Kolmas.

Tämä on erilaista, tämä kolmannen kerran raskaana oleminen. 

Ensinnäkin sanasto on ihan tuttua. Ärveet ja änpeeultrat. Ja ne kaikki muut.

Kaikki se, mitä keholle tapahtuu raskausaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen? Ei pelota. Tuttua jo. Ainakin minä muistan ennen ensimmäistä raskautta ja sen aikana pohtineeni kovastikin, että mitäköhän kaikkea sitä tapahtuu ja mitä ne kummalliset jutut tarkoittavat. Eipä pohdituta enää.

Jälkisupparit - joo, ei niihin kuole. Muistaa vaan ottaa sen ekan buranan mitä synnärillä tarjotaan.

Jälkivuoto? Ärsyttävää, mutta ei tappavaa.

Raskausarvet? Ihanat muistot mahan kasvamisesta. Rasvaaminen on kivaa, ja tekee hyvää (äidille) mutta ei niille arville kyllä mitään tapahdu. Ne vaan on. (ja haalenevat sitten joskus ajan kanssa, ja tulevat näköjään rv 10 takaisin, kun tulee uudelleen raskaaksi) 

Niin kovat supistukset, että tuntuu, ettei mikään enää auta ja sattuu ja synnyttäminen on ihan yhtä h*ä ja kamalaa ja ei tätä voi selvin päin tehdä? Joo-o, mutta se tarkoittaa, että saa alkaa ponnistamana ja vauva on ihan kohta ulkona ja supistukset oli siltä kertaa siinä! 

Öinen unettomuus? Hyvä kirja, lämmintä kaakaota ja sohvalle yöpalalle, ja takaisin sänkyyn sitten kun unettaa. Huomenna väsyttää niiiiiiin maan sairaasti, mutta sen saa anteeksi, kun on raskaana eikä enää saa nukuttua öisin kunnolla. 

Mahdoton löytää hyvä nukkumisasento? Pitkä sohvatyyny selän taakse, lötkö imetystyyny jalkojen väliin ja mahaa tukemaan, kylkiasento siis. Se toinen tyyny, ei se normaali vaan se toinen ja ikkuna yöksi auki. Ei niin kivaa tammikuun pakkasilla, mutta kun syyslokavauvaa odotellaan, niin pian ne ikkuna auki -kelit alkavat ja niitä voi jatkaa loppuun asti. 

Ei siis mitään mahdotonta, eihän?

Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin (ja kertokaa vaan kommenttiruutuun jos haluatte vastauksen johonkin kehon tunteeseen raskauden aikana, pureskeltu vastaus saapuu välittömästi), mutta on vielä se yksi, mihin ei totu. 

Kamalat painajaiset siitä, että lapsi syntyy niin sairaana, että elää vain minuutin pari ja senkin hän viettää kätilön ja lääkärin kanssa kaukana äidistä, ja tuodaan äidille ja isälle takaisin elottomana. Nämä painajaiset alkoivat viime yönä. Ja niihin ei totu. Rv 11+5. Tässä on näitä painajaisöitä siis vielä jokunen tulossa.