Meidän viikonloppumme.

Uusin perheenjäsenemme Lucifer saapui lauantaiaamuna, pienessä laatikossa. Kun se oli iltapäivään mennessä saatu koottua, pidettiin naapureiden kanssa grillibileet - oli isoja naudanlihapihvejä, herkkusieni-juusto-pekoninyyttejä, halloumia, maissia, makkaraa, paprikaa ja pekonia. Ja toki myös simaa, mehua ja kuplavettä. Ulkoleikkejä ja auringosta nauttimista siinä rakentamisen lomassa.

Sunnuntaipäivä aloitettiin aikaisella lounaalla, missäs muualla kuin aurinkoisella terassilla. Vasikan kokolihahampurilaisia. Helt på riktigt. 

Näiden jälkeen käytiin puistossa leikkimässä ja tyhjässä uimahallissa uimassa - Isoveli oppi uimaan kellukkeiden kanssa! Syvässä vedessä veteli leveä hymy naamallaan ihan itsekseen. Mamman iso kolmevuotias!

Iltagrillimakkaraseura odotellessa Isoveli yllätti vielä osoittamalla ensimmäistä kertaa oma-aloitteista kiinnostusta polkupyöriä kohtaan - äkkiä kypärä päähän ja 10-tuumaisella kolmipyörällä koulun pihalle polkemaan. Pikkusisko työnsi työntöaisasta vauhtia. Satula on ihan liian matalalla, mutta niin vain Isoveli tajusi, mikä homman nimi on! Ihan tuosta noin vaan, pyörä onkin meillä ollut vasta kaksi kesää... Grillauksen lomassa hän otti oman 12-tuumaisen pyöränsä esiin, totesi että siinä on apupyörät, ja sai pyörän ihan itse liikkeelle terassilla! Tekniikka on hiffattu, huomenna pitää heti päiväkotipäivän jälkeen päästä koulun pihalle hiomaan. 

Grillimakkaroista (buffelimakkaraa, valkosipulimakkaraa ja minulle ja lapsille jotain ihan tavallistakin), salaatista, tsatsikista ja maisseista ei ole kuvaa. 

Nyt on kyllä hyvä mennä nukkumaan tällaisen touhuperheviikonlopun jälkeen!

Oi onnea.

Halloumi-broccoli.

Nam. Pikailtapala. Halloumia, koska feta oli mennyt vanhaksi. 

Paj på halloumi och broccoli. Mums! 

ps. Anti olla viimeinen kerta, kun haen lapsen päivähoidosta minuutti päiväkodin virallisen sulkeutumisajan jälkeen. Että otti pattiin ajaa tuli sukassa hidasta kehää pitkin ja taistella kelloa vastaan. Tästä lähtien töistä lähdetään vaikka lintsaten sen verran ajoissa, että ei mene näin tiukille. Ja laitetaan se navigaattori päälle, ettei tarvitse arpoa reittejä ja ajaa esimerkiksi Tuusulanväylää väärään suuntaan vain huomatakseen, ettei täältä pääsekään kääntymään vasemmalle... 

Lapsella tai päiväkodilla ei ollut mitään hätää, aurinko paistoi ja lapseni ei ollut edes viimeinen. Sinne jäi vielä yksi pienokainen... 

Felicia försvann. Och annat.

Hupsan, så blev boken genomslukat och har redan över en veckas tid funnits i biblioteket eller hoppeligen hos nån annan flitig läsare. 

Boken var värt att läsa. Jag ville i ett sked kolla mammas barnabok att hur var det som hon hade sagt ett par saker där men har ännu inte tagit den tjocka boken fram. I och för sig skulle jag vilja läsa Annas tankar om trots-åldern och barnets självkänsla. Om hon ens nämner saken... Ingendera skulle jag behöva ha hemma fulltid, tur att Felicias var en bibbabok. Barnaboken vet jag inte att åt vem skulle jag hutta den åt. Frivilliga? Den är på finska, ser väldigt ny och oanvänd ut.

Det där med barnets självkänsla och tycke för sig själv är ganska så aktuellt här hemma hos oss nämligen. Vi har ett trotsigt barn som säger att han tycker inte om någonting, han duger inte till något och ingen kan möjligtvis tycka om honom. Hemskt att höra, speciellt när de här tankarna kommer upp just då det är läggdags. 

Neiti kevät.

Kevät tullut myös tänne maalle. 

Ja sen kunniaksi blogiin pikaisen vihreän kautta keltainen värimaailma. Pirteä. 

Ei yhtään niin kuin tämänpäiväinen ulkoilma. 

Huomenna kokeillaan taas uutta, palkaton vapaapäivä ja ansionmenetyskorvaukset toisaalta ison ja tärkeän kokouksen takia. Jännittävää!

Liikuntahetki.

Pienistä puroista syntyy iso joki ja tämän Mamman peruskuntoa rakennetaan hyvin pienillä yhtäkkiä ilmaantuvilla liikuntahetkillä. 

Tänään se hetki osui puolituntiseen ennen iltapalaa - vesisateeseen reippaalle kävelylle mars, kun lapset leikkivät rauhassa ja Isä oli tullut kotiin.

Ah tätä oloa! Näitä lisää!

Tänään.

Melkein kuin minun päästäni.

Jotain, mitä yritin vuosi sitten muodostaa sanoiksi, mutta en osannut. En päässyt sitä "tunnetta" pidemmälle. Onneksi joku muu osasi muodostaa sanoiksi.

Dagens.

Käytännössä koko päivä ulkona. Ja mikä päivä! Ahkeroimme pihalla, siirsimme hiekkalaatikon, purimme kasvimaan ja siirsimme mullat isoihin ruukkuihin ja loput perunapelloksi hiekkalaatikon taakse. Isä maalasi puunsuoja-aineella vanhan puolen terassista, siitä tuli mahtavan harmaa. Hiekkalaatikkoon ostettiin uutta hiekkaa, nyt siellä kelpaa taas tehdä kakkuja. Kukkaruukuissa on mehevää, kastematoista multaa odottamassa vankilan myyjäisiä ja taimia. 

Hetken aikaa lapset vain leikkivät, ja minä luin kirjaa (sitä vampyyrikirjaa, Radleyn perhettä) auringonpaisteessa. Join holittoman siiderin ja nautin elämästä. 

Pihaan kannettiin pöytä ja aurinkovarjo, sekä säilytysarkku. Grilli toimitetaan tämän viikon aikana. Grillin tilpehöörit meillä taitaakin olla jo (joka reissultaan Mies tuo jonkun tärkeän, puhdistusharjan tai grilliottimet...), kaasupullo puuttuu vielä. 

Illalla olimme vielä läheisen päiväkodin pihalla leikkimässä naapurin ja heidän lastensa kanssa. Päiviteltiin valtavaa vatsaani (17+6), missään muualla mitään kiloja ei sitten olekaan. Mutta vatsa on valtava viikkoihin suhteutettuna. 

Hyvä päivä. 

Fråga om avokado.

Avocadon här ovan var mitt livs första. Visst har jag ätit avocado i många maträtter hos andra och i restauranger men aldrig nånsin har jag lagat själv avocadogrejer. Men igår var jag illa tvungen, för jag hittade en så läcker recept i Köksalmanackan 2012. Ljummen pastasallad skulle det bli. Men min fråga är att skulle jag har kunnat ta mera av avocadon med? Jag fick lätt den där ljusaste delen, den som var lite mörkare grönt var ren hårdare och jag visste inte riktigt så jag lät den bli kvar. 

Salladen var god! I den fanns det alltså avocado, vildrucola, fullkorns makaroner, emmentalostkuber, päron, olika frön och mandel (för vi hade inga nötter så det fick bli lite allt möjligt jag hittade). Salt, peppar, olivolja. Recept skall hållas i minnet. Mums!

Mopo lähti...

Päästä Mamma viideksi minuutiksi yksin Akateemiseen kirjakauppaan ja mitä hän kantaa sieltä ulos? KAHDEKSAN uutta kirjaa (ja sinne jäi vielä ainakin viisi houkuttelevaa, mutta sitten järki tuli hetkeksi takaisin korvien väliin). Eikä noita pääse vielä edes lukemaan, koska on kaksi kirjaston kirjaa kesken (Noita, siitä oli täällä aiemmin mainintaa, kirja on edelleen kesken, ei etene, mutta en tahtoisi luovuttaa ensimmäisen fantasiani kanssa, ja Radleyn perhe, koukuttava vampyyrikirja) ja sitä paitsi lupasin Annalle, että luen hänet ensimmäisenä. 

Annan on kaivanut esiin (äitien) hyllyjen uumenista myös Morzan.

Uutta keittiössä.

Perheen Isä sai himoitsemansa kahvinkeittimen - anteeksi espressokeittimen - helmikuussa. Nyt hän alkaa vaikuttaa epäilyttävän ammattitaitoiselta baristalta. Pavutkin pitää saada jauhaa itse. 

Ja ensimmäisenä uuden kahvimyllyn uumeniin pääsi joululahjapussi. 

Ei niin jouluinen maku, kuin voisi olettaa.

Papuja ei sentään mitata painon mukaan. Vielä.

Mutta nyt tarkkojen leipäreseptien noudattamisesta tulee helpompaa, kun voi mitata tarkkaan sen tarvittavan 8g hiivaa. Vanha talousvaaka (joka tulee myyntiin huomenna) näytti n.20g tarkkuudella. Toimii peruskäytössä, ei leivonnassa. Siis. Niin. Toimii ei niin tarkassa leivonnassa.

Pikkuinen apina.

Meidän pieni (86cm) pippurinen Pikkusiskomme on todellinen pikkuapina. Olohuoneen pikkupöydän ääressäkään ei voi olla normaalisti, pitää roikkua jalat ilmassa. Kuperkeikkoja ja voltteja. Kiipeilyä ja hurjaa keinumista. Voi ihanaa apinaa, ihaninta pientä apinaamme.

Tee sinäkin hyvää!

Den här bloggposten vaccinerar 95 barn

bild: Unicef/Asselin

Just nu söker UNICEF en hälsospecialist till konfliktområden i Afghanistan. I tjänsten ingår bland annat att massvaccinera miljontals barn mot stelkramp, polio och mässling.

Jag skulle gärna ta mig an uppdraget, men eftersom jag inte kommer loss så publicerar jag den här bloggposten istället. Då vaccinerar jag nämligen 95 barn runtom i världen mot stelkramp tillsammans med Apotek Hjärtat. Det är också bra.


Jag är med UNICEF i kampen för varenda unge. Vill du också vara med och förändra barns liv? Bli Världsförälder här: unicef.se/bli-varldsforalder. För 100 kronor i månaden är du med och ser  till att barn över hela världen får vaccin, medicin, rent vatten och utbildning.


Har du en blogg och vill vaccinera ytterligare 95 barn? För varje bloggare som publicerar den här bloggposten mellan 16 april och 13 maj så skänker Apotek Hjärtat 95 stelkrampsvaccin. Läs mer och hämta bloggmaterial påunicef.se/sprid-budskapet/bloggkampanj

Parasta perheviihdettä.

Uimahalli lauantai-iltapäivänä. Siellä oli tuttujakin. 

(tänään piti sataa koko päivän, ei uskoisi kun nyt tuonne ulos katsoo)

Isoveli veteli uimarenkaan kanssa allasta edestakaisin, meno näytti ihan uimiselta! Pikkusisko oli hämmentynyt leikkiseurasta altaassa, ja äiti nautti siitä, että oli oman Miehen lisäksi tuttu pariskunta, kenen kanssa ihmetellä maailman menoa ja lasten touhuja.

Masuvauva taisi myös pitää. Menomatkalla autossa ei tainnut olla kivaa, mutta altaassa meno rauhoittui.

Perjantai 13. Vaikka olikin 20.

Aamulla väsytti. Unohdin verikokeen.

Melkein myöhästyin töistä, puolen minuutin varoajalla suoraan lavalle hommiin.

Satoi vettä. Sateenvarjo oli kotona. En ehtinyt fiksata hiuksia tai meikkiä ennen lavalle menoa. Jälkihikeä pukkasi. Ah, mikä perjantai.

Mies soitti aamulla auton omituisesta äänestä. Ainiin, huomasin sen jo tiistaina, mutta unohdin sanoa.

Huomasin muuten myös, että sata kilometriä renkaiden vaihdosta tuli täyteen, pitäisi kiristää pultit. Muistinko sanoa siitä? "Joo, katotaan viikonloppuna". 

Monen puhelun päätteeksi todettiin, että auto on kolaroitu maanantaina parkkihallissa. Etuosan muovit ovat ihan irti. 

Salaatissa oli pahanmakuisia oliiveja.

Alkuillasta mies on hakemassa esikoista hoidosta. Soittaa monta monta puhelua, enkä kuule kun puhelin soi. 

Auton eturengas lähti irti kesken ajamisen. Itäväylällä.

Mitä vielä? 

Minua väsytti edelleen. Mies lähti treeneihin. Minä nukutin lapsia. Lapset eivät nukahtaneet, mutta minä nukahdin. Mutta kukaan ei pudonnut sängystään. Ja aamulla herättiin kaikki omista sängyistämme.

Ehkä 20. ei olekaan ihan yhtä huono kuin 13. 

Here it is!

On taas hieman opeteltavaa, kun onkin zoomia, mitä käyttää. 

Aika veikeitä kuvia sai Av-asetuksilla ihan vahingossa. Tai siis, sitähän ei pitänyt sanoa ääneen.

Sitä vahinkoa.

Oi oi oi!!!

Soitin äsken miehelleni. Hän lähti aamulla järjettömän aikaisin kotoa, koska töissä piti olla klo 8.30. Ja sitä ennen piti käydä kokeilemassa onneaan Hulluilla päivillä. Koko päivän olen odottanut tietoa aamun shoppailuista.

Hän oli ensimmäinen, joka oli sillä tiskillä. Tuotteita oli myynnissä yksi. Hän sai sen. Toinen asiakas, joka oli ihan heti hänen perässään, ei saanut sitä. 

Melkein kuin lottovoitto. Julmaa, kun tuotetta, joka on laadukas ja ihan mielettömässä alennuksessa, ei tule myyntiin kuin yksi. Mutta kerrankin, oi KERRANKIN, meidän perhe oli ensimmäisenä jonossa.

Ai mitä mies sitten kävi ostamassa?

Uuden objektiivin minun kameraani.

Palkinto.

Menetin hermoni tänään vain kerran. Ja senkin kunnian sai työpaikalla aikuinen mies. Olin sen verran aikuinen, etten sotkenut tilannetta enempää ja piilotin kiukkuni jonnekin kauas. 

Päiväkodin jälkeen sain lapset syömään ruuan kertaistumalla. Pieni jei siitä! 

Meillä ei ollut kotona iltapalatarvikkeita (paitsi perustylsät puurot ja kaakaokiisselit, ei innostanut), joten lähdimme ostoslistan kanssa viikko-ostoksille lähimpään Prismaan. Illalla, päiväkotipäivän jälkeen. Yhden aikuisen ja kahden lapsen voimin. 

Kauppareissu meni niiiiiiiin hyvin, että menimme kassalle jäätelölaarien kautta, koko kauppajengi piti palkita jäätelöllä. 

Ja sitten tulimme kotiin. Isä tuli aikaisemmin kotiin ja ehti nukuttamaan lapset. Joten minä sain huomisen iltaruuan tehtyä äsken. Tosi iso jei siitä! 

Nyt on äidin palkinnon vuoro. Harmoninen iltamme päättyköön harmonisesti hyvän juoman ja Greyn anatomian parissa. Öitä!

Obs! Alkoholiton!

Ihana.

Isi yllätti. Tässä eräänä iltana mietittiin vähän puoliraukeina koko poppoo, että alkaa olla iltapala-aika. Taisi muuten olla sunnuntai, jääkaappi oli vähän tyhjillään. Sitten yhtäkkiä Isä pongahti sohvalta ylös ja kertoi laittavansa lettutaikinan aluille. Isoveli toivoi pikkulettuja ja Pikkusisko hijjoa. 

Ja puolen tunnin päästä meillä oli lettukestit iltapalaksi. Ihan tuosta noin vaan. 

(eikä minun tarvinnut tehdä juuri muuta kuin viihdyttää lapsia sen puoli tuntia ja vähän tuuletella pahimpia savuja pois)

Kevään pakolliset.

Please do tell if You start to get an overdoze of flowerpics. They´ll be over by October this year...

Premiär. IGEN.

Gissa vad allt vi gjorde för första gången för denna vår idag? 

- vi satt byken ut o torka. 

- vi var ute utan vantar.

- vi grävde i växtbänken, tog bort ifjolårets löv och majsrester.

- vi tänkte på teraschmöblemangen och dess vårbehandling. Gjorde dock ingenting åt saken ännu. För teraschplankorna skall först få ett par lager puunsuoja på sig. 

- en del av oss plutade i jättevattenpölen som vi har på gräsmattan utanför egen bakgård. Alltså helt simmade käsipohjaa så entusiastikst att det var en helt främmande man som blev orolig för Lillasysters välmoende.

- spenderade en väldigt stor del av dagen utomhus.

Dessutom fick en av bilarna sommardäck. Och vi fick sönder tvättstugans tvättmaskin. Vi tvättade med egen maskin då 6 fulla lastar med byk. Och bytte lakanen, dammsög, städade, hade leksällskap, åt god mat... Under en enda söndag! Oj, den här har varit en bra dag!

Sisustussilmää.

Eilen kävimme leikkitreffeillä uutuuttaan kiiltävässä omakotitalossa, jossa on asuttu pari viikkoa. Ja kotiin tultiin fiiliksellä, että meidän kympin maksanut kello saisi kyllä siirtyä jonkun hienomman tieltä pois ja veitsiäkin voisi säilyttää muuten kuin keittiön yläkaapin hyllyllä ja oikeastaan sellainen korkea olohuonekin olisi aika sopiva meille ja olisihan se aika hehkeää, jos kaikki tavara kotona ei olisi kotikutoisen vanhaa ja retroa. Että jos vaikka jos vähän sisustaisi pikkuhiljaa. Keittiölamppukin on jostain Bauhausin alelaarista. Oma koti on ihana mutta että jos tätä vähän maustaisi? Pakkohan ne helmet on teillekin näyttää:

Joillain sitä silmää vaan on. Me voitaisiin lainata sellaista.

Kirjavinkki lapsille.

Viikon hitti meillä: Markus Majaluoman Hulda ja Jalmari -kirjat. Kaksi- ja kolmevuotiaat istuvat kuin tatit lukijan kainalossa, tutkivat kuvia ja kuuntelevat tekstiä. Tekstiä on sopivasti kolmevuotiaalle, joka opettelee päiväkodissa ruotsia ja yrittää jaksaa keskittyä suomenkielisiinkin satuihin, ja sopivasti kaksivuotiaalle, joka opettelee kuuntelemaan satuja paikallaan istuen. Tarina uppoaa tyttöön ja poikaan. Kuvat uppoavat äitiinkin. 

Markus Majaluoma, jos luet tätä, niin me voimme toimia uusien Hulda-kirjojen koelukijoina *vink vink* Aivan ihastuttavia kirjoja!

Bokbloggen fortsätter.

Sommarläsning! Definitivt! Om man orkar uppleva förlåsning ett par tre tusen gånger på nytt (sin egen också, man kan inte undvika att minnas), tycker om familjehistorier med pikulite spänning, så Katerina Janouchs serie om barnmorskan Cecilia Lund rekommenderas! 

 

Bedragen. Systerskap. Hittebarnet. Och det lär ska finnas en fjärde del också, men den har inte jag.

Hittebarnet har jag på hälft, men får den nog färdig imorgon. Fast det inte är sommar ännu. 

Serien berättar om Cecilia Lund, hennes liv hemma med barnen och maken, hennes arbete, släkten är inblandad, barnen har kompisar, i släkten finns det riktigt gamla, tonåringar och småbarn. Babysar finns det i mängder, hon jobbar ju som barnmorska. 

Och minns jag fel eller var inte Katerina den andra svenska kvinnliga författaren som har många många barn själv och har skrivit en tjock bok om barn? Den som var lite mildare till sin stil?

Bokbloggen.

Handen upp, vem alla har Den stora barnaboken (eller har läst den/delar av den)?

Hur många av er fick en känsla av att det här funkar inte? Eller att där är någonting suspektabelt i det hela? Eller som jag, jag gav upp nästan genast. 

Jag fick boken då Storebror var några månader gammal, och somnade inte på något sätt. Det var sååå svårt att få honom o somna. Så jag läste genom en massa böcker och sökte de metoder som skulle kanske fungera hos oss. Och i Barnaboken stod det ungefär i den stilen att om barnet inte sover bra då det är 3 månader gammalt så har mamman gjort fel från början. Ja, tsiis, tänks. Jag misslyckades redan innan vi kom hem från bb. Så allt annat jag har läst från Barnaboken sen dess har jag läst lite sådär "nå, vi ska se vad Anna föreslår och så gör vi tvärtom". 

Sen tipsade Maria om Annas dotters version av liv med Den Stora Författaren och Barnuppfostraren, jag satt boken i bibbans reserveringslista och fick boken på onsdagen. 

Definitivt värt att läsa! Visst jo, personer har sina egna egenskaper och Felicias liv skulle kanske ha haft problem oberoende hurdan mamma hon hade, men... inte var ju deras liv friskt inte. Mera vill jag inte avslöja för er som vill läsa boken själv. Kolla din bibliotek, min har en kö med 30 villiga läsare efter mig, jag fick vänta boken från januari.

Den gula.

Den gula kom. Vi som har gräsmatta i hela 10*2cm på bakgården kommer inte att behöva en gräsklippare. Eller..? Med det tog länge innan jag fick broschyren i mina händer!

Ruokablogi.Taas.

Arvaatteko pikkukuvasta, mitä tämä luxusaikana kokkailtu ruoka on? 

Sipuli-maissi-parsakaali-kana-paprika-gratiinia. Törkeän hyvää!

Pupu sairastaa.

Isoveljen unipupu on kärsinyt kovia, tassu repesi melkein kokonaan irti. Lasten huoli oli hetken aikaa kova, mutta sitten Mamma rohkaistui, etsi neulan ja karhulankaa (pupulle ei kerrottu mitä lankaa) ja päätti koetella rajojaan.

Lopputulos oli lasten ja pupun mieleen, eikä Mammakaan kauhistunut - muitakin korjaustoimenpiteitä saattaa siis tapahtua lähitulevaisuudessa!

Operaatio oli sen verran rasittava, että pupu torkkui sohvalla koko loppupäivän.

(Eli lapset, etenkin Isoveli, unohti pupunsa olemassaolon heti, kun tassu ei ollut woodymaisesti irti. Miehet!)

Ruokablogi.

Puoli tuntia luxusaikaa päiväkodin jälkeen, ruokaa pitää saada aikaiseksi. Ei mikään lempparijuttu, aina on kiire ja lapsilla nälkä. Ja pää tyhjänä ideoista. 

Tällä viikolla Mies oli ostanut kanan (broilerin) sisäfileitä sellaisen ison rasiallisen. "Pistä ne uuniin tai jotain". Jep... Öh. En. Kun on luxusruuanlaittoaika, silloin ei noudateta Isän laiskoja vinkkejä.

Silloin tehdään lasten lempparikanakeittoa!

(Kuva on kamala, meidän on tehtävä jotain meidän sinisille kamalille lautasille ja ostettava uudet valkoiset. Valkoiselta lautaselta ruoka ei ehkä näyttäisi näin epämääräiseltä?)

Täysjyvämakaronia.

Kasvisliemijauhetta.

Vettä.

Ruskistettuja kanan sisäfilepaloja.

Keittojuurespussi (tai jotain muita keittokasviksia pakastimesta, ihan lemppari on se pussi, missä on kukkakaalia ja pitkiä papuja perusporkkanan ja jonkun muun seassa).

Puoli pakettia Koskenlaskijaa.

Puolikas paprika.

Purkki suuria valkoisia papuja.

Makaronit melkein kypsiksi kasvisliemivedessä, keittojuurekset tarpeeksi ajoissa sekaan kypsymään. Kun alkaa olla kypsää, ruskistetut kanat ja Koskenlaskija sekaan, ja kun tämän jälkeen alkaa näyttää kypsältä, paprikapalat ja pavut ihan viime minuuteiksi mukaan - pavut eivät tykkää liiasta kypsennyksestä, ja meidän perhe tykkää paprikasta rapsakkana.

Nam. Toimii myös tummasta riisistä. 

Ja seuraavana päivänä ruokaa voi kutsua padaksi. Tai muhennokseksi. Tai mömmöksi. Makaronit (tai riisi) imevät yön aikana ihan kaiken lopun keittonesteen itseensä. Mutta maku on hyvä silloinkin.

Premiär.

Och sen kom de. De kvällar som vi kommer hem från dagis via bakgården, barnen kan stanna där och jag slipper in och kan börja med kvällsmatlagningen. Snön har smultit så pass mycket att sandlådan kan öppnas. Och vad det har blivit sandkakor och -slått sen efter det! Och jag har över en halvtimme luxustid för mig själv inne.

Premiär för sandlådan, premiär för våra krokusar! Me like!

Day 4.

Minimalistiskt. Hotellet. Flygfältet. Start kl 8, hemma kl 19. 

Minimaalisen vähän kuvia. Hotelli. Lentokenttä. Lähtö hotellilta klo 8, kotona klo 19.

Ja sitten olimme kotona. Vi kom hem. Det snöade. Plääh.

Lentoyhtiöiden ilmaisleluja ja mamman tuliaiset. Ei pöllömpi reissu!

Day 3 part 2.