Minä myös!

Nyt kun kaikki muutkin (katso vaikka viereinen blogiluettelo, valitse melkein mikä tahansa blogi) tekevät käsitöitä, niin minäkin kokeilen. Taas. 

Virike tuli alkuviikkoisilta leikkitreffeiltä Pikkusiskon kaverin luota, kaverin äiti oli peruskoulutaidoillaan virkannut paistetun kananmunan ja väitti, että minäkin pystyisin. Jäi houkuttelemaan, mutta muistelin, ettei minulla olisi keltaista lankaa. 

Tänäaamuna löysin ihan vahingossa pätkän keltaista villalankaa, valkoista tiesin että minulla on. Laitoin Dexterin pyörimään ja lopputekstien aikaan 

minulla oli valmis paistettu kananmuna. Hehkeä. Epämääräinen. Melkein liian symmetrinen. Mutta valmis ja paistetun kananmunan näköinen. Ei ollut äitikaveri väärässä, tuohon pystyy kuka vaan. 

Onneksi meillä ei ole ompelukonetta, minähän muuten innostuisin vielä kokeilemaan raglanhihaisia paitoja tai ojennuksessa olevia kauluksia tai jotain vielä vakavampaa: aikuisten vaatteita! Vähintään olisin kimppatilaamassa joustofroteita kivoilla kuoseilla. Nyt taidan selvitä ruokakaupan villalangoilla - haluaisin kokeilla virkata tomaatinkin, sekään ei kuulemma ole mahdoton.

Check.

Iltaruoka - check.

Hiusten väri ja leikkaus - check.

Kulmien väri ja muotoilu - check.

Ainakin Mamma näyttää taas ulkoisesti ihmiseltä, vaikkei siltä ihan tunnukaan. Fake it till you make it.

250.

250. blogiteksti. Sen kunniaksi kuva viime syksyltä (lokakuun alusta). 

Uusi viikko.

Samat jutut. 

Päiväkotia lapsille. Töitä Isälle. Kotioleilua Mammalle ja masuvauvalle.

Kampaaja, pari kokousta, Pikkusiskon vasu-keskustelu. Valokuvakirjojen haku lähi-Prismasta.

Åsa Larssonin kirjoja, nyt vuorossa nro2: Det blod som spillts. 

Homeinen lattekone, iso kasa myytäviä vaatteita, surullisia ja luovuttaneita ajatuksia. Öisiä synnytyspainajaisia (oi miten monta mahdollisuutta, että kaikki menee päin honkia, luulin jo että kaikki vaihtoehdot olisi käyty unissa läpi, ei. Yllätyn joka yö.) ja päiväkauhukuvia. 

Yritystä keskittyä positiivisiin. Lapset pitävät päiväkodeistaan. Kirjastossa on paljon Åsa Larssonia. Ulkona ei sada lunta, vielä. 36+0 tänään, tämä loppuu ihan pian. 

Ikea Family -aamu.

Olivat ovelia Ikealla. Lähettivät alkuviikosta Family-asiakkaille sähköpostia ja houkuttelivat ilmaisen aamupalan voimin perjantaiaamuksi Vantaan Ikealle. "Kerrankin on äitiysloma oikeaan aikaan", ajattelin ja ajoin Ikealle tsiljoonan muun aamuvirkun kanssa. 

Aamupala oli hyvä, eikä sitä tarvinnut heti aamusta jonottaa liian kauaa. 

Mutta että ilmainen... kassakuittini ei ollut ihan samaa mieltä asiasta. Ostoslistalla on pidempään ollut vaikka ja mitä, sellaista että sitten kun pääsen Ikeaan niin... ja se näkyi. Vatsa täynnä ja ilman lapsia? Luksuslomailua! 

Kovin mustavalkoista, hieman yllätin jopa itseni! Valkoinen matto olohuoneeseen, ja liukueste sen alle. Valokuvakehyksiä, koska minähän tilaan valokuvia seinälle ennen kuin lapsi syntyy. Koruille naulakko, pöytälamppu lasten huoneeseen, "kun me ei tykätä pimeästä huoneesta" ja äitikään ei oikein pidä siitä, että pitää pitää kirkasta kattolamppua päällä hampaidenpesun jälkeen. Olohuoneeseen tunnelmavalo samasta syystä - tähän asti olohuoneen valaistus on ollut on - off -kirkas kattovalo, joka ei ole kiva silmille myöhään illasta. Kuvasta rajautui ulos vauvan lahja tulevalle Isosiskolle, leikkiruokaa Family-hinnalla.

Lastenhuoneen valaisin on oikein onnistuneen oloinen ostos. Näköjään ihan hieman vinossa, pitääpä tuunata vielä! 

Olohuoneen valo hakee vielä paikkaansa (ja ympärillä oli niin kamala sotku että lähikuva saa riittää). 

Äidille muistikirja, hauskoja pöllöjä ja tyhjiä viivattomia sivuja! Ja Ikea-reissun aikana postinkantaja oli tuonut  uuden Perhe-lehden - melkein vuoden tauon jälkeen päätettiin taas uudistaa tilaus hetkeksi aikaa.

Tätä seuraavaa ei saa Ikeasta (kai? en edes katsonut, koska tätä on kaapissa aina!), mutta tämä on ihan ehdoton, tällä kertaa korunaulakon kiinnityksessä. Mies ei tykkää yhtään, että rei'itän seiniä taulukoukuilla tai muilla, hän haluaa mieluummin megasuperteippiä, joka repii tapetin irti, sitten joskus kun taulu/naulakko/liitutaulu on aika siirtää toiseen paikkaan. Hupinsa kullakin, mutta tällä teipillä asennus onnistuu myös yöaikaan ja ilman saksia kummempaa työkalua! 

Ja tältä näyttävät uudet korunaulakot kotimme valkoisen nurkan sivuseinällä. Valkoisesta nurkasta lisää joskus toiste. 

Ei enää epämääräisiä korumyttyjä kaappien nurkissa. Ei vessan naulakoissa roikkuvia koruja. Jos valkoiseen nurkkaan asentaisi peilin ja toisi myös korvakorut kylppäristä tähän... aa, tuossahan on ideaa! Peiliostoksille siis!

Lisäksi pussista löytyi uusi varjostin makuuhuoneeseen. Siitä ei ole vielä kuvaa, koska sitä ei ole vielä asennettu. Odotukset ovat suuret, investointikin oli niin huima (peräti 3,99euroa!). Mutta se vaan kolahti. Samantien. Hetken mietin, olisinko miesystävällinen, ja ostaisin oranssin, mutta ei, olin aikuinen ja ostin valkoisen! Huolestuttavaa, melkein. 

Rahaa paloi, mutta eipä tätä kotia olekaan sisustettu aikoihin! 

Tuplat pois!

Ah, iso turha tavara pois kotoa.

Tuplarattaat (Brio Double Wave) ovat seisseet reilut vuoden päivät ihan turhanpantteina. 

Mietittiin niiden myyntiin laittamista, mutta ennen kuin ehdittiin edes valokuvata rattaita tai tarkistaa, että kaikki lisäosat on vielä olemassa, törmättiin ostajaehdokkaaseen, joka huhuili juuri tällaisten perään. Hups ja vips ja hän tuli käymään, ja osti rattaat meiltä pois! Kaikkine lisäosineen, ne löytyivät pikapikaa kun tarve oli.

Lapsille tuli itku ja suru, ei heidän tuplarattaitaan saa myydä pois! Istutimme siis lapset hetkeksi tupliin toteamaan, että melkein neljävuotias, joka käyttää 110-senttisiä vaatteita, on näihin ihan liian iso. Pikkusiskokaan ei oikein viihtynyt. Joten rattaat pakattiin ostajan autoon ja iloisesti vilkuttaen ne saatettiin matkalle kohti uutta kotiaan. 

Nyt kotona on enää Emmaljungan Duo Edge Sport-yhdistelmät, joista ratasosa siirrettiin juuri varastoon odottamaan, ja vaunuosa on siivottuna valmiina odottamaan vauvaa kyytiinsä. Takapihalla lojuvat Britaxin kevyet rattaat, meidän "matkarattaamme", jotka ovat viittä vaille roskiskamaa. Niiden tilalle olemme miettineet Phil&Tedsejä, joihin saisi Pikkusiskolle oman istuimen (tarve rattaisiin on satunnaisesti, mutta silti on). Mutta muuten ei ratashankintoja taida tarvita edes miettiä. Paitsi ehkä Emmaljungiin seisontalautaa. Se voisi olla kätevä. Vai?

Dagens.

Dagens, tänään vähän paremmin onnistunut uintikerta - uimahalli oli auki. Sillä on aika suuri merkitys uitujen metrien määrässä. Tänään(kin) niitä tuli 500. 

Dagens patonkeihin tuli 250g spelttisihtijauhoja ja ohjeen mukaisen määrän (250g) sijaan vain 150g erikoisvehnäjauhoa sekä 50g ruissihtijauhoja ja 50g täysjyvävehnäjauhoja. Kohoaminen, ulkonäkö, tuoksu - kaikki kuten ennen, kohta makutesti. 

Dagens keli on sateinen, ei siis yhtään haitannut käydä läpi viime syksynä pakattuja vakuumipakkauksia. Mitä ihmettä sitä onkaan tullut sullottua.... Nostalgiasyistä (??) säästettäviä poliittisia ja opiskeluaikaisia teepaitoja oli kahden vakuumipakkauksen lisäksi myös yhdessä miehen vaatekaapin jatkeessa säilössä - nyt ovat sentään kaikki samassa vakuumipakkauksessa. Urheilukisoista saatuja ilmaisvaatteita. Luistelupukuja. Partiovermeet. Mamman penkkariasu. Joo, säästetään vielä. Nostalgiasyistä. 

Toisessa vakuumipakkauksessa oli kaikki lampaantaljat (joita viime talvena kaivattiin), vauvan makuupussit ja leikkimatot. Onneksi löytyivät. Isoimmat rattaisiin menevät makuupussit (joista toisessa vielä kaupan lappuset tallella) menivät taljojen kanssa vielä vakuumiin odottelemaan, yksi iso pyykkikorillinen Miehen fleecetakkeja ja muita omituisuuksia odottaa tuomiota ja mielellään poistoa uffin laatikkoon, minun vanhoja mekkojani lähti pesuun - osa tulee käyttöön kunhan vauva on navan toisella puolella, osa lähtee myyntiin. 

Dagens ärsytys on edelleen yksi ja sama. Eipä se tästä taida olemalla vaan helpottua. Äh.

Mutta dagens feelis on hieman parempi kuin eilen, sillä uinnilla (tai millä tahansa ruumiillisella aktiviteetilla) on päätä parantava vaikutus! 

Dagens feelis.

Yepp. Tack Facebook, du gav mig en perfekt dagens feelis -bild idag. Just så känner jag mig idag. Jag körde på morgonen till simhallen bara för att konstatera att de har det stängt på onsdagförmiddagar. Jag for till matbutiken bara för att yra där en timme och inte komma på någonting att fixa till kvällsmat - köpte nog kurahandskor och blöjor till stora barnen och en napp till babyn och... sen bakade jag nog baquetter idag igen och hade två kaffegäster (HÄRLIGA KVINNOR, alldeles härliga) och sen satt jag bara vid datorn och nu är det dags att hämta barnen. 

Men det känns så där som i bilden. Är kanske int riktigt vaken ännu, känns som jag sku int ha gjort någo idag och fortfarande arg för Mannen för sin beslut på pappaledigheten och blivande studier vid sidan om jobbet. Arg. Besviken. Trött. Dagens feelis.

Juoksuhaaveita.

Taannoiselta Ruotsin -reissulta tarttui kotiin tuomisiksi tällainen kirja.

Isompien lasten välissä vähän aloittelin lenkkeilyä, kakkosen ja kolmosen välissä kävin pelaamassa jalkapalloa mammajoukkueessa. Kolmosen jälkeen ajattelin yhdistää nämä molemmat, käydä sekä lenkillä että fotistreeneissä. Juokseminen ei ole koskaan ollut se kaikkein rakkain juttu, mutta jospa se juoksemisen sielu tämän kirjan avulla... Eniten tässä pelottaa se, että haluan päästä lenkille heti huomenna aamulla! 

Otin kirjan esiin krapulanlievennystarkoituksissa, ja pääsinkin sivulle 15 asti. Luin hieman ihmetellen, että näinkö kaukaa sitä sielua pitää etsiä ja pelkäsin pahinta, suunnittelin piilottavani syksyllä ostetut juoksulenkkarit kauas kauas vaatehuoneeseen. 

Sitten koitti siis sivu 15. Kirjan kirjoittaja on kokeillut vaikka mitä lajeja loukkaantumatta, mutta loukkaantuu kevyellä hölkkälenkillä, lääkäri siitä lenkkeilystä häntä toruu ja kirjailija tutkii loukkaantumistilastoja.

"Inom löpningen är jag tvärtom normal. De verkligt skumma löparna är de som INTE blir skadade. Uppemot 80 procent  av alla löpare blir skadade VARJE ÅR. Det kvittrarom man är tjock eller smal, snabb eller långsam, maratonmästare eller helgjoggare, man löper ändå precis lika stor risk att skada knän, skenben, knäsenor, höfter eller hälar. --- Inga nya uppfinningar har lyckats bromsa blodbadet. Man kan i dag köpa löparskor med stålfjädrar i sulorna och en Adidassko som anpassar dämpningen med hjälp av ett mikrochip, men skadefrekvensen har inte gått ner på ett dyft på 30 år. Avslitna hälsenor har tvärtom ökat med tio procent. Löpning är uppenbarligen motionsvärldens motsvarighet till att köra bil på fyllan: man kan klara det en stund, man kanske till och med tycker det är kul, men katastrofen väntar runt hörnet.". 

Nice. Sinne meni pahin juoksuinto. Puff! Sinne meni myös into lukea kirja loppuun nyt, kun ei todellakaan ole toivoa juoksulenkistä - mutta jäljelle jäi pieni pelon aavistus, että tuleeko tuota luettua loppuun, ja uskallanko lähteä ensimmäiselle lenkille koskaan. Uskallan! Se pahin himo lähteä lenkille huomenna vaan laantui. Josko tuosta jäisi sellainen terve ajattelu päähän, että Mamma lähtee varovasti liikkeelle, aloittaa vaikka hyvän esimerkin mukaisesti Sport Trackeria käyttäen vaunulenkit pitkin kotikuntaa. 

Sisäinen insinööri iski taas!

Resepti sanoo 15g hiivaa. 

Mamma avaa hiivapaketin, ottaa veitsen, tekee yhden viillon, heittää hiivapalan kippoon ja ...

... toteaa, että sisäinen insinööri osaa siis myös tehdä silmämääräisiä arvioita 50g hiivapaketin kanssa. 

Tällä(kään) kertaa harjoitus ei ole tehnyt mestariksi, aikaisemmat spelttipatongit on tehty pakastetusta hiivasta, eli sulatetusta hiivasta, eli sellaisesta haisevasta hiivamömmöläjästä lusikoimalla. 

Sisäinen insinööri rules!

Vampyyreja. Lisää vampyyreja.

Paikallinen kirjasto ei pettänyt. Sieltä löytyi spin-off Twiligh-sarjalle. 

Pikaisesti kolmoskirjassa tavattu hahmo on saanut oman kirjansa. Ah, krapula on pelastettu. Tai siis siirretty... 

Arki alkoi.

Vältä marttyyriäitiyttä. Vältä martyyriajatuksia. Vältä marttyyrisuhtautumista kaikkeen. Älä katkeroidu.

Tuota minä YRITÄN toistaa. Uudelleen ja uudelleen. Hankalaa. Tekisi mieli vaan paeta marttyyrikilven taakse ja näyttää koko maailmalle että pärjätään me ilman apuakin, ei tartte auttaa ei enkä pyydäkään enää ikinä. Mutta yritän välttää sitä vielä. Katsotaan kuin Mamman käy.

Pappa ei kuulemma pidä isyyslomaa ennen kuin jouluna. 

Ei marttyyriajatuksia. Kauas marttyyriajatukset. Katso kauniita kukkia ja etsi apua muualta. Vähän huonolta näyttää, ei taida olla toistelusta vielä hyötyä. 

Vampyyrirakkautta.

Ah. Stephenie Meyer on nero. Kauan siinä meni, että tajusin etsiä näitä nuorten kirjahyllyistä, mutta kun olin saanut tuon ensimmäisen osan lainaksi kaverilta, oli koukutus jo niin suurta, että ne oli löydyttävä tavalla tai toisella, niin sitten huomasin käyttää kirjaston henkilökunnan palveluita ja ... kaikkia ei ollut suomeksi, mutta sehän ei ole koskaan haitannut, ja näin meni koko tuo tuo kasa kahdessa viikossa, ruotsinkieliset jättiläiset tällä viikolla maanantaista lauantaihin. 

Kirjallinen krapula on paha, aikani kuluksi olen selaillut Kotivinkkiä ja ostin Meidän Perheen ja paikallislehtikin tuli tiirailtua aika tarkkaan tänään. Ja yhden kesälomareissun hetken mielijohde -kirjankin otin jo esille, vaikka tiesin jo, ettei siitä tule mitään. 

Pari kolme päivää, sitten voi taas lukea jotain, sen aikaa haaveilen vain mystisestä vampyyrielämästä ja mietin, saisinko yhden eteläamerikkalais-vampyyrin nimen mitenkään kolmannen lapseni kolmanneksi nimeksi... suostuisikohan Mies..?

Mustikkaylitarjonta.

Mustikkaa löytyy nyt joka puolelta, ja mustikkarahkaa ei enää kukaan halua syödä. Taaperoiden ruokakirjasta löytyi resepti, jonka pitäisi sopia 9-12-kuisillekin, ja päätin testata sen. Mustikoiden päälle tuli täysjyväjauhoista tehty murotaikinakuori, ja tarjolle luonnonjogurtin kanssa. 

Ihan ok. Etenkin se kuori.

Den inre ingengören.

Jag hittade den inre ingengören i mig idag. Igen. Jag hittar den överraskande ofta... och varje gång är jag lite överraskad och helt sjukt imponerad och stolt över mig själv.

Vi har köpt en isofix-bilbarnstol åt Storebror, för vi vill att hans stol skall hållas fast i bilen med något när han hålls fast i stolen med bilens säkerhetsbälten. Och det var redan trångt under bilbarnstolens bälten, med en tjock vinterhalare på, så det var dags. Och dessutom har vi två bilar, så har det varit jobbit att byta stolen mellan bilarna, Lillasyster har haft en stol i båda bilarna redan.

Nåja, det var meningen att Pappan i familjen skulle ha installerat stolen in i bilen, men det blev aldrig gjort. Idag for han tidigt på morgonen för sin hobby (FM-tävlingar för 16-17 åringar i friidrott i Esbo väl..) Och det sista han sa förrän han for var att om vi sku kunna köra till Prisma för därifrån från man den bästa mjölken till latten... fine, vi gör det. 

Och en timme senare märkte jag att den nya stolen är i vardagsrummet och den bilen som har 2 är med Pappan. Aj aj aj... 

Manualen i handen (och det var nästan hebreiska), stolen till bilen, stora barnen med o heja och det tog vet ni 5 minuter och den var på plats! 

Att man kan vara stolt över sig själv! Pappan kom hem på kvällen och frågade vem jag hade som hjälpte mig. Hah, INGEN! Utom förstås den inre ingengören i mig. 

Dagens bilder.

Det var en solig dag, vi hade inga planer för eftermiddagen så vi bestämmde oss att köra till stugan och se, om lingonen sku vara färdiga att plockas. Allt möjligt gjorde vi där fast ägarna (mina föräldar) var inte på plats och svarade int i telefonen heller, jag fick fota i lugn o ro i evigheter - därför fick ni se hela 14 bilder från dagen. Vi åt medpackad mellanmål, undersökte alla stugans byrålådor, undrade hur det är möjligt att det finns höstrött på ena sidan äppelträdet och vackra sommarblommor på andra sidan äppelträdet. Tänkte en stund att värma upp bastun men ville sen ändå hem och äta kvällsmaten så bastun fick vänta tills nästa gång. 

Och den originala orsaken för utflykten? Lingon, ja. Det fick vi. Och blåbär med.

Pesänrakennusta.

Ensimmäistä kertaa huomaan itsessäni ihan selvää pesänrakennusviettiä. Kolmannen raskauden loppumetreille piti sitäkin sitten odottaa... 

Koti on raivatumpi kuin aikoihin (siististä ei puhuta mitään, imurointi supistuttaa ja tavaroiden kyykkääminen lattialta on mahdotonta), mutta tavaraa on lähtenyt muille maille ja parempiin koteihin todella paljon. 

Vauvan tarvikkeet ja ensimmäiset vaatteet on lipastossa helposti saatavilla, ei toki vielä järjestettynä. Pinnasänky on tyhjennetty kaikesta epämääräisestä, ja pinnasängyn reunapehmuste, joka on ollut rikki muistaaksemme ainakin puolitoista vuotta, on nyt vihdoin korjattu. Tänään aamulla, ennen aamupalaa. Ompelukonettahan meillä ei ole, joten tuo kuvan nurkan kiinnitysnaru on käsin ommeltu lujasti kiinni - vetotestissä auttoi neiti Kaksivuotias. 

Tämän jälkeen pehmuste pääsi pesuun. 

Kestovaippoja on taiteltuna ja täytettynä valmiiksi ensimmäisen kuuden, seitsemän päivän satsi. 

Sairaalakassin sisältöä olen jo miettinyt - ainakin lapsen kotiintulovaatteet on valittu (tämä oli melkein liian helppoa: samat kuin isommilla, perintövermeet, stackarn..).

Ajatus alkaa pyöriä synnytyksessä entistä enemmän, aloitin jo Projekti: jaksa synnyttää! -kuntokampanjankin ja kävin tällä viikolla kahdesti uimassa puoli kilometriä. Kuutisen viikkoa aikaa saada Mamma kuntoon, tänään on 34+5. Tai voihan tämä pesänrakennusvietin herättänyt Pikkusisarus vielä yllättääkin ja syntyä jo kolmen viikon päästä mutta... En usko. Salaa hieman toivon, koska sitten Isoveljen syntymäpäivään olisi ihan kunnon marginaali. Ja syyskuussa syntyy aivan loistavia ihmisiä. 

Äh, lokakuun alkuun tämä menee, kuitenkin. On vielä aikaa saada jonkunlainen synnytyskunto ja pesä vieläkin valmiimmaksi. 

Lounas ulkona.

Eilinen yksin-olo-aamupäivä huipentui lounaaseen ulkona, omalla aurinkoisella terassilla. 

Itseleivottu, tuore spelttipatonki täytteillä. Mommon pakastimenpohjamehua kyytipoikana. Ja päätösosa Twilight-sarjasta luettavana. Voi tätä mammalomalaisen raskasta arkea... ;) 

Hetki yksin.

Aamupäivä yksin kotona, ja ohjelmalistalla oli pyykkivuoren selätys. Kirjastosta lainattu lasten elokuva pyörimään (koska se piti esikatsoa, takakansi sanoo K3, mutta kuulemma K11 ei olisi liioittelua - Autot2 siis) ja pyykkivuoren kimppuun. Pian oli kaikki viikattuna ja kasoissa, siinä välillä kävin tekemässä spelttipatonkitaikinalle aina seuraavan työvaiheen, leffakin loppui ja naapuri tuli kestovaippaostoksille ja patongit valmistuivat ja pyykit olivat kaapeissa ja... tässähän tämä aamupäivä menikin. 

Ja Autot2 EI ole sopivaa katseltavaa meidän melkein neljävuotiaalle. Harmi, siellä on hauskoja ja kilttejä pätkiä välissä, mutta myös niin paljon aseita ja James Bond -kikkailua, vaikea tarina taustalla... Ei. Ei vielä pariin vuoteen. Mutta opinpa parin hahmon nimen, niitä hahmoja kun hänen vaatteissaan kuitenkin jo on. 

Tuplat!

Ei riittänyt enää ponnari. Piti saada "kakki ponnajii". 

Ensimmäiset saparot. 

Vattuharjoituksia.

Valokuvaharjoituksia siis, lähinnä käsittelyn osalta. 

Paljon on vielä opittavaa, tosin teeman hallinta löytyy jo - täälläkin oli koivunsiemeniä!

Lainasin kirjastosta oppaan, ja aion oppia jotain uutta valokuvauksesta. Jospa oma visio sitten päätyisi filmille (hah, muistikortille) useammin kuin nykyään. 

Sadepäivä.

Satoi koivua. Paljon koivua. 

Miljoona pienen pientä koivunsiementä terassilla, vaikka miljoona jo lakaistiin eilen pois. 

Eikä tuossa terassin toisella puolella ole kuin yksi riippakoivu! 

Minä. Kun en muutakaan keksi. Tai voisihan tuon terassilaudoituksen maalata koivunsiemenenväriseksi? 

Dinkelbaquetter.

Recepten hittade jag från Dinkelsikt -paketen, och den skall sparas. Enkelt och supergott!