitin myös sen kolmannen osan trilogiasta, heti sen toisen osan loppumisen jälkeen. Ja nyt en pääse nukkumaan, viimeiset 30 sivua on jäljellä, ja istun mieluummin olohuoneessa tietokoneella, kuin menisin sänkyyn lukemaan kirjan loppuun. Nyt ei olisi ollut sitä vapaa-aikaa, kaikki unitunnit olisivat olleet tärkeitä. Ja kaikki lukuhetket pitäisi käyttää järkevämmin.
En halua tietää miten tässä käy. En olisi ikinä osannut kuvitella kolmanteen tällaisia tapahtumia. Suzanne Collins on nero. En halua, että tuo kirja ikinä päättyy. Tahdon, että se päättyy niin kuin minä haluan. Ei, se ei saa päättyä.
Kohta on pakko mennä. En pysy hereillä. Kääk!
Inträdesprov
Jag har nu för två gånger vinkat om ett inträdesprov, som jag borde läsa till. Ja. Det stämmer. För jag har haft en dröm om ett nytt yrke och nu, på våren 2013 kom jag på vad det nya skulle kunna vara.
Jag vill bli lärare i svenska. I en finsk högstadie- eller gymnasieskola. Spooky.
Så jag läser grammatik. Jag funderar på meningar på svenska. Jag tänker på en sak som jag vill skriva hit och tänker sen hur det blir på svenska. Funderar på en och ett. Lär mig, att ordet sormi kan vara både en finger och ett finger, och får alltså svaren på något jag har grubblat över i många år. Att vilken är det, en eller ett, för båda tycks funka. Ännu blir det att hitta svar på följande: Varför är det både en och ett och när använder man "en finger", när "ett finger"? Vet nån av er svaren? Please, spara mig från googlandet, hjälp.
Jag läser om de nordiska språken, lär mig om skillnader mellan norska och danska, mellan svenska och färöiska. Jag får läsa om finskans grammatik och är superlycklig att jag inte vill bli lärare i finska. För finskan har 15 ... kasusformer? Tempusformer? Något var det. Ellativ och ablativ och de där. 15 stycken. Bläh, svårt.
Så jag varnar er. Det blir mera text på svenska. För jag vill testa allt som jag har lärt mig. Sorry guys.
Alltså livet var för lätt med tre små barn och en man som jobbar sena kvällar. Alldeles för lätt.
Jag vill bli lärare i svenska. I en finsk högstadie- eller gymnasieskola. Spooky.
Så jag läser grammatik. Jag funderar på meningar på svenska. Jag tänker på en sak som jag vill skriva hit och tänker sen hur det blir på svenska. Funderar på en och ett. Lär mig, att ordet sormi kan vara både en finger och ett finger, och får alltså svaren på något jag har grubblat över i många år. Att vilken är det, en eller ett, för båda tycks funka. Ännu blir det att hitta svar på följande: Varför är det både en och ett och när använder man "en finger", när "ett finger"? Vet nån av er svaren? Please, spara mig från googlandet, hjälp.
Jag läser om de nordiska språken, lär mig om skillnader mellan norska och danska, mellan svenska och färöiska. Jag får läsa om finskans grammatik och är superlycklig att jag inte vill bli lärare i finska. För finskan har 15 ... kasusformer? Tempusformer? Något var det. Ellativ och ablativ och de där. 15 stycken. Bläh, svårt.
Så jag varnar er. Det blir mera text på svenska. För jag vill testa allt som jag har lärt mig. Sorry guys.
Alltså livet var för lätt med tre små barn och en man som jobbar sena kvällar. Alldeles för lätt.
Askarteluohjaajakoulutus olis pop
Se alkoi viattomasti päiväkodista tulleesta pääsiäisoksasta. Sellaisesta virpomisrisusta. Lapset tahtoivat tehdä niitä kotona lisää ja lähteä sunnuntaina virpomaan ja toivottamaan naapureille hyvää kevättä (kyllä se sieltä vielä tulee..).
Kaksivuotiaani joutui minua neuvomaan siinä, miten höyhenen saa kiinni keppiin. "Sillai teipillä", sanoi hän. "Sillai päivväkoissakin". Parin epäluuloisen kokeilun jälkeen saimme höyhenet pysymään tikuissa teipillä. Laskin naapurit. Tarvitsemme ainakin 20 koristeltua risua. Saimme tunnissa valmiiksi kolme. Minun piti lukea pääsykokeisiin, mutta taidankin käyttää yön tunnit höyhentaisteluun.
Nelivuotiaani katsoi ikkunaa, ja sanoi että nuo tähdet tuossa ikkunassa on aika talviset. No niinpä, nehän laitettiin joulukuun alussa. Mitäs jos repäistään tästä askarteluhetkestä nyt kaikki irti ja askarrellaan ikkunaan kevätpupuja?
"JOO!" kuului kolmesta suusta, tosin se nuorimmainen taisi öristä vain, että lisää naksuja.
Kaksivuotiaani joutui minua neuvomaan siinä, miten höyhenen saa kiinni keppiin. "Sillai teipillä", sanoi hän. "Sillai päivväkoissakin". Parin epäluuloisen kokeilun jälkeen saimme höyhenet pysymään tikuissa teipillä. Laskin naapurit. Tarvitsemme ainakin 20 koristeltua risua. Saimme tunnissa valmiiksi kolme. Minun piti lukea pääsykokeisiin, mutta taidankin käyttää yön tunnit höyhentaisteluun.
Nelivuotiaani katsoi ikkunaa, ja sanoi että nuo tähdet tuossa ikkunassa on aika talviset. No niinpä, nehän laitettiin joulukuun alussa. Mitäs jos repäistään tästä askarteluhetkestä nyt kaikki irti ja askarrellaan ikkunaan kevätpupuja?
"JOO!" kuului kolmesta suusta, tosin se nuorimmainen taisi öristä vain, että lisää naksuja.
Tässä kohtaa totesin, että en ole lastentarhanopettaja enkä askarteluohjaaja. En osaa hallita kolmea lasta yhtäaikaa eri työvaiheissaan. En osaa huomioida syöttötuolissa istuvaa vauvaa samalla, kun autan melkein kolmevuotiasta vasuria saksien kanssa ja houkuttelen nelivuotiasta ei-kumpikaan-kätistä leikkaamaan edes vähän omasta pupustaan. Ja todellakaan en osannut varata kaikkea tarvitsemaamme esille jo valmiiksi, vaan samalla kipitin pitkin asuntoa etsimässä liimaputkiloa ja leikkasin silkkipaperia valmiiksi, sopiviksi paloiksi (enkä jättänyt vauvaa valvomatta syöttötuoliin, en tietenkään!).
Mutta noin monta pupua saatiin valmiiksi. Matkan varrella tehtiin tuotekehittelyä, alkupään tuotanto kuvassa vasemmalla.
Loppupään tuotantoon osattiin jo jättää tila myös kasvoille. Tästä pupusta kaksivee on leikannut korvien päät. Muuta hän ei kuulemma osannut.
Askartelun lomassa syntyi myös lumiukkopupu. Sitä ei saanut leikata irti kartongista.
Mikä parasta, kertaakaan kukaan (paitsi vauva) ei menettänyt hermojaan! Nelivuotias kieltäytyi saksihommista, mutta liimasi ja piirsi, väritti samalla yhden kuvan. Liimatuubin ne saivat ihan lukkoon ja jumiin, mutta sekään ei kirvoittanut karjumishaluja hereille (ja se vauvankin hermokarjunta taisi johtua siitä, että istuminen alkoi jo riittää).
Hyvä päivä. Lisää näitä.
Spelttihelmet
Spelttihelmet on ihan helmijuttu keittiössä! "Käytä kuin riisiä", sanoi paketti, ja minähän käytin.
Tein "valkosipuliriisiä ja currykikherneitä", eli kuullotin valkosipulin ja 2dl spelttihelmiä oliiviöljyssä ja lisäsin kasvisliemijauhetta ja vettä. Kiehautin veden aina pieni määrä kerrallaan ja lisäsin ja lisäsin ja lisäsin... ja lopulta annoin vaan poreilla kypsäksi. Mutta milloin spelttihelmi on kypsä? Jaa-a. Puolen tunnin päästä kaikki muu oli valmista, ja ei se liian rapsakkaa ainakaan silloin ollut.
"Currykikherneet" tarkoittivat tänään paistettua ja suolalla ja pippurilla maustettua naudan jauhelihaa, purkillista kikherneitä, loraus soijakastiketta, jauhosuurustus ja lautaselle spelttihelmien päälle. Eli jauhelihakastiketta kikherneillä.
Lopputulos oli epämääräisesti eri ruskean sävyjä sisältävä ruoka, joka maistui hyvälle ja tuntui suussa uudelle. Lapset söivät kohtuullisesti.
Joku salaatti tai raaste tai höyrytetty kasvis ton seuraksi ei olis tehnyt pahaa.....
Tein "valkosipuliriisiä ja currykikherneitä", eli kuullotin valkosipulin ja 2dl spelttihelmiä oliiviöljyssä ja lisäsin kasvisliemijauhetta ja vettä. Kiehautin veden aina pieni määrä kerrallaan ja lisäsin ja lisäsin ja lisäsin... ja lopulta annoin vaan poreilla kypsäksi. Mutta milloin spelttihelmi on kypsä? Jaa-a. Puolen tunnin päästä kaikki muu oli valmista, ja ei se liian rapsakkaa ainakaan silloin ollut.
"Currykikherneet" tarkoittivat tänään paistettua ja suolalla ja pippurilla maustettua naudan jauhelihaa, purkillista kikherneitä, loraus soijakastiketta, jauhosuurustus ja lautaselle spelttihelmien päälle. Eli jauhelihakastiketta kikherneillä.
Lopputulos oli epämääräisesti eri ruskean sävyjä sisältävä ruoka, joka maistui hyvälle ja tuntui suussa uudelle. Lapset söivät kohtuullisesti.
Joku salaatti tai raaste tai höyrytetty kasvis ton seuraksi ei olis tehnyt pahaa.....
Mammarollen
Obs debatt hade ikväll en tankeväckande diskussion om mammarollen. Jämlighet, vem är hemma med sjuka barn, vad är ett mammakort osv. Det lönar sig att se den. Ni hinner, den finns i Yle Areena i ett år.
Kidsen övervinner Lego!
Det är ingen skillnad vad mina barn har för Legofigurer, de leker med dem anyways. Garmadon (som är the bad one i Ninjagos) kan sova gott i Dublo-våningssängen och ha långt hår, lånat av en julkalenderfigur. Och kvinnligaste kvinnafiguren, en skådis, kan också fighta (alltså hon i bilden till höger).
Speciellt om hon får låna vapen och hjälmen.
Men min favorit, som är orsaken till att vi har köpt många många många Lego-överraskningsfigur-påsar, har fått vara sig själv i lekerna ännu.
Det kan bero på det att det är faktiskt Mamman som leker med den. För den är Mammas favvo.
Dottern, som har snart sin treårsdag, försöker trotsa. Hon gallskriker, gråter, försöker slå. "Den kom i MIN påse mammaaaaa". Ja, det kan hända. Och mitt ork med Legolek går om sisådär i en vecka.
Sen får hon ha den. Min kvinliga hjälte.
Bra gjort Lego, att det finns kvinnliga figurer i påsarna. Det är nämligen lite få kvinnofigurer i de där stora serier - Ninjagos, Chima, Lord of the Rings, Hero Factory... (Harry Potter tycks ha försvunnit i butikerna?), Monster Fighters, Star Wars - var är kvinnorna?
Men min favorit, som är orsaken till att vi har köpt många många många Lego-överraskningsfigur-påsar, har fått vara sig själv i lekerna ännu.
Det kan bero på det att det är faktiskt Mamman som leker med den. För den är Mammas favvo.
Dottern, som har snart sin treårsdag, försöker trotsa. Hon gallskriker, gråter, försöker slå. "Den kom i MIN påse mammaaaaa". Ja, det kan hända. Och mitt ork med Legolek går om sisådär i en vecka.
Sen får hon ha den. Min kvinliga hjälte.
Bra gjort Lego, att det finns kvinnliga figurer i påsarna. Det är nämligen lite få kvinnofigurer i de där stora serier - Ninjagos, Chima, Lord of the Rings, Hero Factory... (Harry Potter tycks ha försvunnit i butikerna?), Monster Fighters, Star Wars - var är kvinnorna?
Koukuttava trilogia
Tiedättekö Nälkäpelin?
Ennen hiihtolomaviikkoa minä en tiennyt. Ihmettelin "lomalukemisena Nälkäpeli" -päivityksiä ja sellaisten tykkäilyjä.
Nälkäpeli on Suzanne Collinsin trilogia. Ilman että paljastaisin juonesta kummemmin mitään, en voi oikein kertoakaan mitään, mutta jos kuvittelette ulkoilma-BB:n arvotuilla osallistujilla ja lisäätte kasan mausteita, tunteita ja aivan loistavaa kielenkäyttöä (hyvä käännös!), pääsette ehkä lähelle. Tai sitten kannattaa lukea joku "oikea" arvostelu, tai kustantajan esittely. Minä en yleensä niitä harrasta. Otan kirjan käteen suosittelujen perusteella, aloitan lukemaan ja tykkään tai en. Googlehaut tuottavat aika hyvän kattauksen lisätietoa tästä sarjasta, mm. sen, että kirjasarja on nuorille suunnattu. Ilmankos on niin helppolukuinen ja koukuttava ja raikas ja... Sopii siis myös aikuisille!
Löysin oman trilogiani halvalla Stockalta ja otin mukaani, vaikka yritän päästä eroon kirjashoppailusta. Valittavana oli kolmella kielellä samat kirjat, halvimmat suomenkieliset tulivat meille - jospa mieskin voisi ne lukea (Millenium-trilogia on ruotsiksi, ja hän ei ole vieläkään saanut aikaiseksi lainata niitä kirjastosta suomeksi...).
Meni viikko pari, ennen kuin pääsin näitä lukemaan. Ensimmäinen kirja meni välittömästi. Se kolahti. Se koukutti. Oli pakko jatkaa lukemista. Voi perheparkaa.
Kuvassa näkyy toinen osa (ja lapsen tämänpäiväinen parsakaalisosemaistiaisannos). Sen kanssa yritän rauhallisempaa lukutahtia (ja paremmin hoidettua perhettä), mutta huonolta näyttää. Koukuttaa. On suora jatko-osa ensimmäiselle mutta ihan oma tarinansa. Tässä pitäisi samalla pääsykokeisiin lukea, hoitaa lapset, tehdä ruokaa, siivota kotia - tai edes raivata tavarat omille paikoilleen, mutta Nälkäpeli löytyy hyppysistä "koko ajan".
Suosittelen. Jos on vapaa-aikaa.
Nälkäpeli on Suzanne Collinsin trilogia. Ilman että paljastaisin juonesta kummemmin mitään, en voi oikein kertoakaan mitään, mutta jos kuvittelette ulkoilma-BB:n arvotuilla osallistujilla ja lisäätte kasan mausteita, tunteita ja aivan loistavaa kielenkäyttöä (hyvä käännös!), pääsette ehkä lähelle. Tai sitten kannattaa lukea joku "oikea" arvostelu, tai kustantajan esittely. Minä en yleensä niitä harrasta. Otan kirjan käteen suosittelujen perusteella, aloitan lukemaan ja tykkään tai en. Googlehaut tuottavat aika hyvän kattauksen lisätietoa tästä sarjasta, mm. sen, että kirjasarja on nuorille suunnattu. Ilmankos on niin helppolukuinen ja koukuttava ja raikas ja... Sopii siis myös aikuisille!
Löysin oman trilogiani halvalla Stockalta ja otin mukaani, vaikka yritän päästä eroon kirjashoppailusta. Valittavana oli kolmella kielellä samat kirjat, halvimmat suomenkieliset tulivat meille - jospa mieskin voisi ne lukea (Millenium-trilogia on ruotsiksi, ja hän ei ole vieläkään saanut aikaiseksi lainata niitä kirjastosta suomeksi...).
Meni viikko pari, ennen kuin pääsin näitä lukemaan. Ensimmäinen kirja meni välittömästi. Se kolahti. Se koukutti. Oli pakko jatkaa lukemista. Voi perheparkaa.
Kuvassa näkyy toinen osa (ja lapsen tämänpäiväinen parsakaalisosemaistiaisannos). Sen kanssa yritän rauhallisempaa lukutahtia (ja paremmin hoidettua perhettä), mutta huonolta näyttää. Koukuttaa. On suora jatko-osa ensimmäiselle mutta ihan oma tarinansa. Tässä pitäisi samalla pääsykokeisiin lukea, hoitaa lapset, tehdä ruokaa, siivota kotia - tai edes raivata tavarat omille paikoilleen, mutta Nälkäpeli löytyy hyppysistä "koko ajan".
Suosittelen. Jos on vapaa-aikaa.
Hapsiainen!
Tykkää tissimaidosta, kurpitsasoseesta ja banaanimurskasta, kaurapuurosta ja luumusoseesta. Siirtyy vihreisiin kasviksiin tällä viikolla, ensimmäisenä kokeillaan parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Ensi viikolla kokeillaan jotain lihaa.
Pitkä ja hoikka menninkäinen, pikkuhiljaa pullenevat kämmenet ja posket. Meidän perheen vauveli.
"Vauvat on ihan mahdottomia", sanoi neljävuotias ja hymyili minulle ja sylissäni olevalle vauvalle. Hän ei tarkoittanut meidän vauvaa, vaan laivalla nähtyä yksivuotiasta, joka karkasi isältään aamupalan aikana neljästi. Koska meidän vauvahan ei ole yhtään mahdoton. Ei.
Busunge
Min lilla skatt, 5 månader plus en vecka, är en busunge. En alldeles härlig, söt, mjuk, skrattande busunge. För hon äe trött. Hon MÅSTE vara trött vid det här laget. Hon har blivit ammad, har tutten i munnen och vet ni vad hon gör? Hon sätter fingrarna också i munnen så att hon kan få maximalt med ljud ut av att suga. Och sen skrattar hon, och blir yrvaken. Och sen börjar vi om från början och Greys anatomy börjar om 2 minuter.
Busunge, du vet att mamma älskar dig men vet du vad? Mamma har älskat GA lite längre så den här kampen förlorar du. Natinati.
Busunge, du vet att mamma älskar dig men vet du vad? Mamma har älskat GA lite längre så den här kampen förlorar du. Natinati.
Siika ui lautaselle
Siika.
Mies toi kotiin siikafilettä. Haluamme laajentaa lasten nam, kalaa -kommentteja useamman kalalajin kunniaksi. Nyt lapset syövät reteästi lohta. Edelliskerralla, kun kaupasta piti tuoda vaaleaa kalaa, ostin kuhaa. Koska olin nähnyt tämän paahdetun kuhan ja haudutetun fenkolin reseptin. Fenkoli ei säväyttänyt ketään, kuha oli oikein hyvää. Lapset vähän arastelivat, mutta syytimme fenkolia siitä. Ei mikään muu lautasella voi olla hyvää, jos fenkoli oli... mitä oli.
Tänään jääkaapista löytyi siis siikaa. Ilman reseptiä, ilman valmista suunnitelmaa. Googlailin, ja löysin hakusanalla paistettu siikafile aika liudan kokeilemisen arvoisia reseptejä. Tänään niistä kokeilin sitä, joka kertoi sen paistamisen olevan helppoa. Se o-l-i helppoa. Tuon Kenkämeren blogin ohje oli tarkka. Seuraksi keitin perunoista muusia ja laitoin uunissa butternut-kurpitsasta kuutioita (Kuori, paloittele, poista siemenet, kuutioi. Uunivuokaan, päälle oliiviöljyä ja rakuunaa. Kylmään uuniin, uuni 175-asteeseen, ja tarkkaile tilannetta. Otin pois reilun tunnin päästä, kurpitsapalat olivat pureskeltavan pehmeitä.).
Herkullista, vaikka itse sanonkin.
Sinisten lautasten tilalle olemme jo löytäneet uudet. Ehkä. Tällä hetkellä haaveilemme Sarjaton -sarjan valkoisista lautasista. Ensimmäinen setti akuutisti tarvittavia syviä lautasia ostetaan huhtikuussa, ja sitten laajennetaan. Tuo sininen on ihan järkyttävä... Mutta ruoka oli herkkua!
Mies toi kotiin siikafilettä. Haluamme laajentaa lasten nam, kalaa -kommentteja useamman kalalajin kunniaksi. Nyt lapset syövät reteästi lohta. Edelliskerralla, kun kaupasta piti tuoda vaaleaa kalaa, ostin kuhaa. Koska olin nähnyt tämän paahdetun kuhan ja haudutetun fenkolin reseptin. Fenkoli ei säväyttänyt ketään, kuha oli oikein hyvää. Lapset vähän arastelivat, mutta syytimme fenkolia siitä. Ei mikään muu lautasella voi olla hyvää, jos fenkoli oli... mitä oli.
Tänään jääkaapista löytyi siis siikaa. Ilman reseptiä, ilman valmista suunnitelmaa. Googlailin, ja löysin hakusanalla paistettu siikafile aika liudan kokeilemisen arvoisia reseptejä. Tänään niistä kokeilin sitä, joka kertoi sen paistamisen olevan helppoa. Se o-l-i helppoa. Tuon Kenkämeren blogin ohje oli tarkka. Seuraksi keitin perunoista muusia ja laitoin uunissa butternut-kurpitsasta kuutioita (Kuori, paloittele, poista siemenet, kuutioi. Uunivuokaan, päälle oliiviöljyä ja rakuunaa. Kylmään uuniin, uuni 175-asteeseen, ja tarkkaile tilannetta. Otin pois reilun tunnin päästä, kurpitsapalat olivat pureskeltavan pehmeitä.).
Herkullista, vaikka itse sanonkin.
Sinisten lautasten tilalle olemme jo löytäneet uudet. Ehkä. Tällä hetkellä haaveilemme Sarjaton -sarjan valkoisista lautasista. Ensimmäinen setti akuutisti tarvittavia syviä lautasia ostetaan huhtikuussa, ja sitten laajennetaan. Tuo sininen on ihan järkyttävä... Mutta ruoka oli herkkua!
Elämä voittaa!
Kunnossa ollaan, vaikka blogi onkin elänyt hiljaiseloa. Flunssa iski perheeseen ihan kunnolla, keskimmäinen sai ensimmäisen korvatulehdusdiagnoosin ja tutustuimme ensimmäistä kertaa lasten antibiootteihin. Kyllä, nyt vasta. Onneksi. Suolatippoja on mennyt, vatsat olleet kuralla, kakkaaminen isojen tyyliin oli unohduksissa. Isä oli työmatkalla. Äitiä kiinnosti enemmän erilaisten suklaakakkureseptien kokeilu ja ruuanlaitto, kuin tietokoneella istuminen. Kännykällä tuli luettua blogrollin blogeja, siinäpä se.
Nyt on iskenyt neuloosi. Se on oman lihomisen estämisen kannalta parempi tauti kuin suklaakakkuaddiktio. Mutta sekin pitää Mamman pois tietokoneelta.
Yöunet ovat paremmat sekä äidillä että tyttärellä. Kaikilla lapsilla ja isälläkin.
Monta blogitekstiä on ajatuksen tasolla ollut valmiina, postauksia olisi tullut ruoasta, leipomuksista, lasten lutkautuksista, pienimmän tutustumisesta kasviksiin ja hedelmiin, kierukoista ja hormoneista, rintojen tutkimisesta rintasyövän varalta, hiihtämishaaveista, au pairista ja yökyläilystä, leikkitreffeistä sekä neuloosista, kässänopen painajaisen villatakista ja viikkoruokalistoista. Ehkä joku noista konkretisoituu vielä luettavaksikin. Tai sitten ei.
Nyt jatkuu neulominen, se villatakki valmistuu "ihan kohta".
Nyt on iskenyt neuloosi. Se on oman lihomisen estämisen kannalta parempi tauti kuin suklaakakkuaddiktio. Mutta sekin pitää Mamman pois tietokoneelta.
Yöunet ovat paremmat sekä äidillä että tyttärellä. Kaikilla lapsilla ja isälläkin.
Monta blogitekstiä on ajatuksen tasolla ollut valmiina, postauksia olisi tullut ruoasta, leipomuksista, lasten lutkautuksista, pienimmän tutustumisesta kasviksiin ja hedelmiin, kierukoista ja hormoneista, rintojen tutkimisesta rintasyövän varalta, hiihtämishaaveista, au pairista ja yökyläilystä, leikkitreffeistä sekä neuloosista, kässänopen painajaisen villatakista ja viikkoruokalistoista. Ehkä joku noista konkretisoituu vielä luettavaksikin. Tai sitten ei.
Nyt jatkuu neulominen, se villatakki valmistuu "ihan kohta".
4-kuukautiskatsaus
Onnea pikkusisko, täytät tänään neljä kuukautta!
Runeberginpäivänä kävit neuvolassa, olet nyt 64.2cm pitkä, painat 5.725kg ja pääsikin on kasvanut. Vatsallamakuuasentosi on päheä, nauroit lääkärille ääneen ja osaat tarttua leluihin kummallakin kädellä. Käännyt selinmakuulta kyljillesi, kummallekin, mutta selkäsi on vielä hieman jäykkä - kokokäännöstä vatsalleen saamme odottaa vielä hetken (äiti huokaa helpotuksesta).
Kakkaat vain kerran viikossa, joten ensimmäiset makuannokset rintamaidon ulkopuolista ruokaa ovat luumua, avokadoa ja päärynää. Osaat jo istua Bumbossa, joten syntymäpäivääsi on juhlistettu alastomalla luumuannoksella, keskellä ruokapöytää, uuden kattolampun alla. Nam ja maiskis, sen päälle suihku isompien sisarusten kanssa. Avokadoa maistoit jo sunnuntaina, päärynää yritetään muistaa ostaa seuraavan kerran, kun käydään kaupassa.
Hiuksiisi saa pian rusetin. Näytät kasvoistasi ihan isoveljeltäsi. Nukut paremmin, kuin kumpikaan sisaruksistasi tässä iässä. Tai ylipäätään: perheemme unikeon titteli mennee reippaasti sinulle, aamusi alkavat yleensä vasta puoli 9 jälkeen. Muistelen kauhulla niitä aamuviiden pirteitä herätyksiä, joita sisaruksesi meille tarjoilivat.
Hyvää syntymäpäivää Menninkäinen!
Viidakkomurkinaa!
Taisin jo mainita siitä, että meillä syödään nykyään paljon uusia ruokalajeja, koska lapset eivät kuitenkaan syö iltaruokaa. On siis ihan sama, jättävätkö he syömättä omia lemppareitaan vai ruokaa, jota minun teki mieli kokeilla ja syödä.
Tänään oli taas uuden ruuan kokeilupäivä, vuorossa oli "Djungelgrytan", viidakkopata. N A M !
Kuullota pilkottu purjo (laitoin n. 30-senttisen palan paloiksi), kuutioitu omena (laitoin sellaisen aika ison keltakuorisen kuorittuna) ja 1 rkl currya öljyssä, pannulla. Laita sekaan ja kuullota 3 suikaloitua kananpojan filettä (laitoin 6 kananpojan sisäfilettä pieneksi saksittuna).
Lisää 1 liemikuutio (laitoin yhden ruokalusikallisen kasvisliemijauhetta) ja 1dl vettä ja 2.5dl (ruoka)kermaa (meillä ei käytetä kuin oikeaa kermaa, joten sitä meni 2.5dl ihan pokkana).
Mausta suolalla (tai sitten luota, että liemikuutio/jauhe on tarpeeksi suolaista), pippurilla (musta suoraan myllystä toimi hyvin), chilillä (kuivattua laitoin hippusen) ja mahdollisesti sitruunalla (laitoin juuri puristettua sitruunamehua pari teelusikallista).
Tarjoile riisin (jasmiiniriisi oli hyvä), banaanilastujen, rusinoiden ja maapähkinöiden kanssa.
En tiedä, olisiko tuo bananskivor oikeasti ollut tuoretta banaania siivuina, vai kuivattuja banaanilastuja, laitoin lastuja, ja hyvin toimi. Rusinat unohdin ihan kokonaan ja maapähkinät olivat suolaamattomia, kuorellisia. Toimivat vallan hyvin!
Tänään oli taas uuden ruuan kokeilupäivä, vuorossa oli "Djungelgrytan", viidakkopata. N A M !
Kuullota pilkottu purjo (laitoin n. 30-senttisen palan paloiksi), kuutioitu omena (laitoin sellaisen aika ison keltakuorisen kuorittuna) ja 1 rkl currya öljyssä, pannulla. Laita sekaan ja kuullota 3 suikaloitua kananpojan filettä (laitoin 6 kananpojan sisäfilettä pieneksi saksittuna).
Lisää 1 liemikuutio (laitoin yhden ruokalusikallisen kasvisliemijauhetta) ja 1dl vettä ja 2.5dl (ruoka)kermaa (meillä ei käytetä kuin oikeaa kermaa, joten sitä meni 2.5dl ihan pokkana).
Mausta suolalla (tai sitten luota, että liemikuutio/jauhe on tarpeeksi suolaista), pippurilla (musta suoraan myllystä toimi hyvin), chilillä (kuivattua laitoin hippusen) ja mahdollisesti sitruunalla (laitoin juuri puristettua sitruunamehua pari teelusikallista).
Tarjoile riisin (jasmiiniriisi oli hyvä), banaanilastujen, rusinoiden ja maapähkinöiden kanssa.
En tiedä, olisiko tuo bananskivor oikeasti ollut tuoretta banaania siivuina, vai kuivattuja banaanilastuja, laitoin lastuja, ja hyvin toimi. Rusinat unohdin ihan kokonaan ja maapähkinät olivat suolaamattomia, kuorellisia. Toimivat vallan hyvin!
Lapset olivat ruuan nimestä haltioissaan, söivät banaanilastut ja pähkinät riisin päältä, toinen söi riisinsä ja toinen maistoi kastikkeen seasta omenan palasia. Minä otin toisen annoksellisen lisää ruokaa, niin hyvää se oli!
Resepti on Köksalmanacka 2013 -kirjasta, helmikuun 7. kohdalta.
Parasta tänään.
Tiedättekö sen tunteen, kun kotiin tulee joku, joka kehuu sinua viisaaksi, kehuu leipomaasi piirakkaa hyväksi, ihastelee vauvaa ja sitten vielä siivoaa keittiösi sillä aikaa, kun itse imetät sitä vauvaa makuuhuoneessa?
Ihan parasta.
Sellaisen hetken jälkeen tuntuu, kuin kaikki ongelmat olisivat i-landsproblem, kehittyneen maailman ongelmia. Niinkuin lentopelko, ahtaanpaikan kammo, ahdistuskohtaus siitä, että Jyväskylässä on puukotettu tai siitä, että lapsia varmaan joskus koulussa kiusataan. Viisas äiti kun ehtii olla niin tuhottoman monesta asiasta huolissaan, ja ehtii analysoimaan ennen ja jälkeen liian paljon.
Mistä saisi aivot hiljaiseksi -napin?
Niin, ihan parasta on, kun kotiin tulee joku, joka siivoaa keittiösi sillä aikaa, kun itse imetät vauvaa ja pohdit kehittyneen maailman ongelmiasi.
Ihan parasta.
Sellaisen hetken jälkeen tuntuu, kuin kaikki ongelmat olisivat i-landsproblem, kehittyneen maailman ongelmia. Niinkuin lentopelko, ahtaanpaikan kammo, ahdistuskohtaus siitä, että Jyväskylässä on puukotettu tai siitä, että lapsia varmaan joskus koulussa kiusataan. Viisas äiti kun ehtii olla niin tuhottoman monesta asiasta huolissaan, ja ehtii analysoimaan ennen ja jälkeen liian paljon.
Mistä saisi aivot hiljaiseksi -napin?
Niin, ihan parasta on, kun kotiin tulee joku, joka siivoaa keittiösi sillä aikaa, kun itse imetät vauvaa ja pohdit kehittyneen maailman ongelmiasi.
Vol 1 versus vol 3
Sarjassamme "miten lapset voivatkin olla näin erilaisia" ja "vanhemmat lepsuuntuvat lasten lukumäärän kasvaessa" esitämme, miten eritavalla esikoinen ja kuopus ilmakylpevät.
Vol ykkösen ilmakylpyä, eli hetkeä ilman vaippaa, valmisteltiin huolella. Pehmeän rahin päälle aseteltiin paksu pyyhe, sen päälle iso muovitettu frotee, sen päälle pyyhe, ja siihen päälle alaston vauva. Vauvan vierelle asetettiin pari kolme harsoa pissa- tai kakkavahingon varalle. Ilmakylpy ajoitettiin ruokailujen väliin, varottiin ettei vauva vaaaaaaan nukahda ja aikuisen välitön läsnäolo ja tarkkaavainen katse oli pakollinen. Ilmakylpyjä suoritettiin noin kerran viikossa tai harvemmin. Kaikki vauvan alastoman pepun kanssa kosketuksissa olleet tekstiilit lajiteltiin pyykkikoreihin ja pestiin mahdollisimman pian.
Vol kolmonen ilmakylpee, eli on ilman vaippaa, päivittäin monta kertaa, heti unien päälle tai ruokailua ennen, miten nyt huomataankin, että vaippa tarvitsee vaihtoa. Hänet lasketaan lattialle, äitiyspakkausmakuupussin päälle ja hänen alakroppansa riisutaan. Yläkropan vaatteet saavat jäädä päälle, saavat roikkua pepun alla tai olla mytyssä selän alla. Vaippa otetaan pois. Vaippaa lähdetään viemään roskikseen. Huomataan, että keittiössä on jotain välitöntä tekemistä - kahvin keittoa, ruuan laittoa, tiskikoneen tyhjennystä. Puhelinkin soi, ja soittajan kanssa juoruillaan tovi tai neljä. Muistetaan puolialastoman vauvan olemassaolo olohuoneen lattialla ilman vaippaa vaihtelevan ajan kuluttua, minuutin tai vartin päästä. Mennään vauvan luokse, todetaan, että ilmakylpyä on harrastettu tarpeeksi kauan, laitetaan vauvalle uusi vaippa ja puetaan vaatteet. Nostetaan vauva syliin ja asetellaan äitiyspakkausmakuupussi taas suoraksi ja laitetaan vauva sen päälle taas leikkimään.
Kerran, siis yhden kerran, on makuupussi laitettu pesuun ilmakylvyn aikana tapahtuneen pissa-accidentin johdosta.
Vol ykkösen ilmakylpyä, eli hetkeä ilman vaippaa, valmisteltiin huolella. Pehmeän rahin päälle aseteltiin paksu pyyhe, sen päälle iso muovitettu frotee, sen päälle pyyhe, ja siihen päälle alaston vauva. Vauvan vierelle asetettiin pari kolme harsoa pissa- tai kakkavahingon varalle. Ilmakylpy ajoitettiin ruokailujen väliin, varottiin ettei vauva vaaaaaaan nukahda ja aikuisen välitön läsnäolo ja tarkkaavainen katse oli pakollinen. Ilmakylpyjä suoritettiin noin kerran viikossa tai harvemmin. Kaikki vauvan alastoman pepun kanssa kosketuksissa olleet tekstiilit lajiteltiin pyykkikoreihin ja pestiin mahdollisimman pian.
Vol kolmonen ilmakylpee, eli on ilman vaippaa, päivittäin monta kertaa, heti unien päälle tai ruokailua ennen, miten nyt huomataankin, että vaippa tarvitsee vaihtoa. Hänet lasketaan lattialle, äitiyspakkausmakuupussin päälle ja hänen alakroppansa riisutaan. Yläkropan vaatteet saavat jäädä päälle, saavat roikkua pepun alla tai olla mytyssä selän alla. Vaippa otetaan pois. Vaippaa lähdetään viemään roskikseen. Huomataan, että keittiössä on jotain välitöntä tekemistä - kahvin keittoa, ruuan laittoa, tiskikoneen tyhjennystä. Puhelinkin soi, ja soittajan kanssa juoruillaan tovi tai neljä. Muistetaan puolialastoman vauvan olemassaolo olohuoneen lattialla ilman vaippaa vaihtelevan ajan kuluttua, minuutin tai vartin päästä. Mennään vauvan luokse, todetaan, että ilmakylpyä on harrastettu tarpeeksi kauan, laitetaan vauvalle uusi vaippa ja puetaan vaatteet. Nostetaan vauva syliin ja asetellaan äitiyspakkausmakuupussi taas suoraksi ja laitetaan vauva sen päälle taas leikkimään.
Kerran, siis yhden kerran, on makuupussi laitettu pesuun ilmakylvyn aikana tapahtuneen pissa-accidentin johdosta.
Kotiäiti sairastaa...
...häntä hellikäämme.
Kurkkua karhentaa, pää ei pysy pystyssä, kuulo on yliherkkä ja mitään ei tee mieli.
Isä pakeni ruokakauppaan ja kiinalaista ruokaa hakemaan. Äiti jätettiin yksin nuhaisten lasten kanssa olemaan olonsa kanssa. Ei tunnu hellimiseltä tämä ei.
Ja ensi viikon ruokasuunnitelmastakin tuli noottia - on liian paljon, nytkin on jo tähteitä jääkaappi puolillaan.
Ei ole minun päiväni tänään. Kunhan Isä kotiutuu, minä painun teemukini kanssa lukkojen taakse makuuhuoneeseen ja vain sairastan. Ugh, olen puhunut.
Kurkkua karhentaa, pää ei pysy pystyssä, kuulo on yliherkkä ja mitään ei tee mieli.
Isä pakeni ruokakauppaan ja kiinalaista ruokaa hakemaan. Äiti jätettiin yksin nuhaisten lasten kanssa olemaan olonsa kanssa. Ei tunnu hellimiseltä tämä ei.
Ja ensi viikon ruokasuunnitelmastakin tuli noottia - on liian paljon, nytkin on jo tähteitä jääkaappi puolillaan.
Ei ole minun päiväni tänään. Kunhan Isä kotiutuu, minä painun teemukini kanssa lukkojen taakse makuuhuoneeseen ja vain sairastan. Ugh, olen puhunut.
Kirjoitus siitä, miten voi reagoida, kun löytää jääkaapistaan litran verran päiväyksensä ohittanutta piimää.
Olen jo toista viikkoa elänyt hyvin suunnitellun ostos- ja ruokalistan mukaan. Ostanut sitä, mitä lista sanoo, ja tehnyt sitä ruokaa, mitä listan mukaan jääkaapin sisällöstä on mahdollista tehdä. Vallan toimivaa, ja rahaakin on säästynyt, kun miehen ei joka päivä tarvitse käydä ostamassa "jotain ruokaa" työmatkallaan.
Tänään aamulla sain siis pienen shokin, kun jääkaapista löytyi ostamani piimäpurkki, jonka päiväys oli mennyt toissapäivänä. Vanha minä olisi yökkäillyt ja kaatanut juoman välittömästi vessanpöntöstä alas, mutta koska olen jo pidempään seuraillut Mikaelan Sluta Slänga Mat -kampanjoita, ja jotain on tarttunut.
Avasin facebookin ja huhuilin piimäreseptejä kavereilta. Viestejä tuli ja pian olin koonnut setin, johon saan kulumaan koko litran.
Ensin uuni päälle 200 asteeseen, ja helpon suklaapiirakan ainekset sekaisin. Lisäsin kaverin vinkistä vielä reilun teelusikallisen juuri jauhettua espressokahvijauhetta kuivien aineksien sekaan. Piirakka oli uunissa tasan 20 minuuttia, jotta se olisi keskeltä vielä mutaisen pehmeä.
Tänään aamulla sain siis pienen shokin, kun jääkaapista löytyi ostamani piimäpurkki, jonka päiväys oli mennyt toissapäivänä. Vanha minä olisi yökkäillyt ja kaatanut juoman välittömästi vessanpöntöstä alas, mutta koska olen jo pidempään seuraillut Mikaelan Sluta Slänga Mat -kampanjoita, ja jotain on tarttunut.
Avasin facebookin ja huhuilin piimäreseptejä kavereilta. Viestejä tuli ja pian olin koonnut setin, johon saan kulumaan koko litran.
Ensin uuni päälle 200 asteeseen, ja helpon suklaapiirakan ainekset sekaisin. Lisäsin kaverin vinkistä vielä reilun teelusikallisen juuri jauhettua espressokahvijauhetta kuivien aineksien sekaan. Piirakka oli uunissa tasan 20 minuuttia, jotta se olisi keskeltä vielä mutaisen pehmeä.
Kun suklaapiirakka oli uunissa, sekoitin piimälimpun
ainekset ja kaadoin omiin vuokiinsa odottamaan uuniin pääsyä. Sillä aikaa, kun ne olivat (yhtäaikaa) uunissa, suklaapiirakka jäähtyi takaterassilla, muistin vauvani olemassaolon ja imetin hänet uudelleen unille, ja sitten keitin kahvit ja kuorrutin piirakan. Ja join kaffet, söin kakkua ja piirakkaa ja lämmintä leipää.
Keskityin keittiöhommiin kaksi tuntia. Lattialla vauvan vieressä herkkuja mutustellessani mietin, että eilen jaksoin keskittyä 12 minuuttia. Ilmeisesti ei ole vielä minun aikani laihduttaa, näinhän tämä on tulkittava, eikö?
Tällaista päivää ei voi lopettaa muuten, kuin vetämällä ihan mys-överit, iltaruuaksi kokeilin Köksalmanacka 2013 -kirjasta vegenacchoa.
Järkyttävän näköistä mömmöä koko ruoka, avokadokermaviilikastike on tuo vihreä tuossa. Mutta se tuoksu! Ihan kuin kotona olisi Iguana-ravintola tai Amarillos tai... ja maku! Ah! Lasillinen alkoholitonta valkoviiniä hienosta lasista juotuna kruunasi tämän mys-illallisen.
Mä lakastan sua.
Aivan ihanaan saumaan, äidin kiukkuamisen ja "on kiire jumppaan nyt tulet tottelet puet istut" huutamisen välissä, päästyään turvaistuimeensa odottamaan, että äiti laittaa vyöt kiinni, totesi perheen neljävuotias: "Äiti, mä lakastan sinua.".
Ja minä olin juuri sanonut hieman kovaan ääneen, että istu kunnolla, että saan nämä vyöt.
Oli pakko laittaa peli seis, pysähtyä, sanoa pojalle "minäkin rakastan sinua kulta" ja "sanoitpa parhaaseen mahdolliseen aikaan tuon, olet ihana".
Loppumatka jumppapaikalle toisteltiinkin sitten kaikki, että keitä kaikkia me rakastetaan. Hetki, jolloin äkkilähtö ei ollut mielessä.
Ja minä olin juuri sanonut hieman kovaan ääneen, että istu kunnolla, että saan nämä vyöt.
Oli pakko laittaa peli seis, pysähtyä, sanoa pojalle "minäkin rakastan sinua kulta" ja "sanoitpa parhaaseen mahdolliseen aikaan tuon, olet ihana".
Loppumatka jumppapaikalle toisteltiinkin sitten kaikki, että keitä kaikkia me rakastetaan. Hetki, jolloin äkkilähtö ei ollut mielessä.
Urbaani legenda.
Päiväkodin henkilökunta on pitkän aikaa, silloin tällöin, viestinyt päivän kuulumia kertoessaan, että lapsi joskus nukahtaa kesken sadun lukemisen. Että ihan kesken sadun tulee uni. Myös meidän lapselle.
Urbaani legenda, pyhähdän. Ei meidän tenava. Kuvittelette vaan j a yritätte lohduttaa (tai kehuskelette ylemmyydellänne, kotona kun ei yksivuotispäivän jälkeen rauhoittunut päikkäreille).
Tänään näin omin silmin, kuinka lapsi rauhoittui kuuntelemaan iltasatua pää tyynyllä, kroppa peiton alla ja uninalle tiukassa otteessa. Kuunteli silmät auki. Silmät kiinni. Auki. Raollaan. Kiinni.
Kiinni.
Hei kempeles, tyttöhän nukkuu! Se ei olekaan vain legendaa, näin voi käydä. Luin sadun loppuun ja veljelle vielä yhden. Ja veli ei saanut unen päästä kiinni, kun melkein jo rituaalinomainen iltahuutelu ja itkupotkuraivaritaistelu unimusiikista ei onnistunutkaan.
Koska sisko nukkui jo.
Urbaani legenda on totta.
Urbaani legenda, pyhähdän. Ei meidän tenava. Kuvittelette vaan j a yritätte lohduttaa (tai kehuskelette ylemmyydellänne, kotona kun ei yksivuotispäivän jälkeen rauhoittunut päikkäreille).
Tänään näin omin silmin, kuinka lapsi rauhoittui kuuntelemaan iltasatua pää tyynyllä, kroppa peiton alla ja uninalle tiukassa otteessa. Kuunteli silmät auki. Silmät kiinni. Auki. Raollaan. Kiinni.
Kiinni.
Hei kempeles, tyttöhän nukkuu! Se ei olekaan vain legendaa, näin voi käydä. Luin sadun loppuun ja veljelle vielä yhden. Ja veli ei saanut unen päästä kiinni, kun melkein jo rituaalinomainen iltahuutelu ja itkupotkuraivaritaistelu unimusiikista ei onnistunutkaan.
Koska sisko nukkui jo.
Urbaani legenda on totta.
Hetkiä.
On hetkiä, jolloin sitä miettii syvästi ja vakavasti, että mitä sitä on tullut tehtyä. Että miksi yksi lapsi ei riittänyt. On keskellä jotain kamalan stressaavaa ja äänekästä lapsiperheen hetkeä, ja miettii, että jos olisi vain tuo yksi, jo aika iso nelivuotias. Voisi ottaa äkkilähdön etelän aurinkoon (jos pomo myöntää äkkiloman). Voisi helpommin lähteä illalla lapsen kanssa hiihtämään. Voisi tehdä sitä ja tätä ja elämä olisi varmaan juuri sellaista, kun haaveissaan unelmoi.
Ja sitten tulee näitä hetkiä, kun pienin nukkuu vaunuissa ja kaksi isompaa leikkivät auringonpaisteessa takapihan lumikasassa. Nauravat, pyytävät äitiä vetämään pulkassa. Äiti vetää pulkkaa ja kaikki nauravat. Lasketaan mäkeä. Mennään sisälle ja laitetaan makaronilaatikko uuniin. Leikitään pikkulegoilla, poika jotain taistelua, tyttö kahden legohahmon keskustelua kaupassa käynnistä. Pienin nukkuu ulkona vaunuissa. Kohta kaikki ovat hereillä ja olohuoneessa ja tavaroiden keskellä ja nauravat.
Kunnes taas tulee riitaa jostain pienestä ja vaippakin on vauvalla läpimärkä ja isojen huutaminen ja itkeminen saa vauvankin itkemään ja äidin verensokeri on matalalla ja hermostus on ihan nurkan takana ja sitä miettii sitä äkkilähtöaurinkorantaa ja hengittää syvään ja yrittää selvittää riidan. Että rauha palaa taas taloon ja voidaan istahtaa kirjan kanssa sohvalle. Äiti ja kaikki kolme lasta.
Hetkiä. Niitä on tämä lapsiperhearki täynnä.
Ja sitten tulee näitä hetkiä, kun pienin nukkuu vaunuissa ja kaksi isompaa leikkivät auringonpaisteessa takapihan lumikasassa. Nauravat, pyytävät äitiä vetämään pulkassa. Äiti vetää pulkkaa ja kaikki nauravat. Lasketaan mäkeä. Mennään sisälle ja laitetaan makaronilaatikko uuniin. Leikitään pikkulegoilla, poika jotain taistelua, tyttö kahden legohahmon keskustelua kaupassa käynnistä. Pienin nukkuu ulkona vaunuissa. Kohta kaikki ovat hereillä ja olohuoneessa ja tavaroiden keskellä ja nauravat.
Kunnes taas tulee riitaa jostain pienestä ja vaippakin on vauvalla läpimärkä ja isojen huutaminen ja itkeminen saa vauvankin itkemään ja äidin verensokeri on matalalla ja hermostus on ihan nurkan takana ja sitä miettii sitä äkkilähtöaurinkorantaa ja hengittää syvään ja yrittää selvittää riidan. Että rauha palaa taas taloon ja voidaan istahtaa kirjan kanssa sohvalle. Äiti ja kaikki kolme lasta.
Hetkiä. Niitä on tämä lapsiperhearki täynnä.
Urheilee muualla.
Tämä Mamma siis urheilee. Kuntoilee. Pienentää massuaan. Mutta että tässä touhussa säilyy joku roti, on tätä vatsanpienennyselämäntapamuutosta varten nyt ihan oma sivunsa. Se löytyy täältä.
Tälle puolelle jäävät kaikki perhejutut. Niidenkin asennetta yritän vaihtaa. Pois valittamisesta kohti ratkaisuja ja positiivista suhtautumista. Iloa ja riemua, ihmetysten pohdintaa.
Se, että ärsyttää, saa toki näkyä, pakkohan se on jonnekin saada purkaa, kun ei lapsiinsa voi. Mutta se elämäntapamuutos, possuolosta kohti sutjakkaa kirahvia, se siis tuolta linkin takaa. Tervetuloa sinne tsemppaamaan!
Tälle puolelle jäävät kaikki perhejutut. Niidenkin asennetta yritän vaihtaa. Pois valittamisesta kohti ratkaisuja ja positiivista suhtautumista. Iloa ja riemua, ihmetysten pohdintaa.
Se, että ärsyttää, saa toki näkyä, pakkohan se on jonnekin saada purkaa, kun ei lapsiinsa voi. Mutta se elämäntapamuutos, possuolosta kohti sutjakkaa kirahvia, se siis tuolta linkin takaa. Tervetuloa sinne tsemppaamaan!
Focaccia.
Tein eilen elämäni ensimmäisen focaccian. Ohjeen löysin googlaamalla, ja valintani osui reseptiin Pastanjauhantaa-blogista. Melkein orjallisesti noudatin, vähän vaihdoin vehnäjauhoja speltti- ja grahamjauhoihin. Ja laitoin oliiveja vain puolikkaaseen leipään.
Itse pidin, lapset eivät. Mies ei edes maistanut vielä. This is so my life... Ihan kostoksi eilisestä, tänään on lounaaksi valkosipuliriisiä ja currykikherneitä. Ja focacciaa.
Miten niin kostoksi? No kun vaikka tekisin lasten lempparia (uunilohta ja keitettyjä perunoita), ne valittavat. Ei siinä mitään, minä saan enemmän (uunilohi on minunkin lemppariani). Makaroonilaatikko kyllästyttää, tuo kasvisruokaresepti on houkutellut jo tovin - ihan samahan se on, mitä ruokaa teen, kun siitä kuitenkin valitetaan. Tehdään sitten sellaista, mitä itse haluan kokeilla ja syödä. Loogista? Ei ehkä.
Mutta siis se focacciaresepti, suoraan Pastanjauhannasta teille, olkaa niin hyvät:
(Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa on, otsikon alla lukee iso pellillinen, mutta leipä kehoitetaan tekstissä paistamaan 20*30cm-uunivuoassa, jonka pohjalla on oliiviöljyä. Paistoin vuoassa, oli hankala saada leipä ehjänä irti ja pinnasta oli tullut joka puolelta lasten mielestä liian rapea... mutta leipä oli ihanasti sopivan paksu - eli suosittelen uunivuokaa. Ehkä pohjalle kuitenkin leivinpaperi? Kokeilkaa!)
Focaccia
(1 iso pellillinen)
4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
Vuokaan:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10-15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.
EDIT: Jos joku osaa auttaa tässä - lainatun tekstin taustavärin muokkaamisessa samanväriseksi, kuin muu tausta, niin PLIIS, auttakaa!
Itse pidin, lapset eivät. Mies ei edes maistanut vielä. This is so my life... Ihan kostoksi eilisestä, tänään on lounaaksi valkosipuliriisiä ja currykikherneitä. Ja focacciaa.
Miten niin kostoksi? No kun vaikka tekisin lasten lempparia (uunilohta ja keitettyjä perunoita), ne valittavat. Ei siinä mitään, minä saan enemmän (uunilohi on minunkin lemppariani). Makaroonilaatikko kyllästyttää, tuo kasvisruokaresepti on houkutellut jo tovin - ihan samahan se on, mitä ruokaa teen, kun siitä kuitenkin valitetaan. Tehdään sitten sellaista, mitä itse haluan kokeilla ja syödä. Loogista? Ei ehkä.
Mutta siis se focacciaresepti, suoraan Pastanjauhannasta teille, olkaa niin hyvät:
(Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa on, otsikon alla lukee iso pellillinen, mutta leipä kehoitetaan tekstissä paistamaan 20*30cm-uunivuoassa, jonka pohjalla on oliiviöljyä. Paistoin vuoassa, oli hankala saada leipä ehjänä irti ja pinnasta oli tullut joka puolelta lasten mielestä liian rapea... mutta leipä oli ihanasti sopivan paksu - eli suosittelen uunivuokaa. Ehkä pohjalle kuitenkin leivinpaperi? Kokeilkaa!)
Focaccia
(1 iso pellillinen)
4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
Vuokaan:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10-15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.
EDIT: Jos joku osaa auttaa tässä - lainatun tekstin taustavärin muokkaamisessa samanväriseksi, kuin muu tausta, niin PLIIS, auttakaa!
Seinä.
Minun ja isojen lasten välissä on seinä. Makkarin ja kylppärin välinen seinä. Nukutan vauvaa ja isot kylpevät punaisessa muovivannassa. Yhdessä. Ja huutavat yhteen ääneen kaikkia vessajuttuja minkä kerkeävät. Ja tökkivät toisiaan ilmeisesti genitaalialueille.
Mä en kestä. Naurattaa. Itkettää. Väsyttää.
Onneksi pienin ei välitä. Vierestä alkaa kuulua tasainen tuhina.
On aika mennä seinän toiselle puolelle. May the force be with me, nuo verbaaliriehujat pitäisi saada nukkumaan...
Mä en kestä. Naurattaa. Itkettää. Väsyttää.
Onneksi pienin ei välitä. Vierestä alkaa kuulua tasainen tuhina.
On aika mennä seinän toiselle puolelle. May the force be with me, nuo verbaaliriehujat pitäisi saada nukkumaan...
Kiitti avusta...
Sitä tekee kaikkensa. Välttelee koko päivän herkkuja. Syö lounaan, käy lenkillä. Tekee voileivän välipalaksi sen sijaan että söisi vain herkkuja. Juo maitoa ruualla. Muistaa vesilasilliset.
Ja sitten menee tekemään iltateetä ja kasviksia naposteltavaksi imetyksen ohella, mies on juuri tullut kaupasta. Ja vedenkeittimen vieressä on...
Ja sitten menee tekemään iltateetä ja kasviksia naposteltavaksi imetyksen ohella, mies on juuri tullut kaupasta. Ja vedenkeittimen vieressä on...
... jotain joka blokkaa mun paprikani! Neeeeeej!
Plussaa!
Mars Mars -kampanja ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin Strömsössä. Kävin maanantaiaamun kunniaksi vaa'alla. Ei olisi pitänyt. Tai ehkä se kannatti. En tiedä vielä. Ainakaan en syönyt aamupalaksi suklaata. Vaaka näytti nimittäin ihan järkyttävää lukemaa 88,7. En ole koskaan painanut näin paljon. En ikinä. En ole koskaan ollut näin lähellä yhdeksääkymmentä kiloa. Olen painanut 57kg. Se oli sairasta. Tämä nykyinenkin on sairasta. Viikossa kaksi kiloa painoa lisää, vaikka täysimetyksen pitäisi kuluttaa läskiä pois. Kävin lenkilläkin.
Tosin söin joka lenkin päälle varmaan kilon suklaata ja marmeladia. Join limsaa enemmän kuin ennen (koska sitä oli kotona). Söin pari hampurilaisateriaa (koska mies oli lomalla ja häntä laiskotti).
Nyt joku roti tähän. Mars mars -viestin kommenteissa kehoitettiin syömään proteiineja ja vähemmän hiilareita. Varmaan kannatettava ajatus - ja se suklaa jää pois nyt. Ei suklaata omaan suuhun ennen perjantai-iltaa. Perjantaina saa vähän mys-herkutella. Ja tänään syön lounaan. Se jäi parina päivänä välistä ja kostautui iltapäivän tuntien herkuttelulla ja suklaan mutustelulla.
Ruokavalio taitaa sittenkin mennä uusiksi samaan syssyyn. Pakko. Huoh. Tsempatkaa lisää, sitä todella todella tarvitaan!
Tosin söin joka lenkin päälle varmaan kilon suklaata ja marmeladia. Join limsaa enemmän kuin ennen (koska sitä oli kotona). Söin pari hampurilaisateriaa (koska mies oli lomalla ja häntä laiskotti).
Nyt joku roti tähän. Mars mars -viestin kommenteissa kehoitettiin syömään proteiineja ja vähemmän hiilareita. Varmaan kannatettava ajatus - ja se suklaa jää pois nyt. Ei suklaata omaan suuhun ennen perjantai-iltaa. Perjantaina saa vähän mys-herkutella. Ja tänään syön lounaan. Se jäi parina päivänä välistä ja kostautui iltapäivän tuntien herkuttelulla ja suklaan mutustelulla.
Ruokavalio taitaa sittenkin mennä uusiksi samaan syssyyn. Pakko. Huoh. Tsempatkaa lisää, sitä todella todella tarvitaan!
3kk.
Min lilla bebe, söpö pieni vauveliini, Pikkusisko, on tänään jo 3 kuukautta vanha. Pieni ihmisalku. Enemmän ja enemmän ihminen joka päivä. Ei enää mikään säälittävä rääpäle, vaan 5.25kg painava potkukone, joka kannattelee päätään niin hyvin, että oli jo pakko testata Bumbo-yhteensopivuus.
Sitterin lelut saavat kyytiä, Isosisko saa leveät hymyt. Isoveli tarttuu hellästi nyrkistä kiinni. Meidän vauva.
Kolmikuukautispäivän kunniaksi pinnasänky on raivattu esiin vaatevuoren ja käyttämättä jääneiden kestovaippojen alta, ja alkaneen neljännen kuukauden suurena tavoitteena on saada tyttö nukkumaan omassa pinnasängyssään edes päiväunia. Tai yöunien ensimmäinen pätkä. Tai edes torkut silloin tällöin.
Mars mars!
Kävin hikivaunulenkillä. Itseasiassa tällä viikolla jo neljällä lenkillä. Urheilukerrasto alimmaiseksi, kunnon kengät jalassa ja tavoitteena on ollut tulla hikisenä ja väsyneenä takaisin kotiin. Miksi?
Reissun aikana alkoi ahdistaa taikinavatsa, joka pömpöttää huonojen ruokavalintojen takia ja suurenee vaan, vaikka vauva on jo ulkona mahasta. Alkoivat ahdistaa ne jenkkakahvat, jotka pursuavat farkuista ulos. Toppien paljastamat löysät allit. Peppu, joka ei mahdu takapihan rengaskeinuun. Jatkuva hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, koko ajan aukeava herkkukaapin ovi.
Kävin vaa'alla. Painan enemmän, kuin ennen synnytystä. Ei näin Mamma. Ei näin.
Nyt tästä tehdään julkista. Painan 85.7kg. Tai painoin maanantaina. Päivitin Heiaheian. Latasin puhelimeen Sports Trackerin. Pakkasin vauvan vaunuihin nukkumaan ja sen sijaan, että vaan siirtäisin hänet takapihalle, olen kuunnellut musiikkia kuulokkeista ja pistänyt jalat kipittämään kylälle ja takaisin. Neljä parin kilometrin lenkkiä tällä viikolla. Pikkuhiljaa pidennän matkaa. Otin Heiaheiasta treeniohjelman. Nyt tämä Mamma liikkuu. Piste.
Tavoitteena on säännöllinen kuntosalilla treenaaminen ja juoksemisesta tykkääminen. Kuntosalille pitäisi ensimmäisellä kerralla saada PT mukaan (en viss fysioterapeut som brukar komma hit alltid nu och då sku kunna skicka en offert om sina tjänster, jag bokar mer än gärna en tid till gym med dig!). Juokseminen tulee kuvioihin joskus keväämmällä.
Ruokavaliomuutos on vuorossa myöhemmin. Ei kaikkea kerralla kuitenkaan - ja nythän ei ole vielä tarkoitus laihduttaa: imetys ensin!
Kaikenlainen tsemppaaminen otetaan riemulla vastaan. Tarjoudu lenkkiseuraksi tai anna hyviä ruokavinkkejä (saa sitä uusia ruokia tehdä vaikkei ruokavaliota muutakaan vielä).
Reissun aikana alkoi ahdistaa taikinavatsa, joka pömpöttää huonojen ruokavalintojen takia ja suurenee vaan, vaikka vauva on jo ulkona mahasta. Alkoivat ahdistaa ne jenkkakahvat, jotka pursuavat farkuista ulos. Toppien paljastamat löysät allit. Peppu, joka ei mahdu takapihan rengaskeinuun. Jatkuva hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, koko ajan aukeava herkkukaapin ovi.
Kävin vaa'alla. Painan enemmän, kuin ennen synnytystä. Ei näin Mamma. Ei näin.
Nyt tästä tehdään julkista. Painan 85.7kg. Tai painoin maanantaina. Päivitin Heiaheian. Latasin puhelimeen Sports Trackerin. Pakkasin vauvan vaunuihin nukkumaan ja sen sijaan, että vaan siirtäisin hänet takapihalle, olen kuunnellut musiikkia kuulokkeista ja pistänyt jalat kipittämään kylälle ja takaisin. Neljä parin kilometrin lenkkiä tällä viikolla. Pikkuhiljaa pidennän matkaa. Otin Heiaheiasta treeniohjelman. Nyt tämä Mamma liikkuu. Piste.
Tavoitteena on säännöllinen kuntosalilla treenaaminen ja juoksemisesta tykkääminen. Kuntosalille pitäisi ensimmäisellä kerralla saada PT mukaan (en viss fysioterapeut som brukar komma hit alltid nu och då sku kunna skicka en offert om sina tjänster, jag bokar mer än gärna en tid till gym med dig!). Juokseminen tulee kuvioihin joskus keväämmällä.
Ruokavaliomuutos on vuorossa myöhemmin. Ei kaikkea kerralla kuitenkaan - ja nythän ei ole vielä tarkoitus laihduttaa: imetys ensin!
Kaikenlainen tsemppaaminen otetaan riemulla vastaan. Tarjoudu lenkkiseuraksi tai anna hyviä ruokavinkkejä (saa sitä uusia ruokia tehdä vaikkei ruokavaliota muutakaan vielä).
Feel good.
Ihana ylläri Maikkarilta tälle illalle: Mamma Mia -leffa. En ollut aikaisemmin sitä nähnyt, ihan mieletön Feel Good -pläjäys. Iloista, aurinkoa, kreikansinistä, kimaltava meri... Ensi yönä näen vain kauniita unia!
Kirjastokassi.
Näiden lisäksi kotiin tulivat myös Kari Hotakaisen Jumalan sana ja Lionel Shiverin Poikani Kevin. Poikani Kevinin aloitinkin jo, siitä ehkä lisää seuraavaksi. Lukeminen näiden kolmen pienen kanssa lähti niin hyvin liikkeelle, että taisi päästä vähän mopo irti noita kirjoja varatessa.
Sov nu för fan.
Adam Mansbach: Sov nu för fan
Jag läste den här icke-barnboken i somras. Nu lånade jag den pånytt, och måste nog säga att den var mer aktuell då. Inte nu. För nu har jag barn som somnar relativt snabbt. Och sover relativt bra nätterna igenom. Den yngsta äter ett par gånger, somnar sent sent på kvällen men sover länge på morgonen. Den äldsta somnar bums i sin övre säng (om han inte sovit på dagis) mellan åtta och nio på kvällen, vaknar efter sex, före sju på morgonen. Och den mittersta lika så, somnar efter åtta, ibland efter nio, i sin säng under brorsan, sover ofta till nästan halv nio på morgon. Den minsta sover bredvid mig hela natten, den äldsta tassar bredvid pappan nästan varje natt. Den mittersta vaknar på morgonen från sin egen säng.
Men jag minns hur jag ifjol, speciellt på våren, svor och grät och vrålade. Ett barn orsakade illamående i magen och de två andra vägrade att lugna ner sig, vägrade att vara tysta, vägrade somna. Sov nu för FAN tänkte jag många ensamma långa kvällar. Och då tröstade den här boken lite. Nu är den bara gullig.
Jag läste den här icke-barnboken i somras. Nu lånade jag den pånytt, och måste nog säga att den var mer aktuell då. Inte nu. För nu har jag barn som somnar relativt snabbt. Och sover relativt bra nätterna igenom. Den yngsta äter ett par gånger, somnar sent sent på kvällen men sover länge på morgonen. Den äldsta somnar bums i sin övre säng (om han inte sovit på dagis) mellan åtta och nio på kvällen, vaknar efter sex, före sju på morgonen. Och den mittersta lika så, somnar efter åtta, ibland efter nio, i sin säng under brorsan, sover ofta till nästan halv nio på morgon. Den minsta sover bredvid mig hela natten, den äldsta tassar bredvid pappan nästan varje natt. Den mittersta vaknar på morgonen från sin egen säng.
Men jag minns hur jag ifjol, speciellt på våren, svor och grät och vrålade. Ett barn orsakade illamående i magen och de två andra vägrade att lugna ner sig, vägrade att vara tysta, vägrade somna. Sov nu för FAN tänkte jag många ensamma långa kvällar. Och då tröstade den här boken lite. Nu är den bara gullig.
Parasta...
... siinä Onnen tunnissa oli se, että sain lukea ensimmäiset 60 sivua kahvilassa, rauhassa, nukkuva vauva ja hiljaiset muut asiakkaat seuranani.
Vessajuttuja.
Tiedättekö sen pottatreenivinkin, missä vinkataan laittamaan muksu potalle ja telkkarin eteen katsomaan vaikka tiivitaavihipsua?
Toimii myös kolmekuiselle vauvalle.
Tosin potta on vaippa ja äidin syli ja telkkarista taisi tulla Samaa sukua, mutta silti. Vauvalla oli tiivis tuijotus kohti telkkaria, äidin sylissä oli mukava istuva asento, ja suoli lähti toimimaan! Jee! Edellisestä kerrasta olikin jo melkein viikko.
Toimii myös kolmekuiselle vauvalle.
Tosin potta on vaippa ja äidin syli ja telkkarista taisi tulla Samaa sukua, mutta silti. Vauvalla oli tiivis tuijotus kohti telkkaria, äidin sylissä oli mukava istuva asento, ja suoli lähti toimimaan! Jee! Edellisestä kerrasta olikin jo melkein viikko.
Onnen tunti.
Sarjassamme kirjavinkkejä hyvin sekalaisia kirjoja sekä ruotsiksi että suomeksi lukevalta äitiyslomalaiselta:
Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Tartuin kirjaan Salamatkustaja-blogin suosituksesta. Toki olen Härkösiä lukenut ennenkin, en vaan enää moneen vuoteen - ihan kuin olisin unohtanut koko naisen. Onneksi Onnen tunti tuli luettua. Nopeasti. Ahmimalla. Melkein kertaistumalla, ja se on hyvin kolmen pienen lapsen äidiltä!
Suosittelen Onnen tuntia kaikille äideille, joiden mieltä painaa oma riittämättömyys ja tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äiti. Itse sain kirjasta naurua, lohdutusta ja konkreettisen esimerkin siitä, miten alakouluikäisen lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista.
Salamatkustajan kirjavinkeistä on kirjaston varausjärjestelmään siirtynyt muutama muukin kirja, niistä lisää myöhemmin (kun noutoilmoitus tulee, siitä pari päivää..).
Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Tartuin kirjaan Salamatkustaja-blogin suosituksesta. Toki olen Härkösiä lukenut ennenkin, en vaan enää moneen vuoteen - ihan kuin olisin unohtanut koko naisen. Onneksi Onnen tunti tuli luettua. Nopeasti. Ahmimalla. Melkein kertaistumalla, ja se on hyvin kolmen pienen lapsen äidiltä!
Suosittelen Onnen tuntia kaikille äideille, joiden mieltä painaa oma riittämättömyys ja tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äiti. Itse sain kirjasta naurua, lohdutusta ja konkreettisen esimerkin siitä, miten alakouluikäisen lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista.
Salamatkustajan kirjavinkeistä on kirjaston varausjärjestelmään siirtynyt muutama muukin kirja, niistä lisää myöhemmin (kun noutoilmoitus tulee, siitä pari päivää..).
Kellon ympäri.
Meillä on omituinen vauva. Ihan erilainen kuin kaksi edellistä vauvaa. Tämä saattaa nukkua nyt jo kellon ympäri, parilla pikaisella imetyksellä.
Se vaan, että uni tulee yhdeltä yöllä. Ei hyvä.
Se vaan, että uni tulee yhdeltä yöllä. Ei hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)