Askarteluohjaajakoulutus olis pop

Se alkoi viattomasti päiväkodista tulleesta pääsiäisoksasta. Sellaisesta virpomisrisusta. Lapset tahtoivat tehdä niitä kotona lisää ja lähteä sunnuntaina virpomaan ja toivottamaan naapureille hyvää kevättä (kyllä se sieltä vielä tulee..).

Kaksivuotiaani joutui minua neuvomaan siinä, miten höyhenen saa kiinni keppiin. "Sillai teipillä", sanoi hän. "Sillai päivväkoissakin". Parin epäluuloisen kokeilun jälkeen saimme höyhenet pysymään tikuissa teipillä. Laskin naapurit. Tarvitsemme ainakin 20 koristeltua risua. Saimme tunnissa valmiiksi kolme. Minun piti lukea pääsykokeisiin, mutta taidankin käyttää yön tunnit höyhentaisteluun.

Nelivuotiaani katsoi ikkunaa, ja sanoi että nuo tähdet tuossa ikkunassa on aika talviset. No niinpä, nehän laitettiin joulukuun alussa. Mitäs jos repäistään tästä askarteluhetkestä nyt kaikki irti ja askarrellaan ikkunaan kevätpupuja?

"JOO!" kuului kolmesta suusta, tosin se nuorimmainen taisi öristä vain, että lisää naksuja.


Tässä kohtaa totesin, että en ole lastentarhanopettaja enkä askarteluohjaaja. En osaa hallita kolmea lasta yhtäaikaa eri työvaiheissaan. En osaa huomioida syöttötuolissa istuvaa vauvaa samalla, kun autan melkein kolmevuotiasta vasuria saksien kanssa ja houkuttelen nelivuotiasta ei-kumpikaan-kätistä leikkaamaan edes vähän omasta pupustaan. Ja todellakaan en osannut varata kaikkea tarvitsemaamme esille jo valmiiksi, vaan samalla kipitin pitkin asuntoa etsimässä liimaputkiloa ja leikkasin silkkipaperia valmiiksi, sopiviksi paloiksi (enkä jättänyt vauvaa valvomatta syöttötuoliin, en tietenkään!).

Mutta noin monta pupua saatiin valmiiksi. Matkan varrella tehtiin tuotekehittelyä, alkupään tuotanto kuvassa vasemmalla. 


Loppupään tuotantoon osattiin jo jättää tila myös kasvoille. Tästä pupusta kaksivee on leikannut korvien päät. Muuta hän ei kuulemma osannut.


Askartelun lomassa syntyi myös lumiukkopupu. Sitä ei saanut leikata irti kartongista. 

Mikä parasta, kertaakaan kukaan (paitsi vauva) ei menettänyt hermojaan! Nelivuotias kieltäytyi saksihommista, mutta liimasi ja piirsi, väritti samalla yhden kuvan. Liimatuubin ne saivat ihan lukkoon ja jumiin, mutta sekään ei kirvoittanut karjumishaluja hereille (ja se vauvankin hermokarjunta taisi johtua siitä, että istuminen alkoi jo riittää).

Hyvä päivä. Lisää näitä.


Ei kommentteja: