Aurinko!

Matkustaminen kannattaa. Lähtiessä satoi vettä, täällä perillä paistoi koko päivän aurinko.

Aurinkoa olikin jo kaivattu, ja tänään se teki päivästä hyvän. Päivää yrittivät masentaa pommiin nukkuminen, kadonnut vesipullo, väärätölelut auton sisällä, kadonnut Burger King, väärästä liittymästä poistuminen ja kiinniolevat kahvilat ja kirppikset.

Niin ja huolimatta aikaisesta pakkaamisesta (ks. vanhemmat postaukset, mobiili ei linkitä) unohtuivat kaikki Isosiskon housut kotiin. Sukkahousuja oli neljän päivän reissulle kuudet, housuja nollat. Sen siitä saa, kun antaa Miehen pakata, eikä käy tarkistamassa jälkeä. Hah.

Hyvin siis menee. Nyt on housuja ja hotelli on ihana. Telkkarista näkyy Barnkanalen. Hyvä loma. Huomisellekin aurinko, kiiiiiitos.

Glow in the dark.

Tätäkin olen joskus muinoin ihmetellyt. Että mitä järkeä on tehdä pimeässä hohtavia tutteja. Että onko typerämpää kuultu.

Sitten sain kolmannen lapseni. Lapsen, joka ottaa tissistä irti sen, mitä mahaan mahtuu, päästää irti ja tahtoo suuhunsa jotain, josta ei irtoa ruokaa. Eli tutin. Toisin kuin isommat sisaruksensa.

Tutilla on kätevä rauhoittaa lapsi. Tutin kanssa hän nukahtaa minuutissa parissa syliin. Yöllä hän saattaa nukkua ilmankin, mutta yleensä imetyksen päälle laitan tutin hänen suuhunsa. Jos siis löydän sen tutinrääpäleen siellä pimeässä makuuhuoneessa isosta sängystä peittojen keskeltä.

Nyt ymmärrän, miksi tuttikin voi hohtaa pimeässä.

Tosin parin yön jälkeen keksin parannusehdotuksen. Tuttivalmistajat voivat ottaa tästä vinkin, en tarvitse edes provikoita, mutta pari kolme pakettia tällaisia voisitte kiitokseksi minulle lähettää.

Tutti, joka vilkkuu pimeässä sen hetken, kun äiti painaa esimerkiksi ranteeseensa kiinnitetystä lähettimestä nappia. Kun tutti löytyy, vilkkumisen voi sammuttaa lopettamalla lähettimen napin painamisen. Kätevää, eikö?

Ne pimeässä hohtavat kun taitavat hohtaa myös vauvan suussa ollessaan? Ihan turhaa!

Matkakuume.

Tukholma on ihana kaupunki. Olemme taas varanneet sinne matkan, heräsimme huonosti nukutun matkakuumeyön jälkeen pakkaamaan. Söimme jääkaapin tyhjäksi. Pakkasimme kassit ja lapset autoon ja sitten miehelle iski omituinen olo.

"Tarkistapa ne matkaliput, että mille päivälle se lähtö on."

Kaivoin liput. Torstai. Lähtöpäivä on torstai.

Tänään on keskiviikko.

Onneksi ei huomattu satamassa. Saadaan nukkua toinenkin matkakuumeyö vielä omissa sängyissä.

Huoh.

Rakennustyömaa.

Tänään on rakennettu pientä ja suurta. Äiti on saanut toimia päärakennusarkitehtinä, Isä on lukenut lahjaksi saamaansa kirjaa ja lapset ovat olleet mukana rakennuspuuhissa - etsineet Äidin pyynnöstä palikoita kasasta, häirinneet kaikin mahdollisin tavoin, ottaneet raakileet mukaan leikkeihinsä ja irroittaneet jo valmiista isosta lohikäärmeestä hankalasti kiinnisaatavia osasia irti Äidin silmien välttäessä. 

 

Nämä isoimmat päätyvät ihan kohta kirjahyllyn päälle. Eivät ihan ole leikkikelpoisia meidän pienille isoille lapsille ;) Mutta voi että niitä oli ihana rakentaa! 

Designjoulu.

Tänä vuonna panostimme siihen, ettemme ostaneet itse itsellemme kauheaa kasaa joululahjoja. Minulle pyjamat ja miehelle uusi espressokuppi, muut meidän aikuisten lahjat tulivat muualta. Meidän vanhemmilta. Ja ihan helmiä tänä vuonna tulikin!

Iittala Toolsin kattilasetti ja Aino Aallon juomalasit sekä täydennystä Savonia-aterimiin tuli vahvan vihjauksen perusteella, Marimekon Oiva-teepannu ja Mustikka-tee tulivat oikein iloisena yllätyksenä! 

Teepannu on ollut ostoslistalla pitkään. Vuosia. Mikään vastaantullut ei ole kolahtanut, en ole halunnut tehdä sitä päätöstä itse. Tähän pannuun rakastuin samantien kun mies sen paketista avasi. Mustikkateellä oli ihana korkata jouluaamu. Pannuun mahtuu kolme ja puoli muumimukillista. Love it!

Mikä oli sinun paras joululahjasi?

Lauma.

Vauvasisko tunnistaa oman laumansa, Isosiskon ja Isoveljen. Ja vanhempansa. Irtoaa iso hymy ja katse seuraa.

Vauvasisko on 2.5kk ja risat. Vajaa 3kk kuitenkin. Kuka näitä laskee...

Jämäkästi pystyasennossa. Vauvasti sylissä on ihan blääh. Maitoonkaan ei oikein viitsisi keskittyä, kun on jo niin isoa tyttöä, niin isoa. Lauman jäsen, kaikkien mielestä.

Terveisiä joulusaunasta!

Kotona ennen saunalle lähtöä: "Onko lapset pissahätä?" Kaksiääninen vastaus: "Ei ole."

Viisi minuuttia myöhemmin taloyhtiön saunalla, kylpytakit revitään pois päältä, molemmilla on kova kiire suihkun puolelle viemäriritilän luokse. Ja seisten lorottavat, molemmat, isot pissat suoraan viemäriin.

---

Saunan lauteilla pienin istuu sylissä, ottaa pari maitohörppyä, kääntää katseensä ylöspäin ja hymyilee leveästi. Ja lorottaa lauteille (ja Äidin syliin) ison pissan.

Mun lapsille pitää esitellä vessa. Hyvää joulua!

Kuluneet viikot.

Itsenäisyyspäivän jälkeisestä perjantaista seuraavan viikon meillä oli kotona iltaisin hiljaista. Vauva ei huutanut. Vauva kakkasi joka toinen aamupäivä. Eikä itkenyt, ei päivälläkään juuri yhtään. Olin sen perjantain juomatta kahvia ihan muusta syystä (ällöripulisyy), enkä uskaltanut koskea kahviin yli viikkoon. Kuljin pää unihuuruissa, torkahtelin sohvalle, en saanut unta iltaisin ja jätin aamukahvin väliin. Sitten tuli väsynyt iltapäivä, kokeilin kahvia, ja vauva ei siltikään huutanut illalla. Meni siis viikko. 

Lapseni täytti 2kk ja lopetti iltahuudot. Tai niin luulin. Kävin kokoustamassa ilman vauvaa, isä hoiti häntä 5h kotona, syötti Semperiä ja nautti olostaan. Sitten menimme uimaan koko perhe, vauva jätettiin Mommolle hoitoon. Mommo syötti Semperiä ja nautti olostaan. Miten äiti voi? Äiti selvisi. Ahdisti idea vauvan jättämisestä, mutta vauva jäi. Ahdisti olla ilman vauvaa, mutta kokous meni asiallisesti ja matkat hyvin, ja uimassa oli todella hauskaa. Äidilläkin. Puhumattakaan kaksi- ja neljävuotiaista! 

Semper-satsit aiheuttivat kakkalakon, ja sen purkautuminen huudatutti vauvaa kaksi iltaa ja yhden päivän. Nyt tilanne alkaa olla stabilisoitunut. Äitiäkään ei enää harmita. Mutta että otti koville, vauvaparka oli ihan punainen ja kivikova ja tuskainen ja kyyneleet vain valuivat silmistä, kun sattui. Voi pientä... 

Mitäs muuta, joulukalenteria on availtu ja leikitty pikkulegoilla. Kotia on pikkuhiljaa järjestetty, pahimpia kaaoshyllyjä tyhjennetty ja pyyhitty puhtaiksi. Jouluruuat on ostettu, lahjat paketoitu. Teimme joulutryffeleitä ja niitä on tonttuiltu kummeille ja kavereille - ja syöty itse. Brunbergilta ostimme joulun muut makeiset. Vielä pitäisi ihan perussiivota kotona, pestä tahrat olohuoneen lattiasta ja vaihtaa vessan käsipyyhe, ja siirtää ruokapöytä olkkariin (ja avata se kolmemetriseksi). Lainatuolit on tuotu Isän töistä kotiin. Koti alkaa siis olla valmis vastaanottamaan jouluvieraat. 

Äiti on hoitanut päätään, sisäisesti ja ulkoisesti. F41.1 on ehkä jokin muu F41 kuin .1, mutta silti F41. Ja sitä hoidetaan. Pää on täynnä ajatuksia, muistikirja täyttyy niistä ja nuolista ja syy-yhteys-seurauksista ja muista pohdinnoista. Ja blogikierroksilta silmiin tarttuu yhtä jos toista pohdittavaa. Yhden illan tutkin kasvorasvojen sisältöjä, Evan blogikirjoitus parabeeneistä ja alkoholista herkän ihon rasvoissa sai minut melkein hysteeriseksi vuosikausien huijauksista (ja nyt en siis löytänyt SITÄ tekstiä enää... mutta kuitenkin sinne päin). Tutkin omat rasvani ja puhdistusaineeni, kysyin kaikilta tutuilta, tietävätkö he kasvorasvaa, jossa ei olisi alkoholia ja parabeenejä - kun kerran vauvarasvoissakin on! Ja ratkaisu oli todella lähellä: Lumenen sensitive touch -sarja. Sen puhdistusaineet minulla jo olikin, tykkään kovasti, ja nyt kokeilen toista päivää myös rasvoja. Saas nähdä, jos nämä myös parantaisivat punertavan ihoni eivätkä vaan maskeeraa punaisuutta piiloon. 

Lumene ei sponssaa tätä tutkimusta. Mutta jos tämä toimii, jatkan minä Lumenen sponssaamista. Mutta näin, näillä mennään taas. Elossa ollaan ja jatketaan kolmen lapsen kanssa pienessä kolmiossa asumista  ja pään parantelua, elämästä nauttimista ahdistusten keskellä. Hyvää joulua/lentävän poron juhlaa/hanukkaa/Chultchua/Krismukkaa.. mitä ikinä juhlittekin! 

Tästä se lähtee!

Kaikki yhteiset vuotemme tähän asti olemme jättäneet joulukoristeet ostamatta ja laittamatta. Paitsi pari joulua sitten ostimme vihreitä ja mustia palloja, jotka asettelimme isoon lasimaljakkoon olemaan joulukoristeena. Koristeita on tahdosta riippumattomista syistä tullut myös joka vuosi lisää. Kuten joulupossu-Alfred. Ja ikkunasydämet. 

Tänä vuonna ostimme kuusen. Ajattelimme, että neljä- ja kaksivuotiaat asukkaamme arvostaisivat tätä suuresti. Ja kyllä, he arvostivat! Teimme kuuselle tilaa ja kaivoimme vaatehuoneen uumenista koristeita. Isä sijoitti joulupossun arvoiselleen paikalle ja lapset sijoittivat pallot parhaaksi katsomilleen paikoille. Eli kasaan etummaiseen oksaan. 

Ihan söpöhän tuo on. Vihreä. Sopivan kimaltava. Ja edelleen aatteellemme sopiva - lentävä jouluporo ja tärkeimmällä paikalla oleva possu, mikäs sen parempaa.

F41.1.

Melkein kaiken selittävä taikasana. F41.1. Mahdollinen diagnoosi. So cool.

Ja ihana pakkassää tuolla ulkona. Niin kova pakkanen, että oli turha käynnistää autoa kilometrin matkan takia seisomaan parkkiksella tunniksi ja taas ajaa kilometri. Eli kävelin psykologille ja takaisin. Ihana ihana ihana päivä tänään.

Lämmin kuppi teetä ja lehti - vauva ja isä ovat joulukuusishoppailuretkellä, tästä hetkestä on nautittava!

Ostetaan.

Ostetaan varapäreitä.
Tai paremmin toimiva kotitalous.
Ja kuuntelevampi perhe.
Valmis vauvan sisäelimistö.
Uudet äidinaivot.

Ja ainakin kolmet uudet imetysrintsikat. Aina ne on likaisina ja haisevina pesussa, koskaan kukaan ei laita pesukonetta pyörimään eikä ainakaan pyykkejä kuivumaan. Kele. Kahdet mukavat pehmeät ja yhdet epämukavat pitsiset eivät riitä. Akuutti tarve. Kello on kahdeksan illalla. Kele. Hermot menee.

Myöskin keskeytymättömät yöunet, mielellään ilman painajaisia, on ostoslistalla. Mahdolliset vaihtokauppatarjoukset otetaan myös huomioon.

Päivän vihreä.

On tärkeää saada nauttia päivän vihreä annos kauniista (valtavasta) viinilasista. Etteivät lasit luule, että ne on ikuisesti hylätty. Niitä kun ei ole käytetty juuri ollenkaan yli viiteen vuoteen. Lasiparat.

Päivän vihreässä on kaksi todella ylikypsää banaania, kiivi, kolme ananaskirsikkaa, hyppysellinen gojimarjoja, kourallinen auringonkukansiemeniä, nippu vehnänoraita, runsas teelusikallinen spiruliinaa, 8 palaa ananasta (ihan purkista), ison ananaspurkin mehu, jokunen pakastekarpalo ja jääpaloja. Rakenne on samettinen ja maku todella hyvä! Ananas peittää spiruliinan leväisen tunkkaisen maun todella hyvin. Eilisestä smoothiesta puuttui ananas ja mango, toinen hyvä peittäjä, ja smoothie oli juotava kerralla keittiössä seisten ettei vaan ala kaduttamaan koko homma.

Samettinen koostumus ja syvän tummanvihreä väri. Nam!

Kolla den nyaste!

Jag lånade en massa Vi&Föräldar -tidningar från bibban. Typ ett års tidningar. Och läser och googlar och kollar alla bloggar de skriver om (eller har intervjuat bloggare och ger ut deras adresser). Och så hittar jag pärlor. Som Ketchupmamman, som jag var tvungen att adda på blogrollen för Lillan kunde int somna på kvällen för jag tokskrattade då hon försökte amma till sömns. Kolla henne, Karin Ketchupmamman!

Isyysloma! Jihuu!

Pikkusisko täytti lauantaina 8 viikkoa, ja Isä kotiutui yövuorosta töistä noin yhden aikaan iltapäivällä ja menee töihin seuraavan kerran uudenvuoden aattona! Isyysvapaa rules! Selvisimme elossa tähän asti! Vastoin kaikkia olettamuksiani ja painajaisiani.

Ensimmäisen isyysvapaa-arkipäivän kunniaksi isot lapset pääsivät päiväkotiin ja me muut lähdimme käymään kahvilla ja joulukoristeshoppailureissulla.

Kahvi piti hakea kaukaa lentokentältä, mutta jouluinen grande toffee nut latte oli ehkä sen arvoista. Mukaan tarttui myös joululahja isälle (ks. kuva alla) ja caramel-kastiketta kotikeittoisiin latteihin laitettavaksi. Sokeria ja lisäaineita, juuri sitä mitä tässä vielä tarvittiinkin... 

Niin ja lisää näitä mukeja. Niitä on jo iso keittiön nurkkakaappi pullollaan, onneksi kiertävät käytössä myös hyvin eivätkä vain seiso siellä pölyyntymässä. Hyvän markkinaraon ovat keksineet, hamstraamiseen taipuvainen Isähahmo kun keräisi näitä kaupunki- ja maamukeja tässä isossa ja myös pienessä espressokoossa jos antaisin luvan! 

Lentokentältä hurautettiin keskustan Stockmannille, sieltä piti pikaisesti vain katsoa pihavaloja ja joulukuusta, mutta törmäsinkin heti vauvan pitstop-pysähdyksellä mammakaveriin

joka Baby Blue(s) -bloggaa täällä. Automatkalla olin juuri käynyt blogikierroksella, ja lukenut että hän on menossa lounastreffeille. Olipa ihana, että sen kerran kun me päästään vauvan kanssa keskustaan asti, nähdään heti tuttuja! 

Joulukuusta ei ostettu, eikä jouluvaloja, Herkusta haettiin lounasta ja iltaruokaa pariksi päiväksi ja lastenosastolta mukaan tarttui pitkään haaveiltu seisomalauta meidän Emmaljungiin. 

Päiväkotien kautta kotiin, vauvalle kuiva vaippa ja villahousukuoret (kyllä, yritän vielä). Ja huomataan, että seisomalauta ei sovi meidän vaunuihin. Meidät löytää siis huomennakin Stockalta.

Kauanko vielä?

Kuinka kauan vielä voin käyttää vauvani siroja reisiä (teko)syynä sille, ettei meidän kolmannella vauvalla käytetä ollenkaan kestovaippoja?

Vauva 1.0 täyskestoili, paitsi ollessaan sisäänotettuna sairaalassa. Reissuissa (yli yön, Suomessa, ulkomailla), kaupungilla, kotona ja kylässä. Aina. Päivin ja öin. Vaippoja taiteltiin ja täytettiin puoliunessa ja tapellen vaikka puolen yön sillä pahemmalla puolen, jos "huomiseksi" ei ollut vaippoja valmiina muuten.

Vauva 2.0 täyskestoili Suomessa, käytti kertiksiä öisin ja ulkomaanreissuilla. Ja jos jollain perheessä oli ripuli tai muu täyslamaannuttava tauti.

Vauva 3.0 on pitänyt viikon vanhana pari kestoa, sitten taas pari viikkoa siitä keston pari, olisiko yksi päivä mennyt ihan vaan kestovaipoilla koko tänä kahdeksan viikkoa kestäneenä vauva-aikana. Toissapäivänä kokeilin taas kahta erilaista.

Ja ostin jättisäkin kakkoskoon liberoita taas. Ei tuo niitä vaippoja kovin montaa per vuorokausi käytä (kun nukahtaa ekoille pitkille päiväunille sillä vaipalla, mikä yöunien jälkeen on vaihdettu ja tokille päiväunille kans sillä samalla kun unien välissä ei ehdi kuin d-vitamiinit antaa kahden imetyksen lisäksi, iltaviiden-kuuden aikaan tulee se aamuvaippa vaihdettua ja sitten iltakahdeksan maissa taas yövaippa), mutta omatunto raikaa silti - kaapit pullottavat ekologisia ja jo moneen moneen kertaan käytettyjä kestoja. Kauniin värisiäkin vielä, rakkaudella ommeltuja ja ostettuja.

Niin että kauanko vielä voin käyttää noita ohuita reisiä (teko)syynä, kun oikeasti Äitiä vaan väsyttää niin sairaan paljon ja ketuttaa ja ahdistaa koko oleminen muutenkin, ei jaksaisi vielä tuota pesukone-pyykkinaru-vaippakori rumbaakin tähän kaiken päälle.

Sitä haisevaa roskista kun pitää viedä ulos päivittäin joka tapauksessa - perheen isot lapset tuottavat vaipan per lapsi per vuorokausi totaalisen täyttä ja haisevaa pissavaippaa. Ei yökuivia tenavia täällä, ei todellakaan. Ei voi edes sillä tehdä vaihtaria (haisevan roskiksen vieminen versus pyykkishow).

Söndagssmoothien.

En banan.
Frysta mangokuber.
En sharonfrukt (gul).
Apelsinjuice.
En liten liten grön kiwifrukt.
Solrosfrön, torkade tranbär, gojibär.

Om man sku blanda enbart de här ihop i blendern, sku smoohtien bli en ganska så gul, rödprickig röra.

Sätter man ännu en liten tesked spirulinapulver får man...

Keijupölyä.

Pikkujouluaarrekartan yhden ruksin takaa löytyivät keijusiivet, pannat ja taikasauvat. Isoveljelle ja Isosiskolle.

Ilo oli valtava, peilin edessä oli tungosta ja noin kahdessa minuutissa Isoveljen taikasauva oli kääntynyt toisinpäin, piikki ojossa hän "hazaa"-taisteli näkymättömiä keijuvihollisia vastaan. Ja sitten taas peilaili taisteluasentojaan vihreissä keijusiivissään. Isosisko taikoi kummitusta (joka vaihtoi vauvan vaippaa) näkymättömäksi. Ja Äiti kirosi sotkuista eteistään, kaikkien kuvien tausta oli tuhatvärinen ja sotkuinen ja ... kunnon sesonkisiivous alkoi houkuttaa.

Ja sitten suunnattiinkin jo aarrekartan toisen ruksin luokse.

Jaa, aamu?

Se tuntimäärä, joka jää viimeisenä nukahtavan vauvan nukahtamisen ja ensimmäisenä aamulla pirteänä heräävän esikoisen heräämisen väliin, on kovin pieni. Riittämätön. Meni 8 viikkoa huomata se. Mutta nyt olemme olleet kotona yli yön ilman Isiä ja Äiti joutui olemaan vauvan kanssa hereillä loppuun asti ja esikoinen tuli 6 ja puoli tuntia myöhemmin herättämään.

Zombiolo. Mutta vauva söi tuon 6.5 tunnin aikana vain kerran, eli ihan unituntejakin tuohon väliin mahtuu.

Kahvia. Nyt.