Aurinko!

Matkustaminen kannattaa. Lähtiessä satoi vettä, täällä perillä paistoi koko päivän aurinko.

Aurinkoa olikin jo kaivattu, ja tänään se teki päivästä hyvän. Päivää yrittivät masentaa pommiin nukkuminen, kadonnut vesipullo, väärätölelut auton sisällä, kadonnut Burger King, väärästä liittymästä poistuminen ja kiinniolevat kahvilat ja kirppikset.

Niin ja huolimatta aikaisesta pakkaamisesta (ks. vanhemmat postaukset, mobiili ei linkitä) unohtuivat kaikki Isosiskon housut kotiin. Sukkahousuja oli neljän päivän reissulle kuudet, housuja nollat. Sen siitä saa, kun antaa Miehen pakata, eikä käy tarkistamassa jälkeä. Hah.

Hyvin siis menee. Nyt on housuja ja hotelli on ihana. Telkkarista näkyy Barnkanalen. Hyvä loma. Huomisellekin aurinko, kiiiiiitos.

Glow in the dark.

Tätäkin olen joskus muinoin ihmetellyt. Että mitä järkeä on tehdä pimeässä hohtavia tutteja. Että onko typerämpää kuultu.

Sitten sain kolmannen lapseni. Lapsen, joka ottaa tissistä irti sen, mitä mahaan mahtuu, päästää irti ja tahtoo suuhunsa jotain, josta ei irtoa ruokaa. Eli tutin. Toisin kuin isommat sisaruksensa.

Tutilla on kätevä rauhoittaa lapsi. Tutin kanssa hän nukahtaa minuutissa parissa syliin. Yöllä hän saattaa nukkua ilmankin, mutta yleensä imetyksen päälle laitan tutin hänen suuhunsa. Jos siis löydän sen tutinrääpäleen siellä pimeässä makuuhuoneessa isosta sängystä peittojen keskeltä.

Nyt ymmärrän, miksi tuttikin voi hohtaa pimeässä.

Tosin parin yön jälkeen keksin parannusehdotuksen. Tuttivalmistajat voivat ottaa tästä vinkin, en tarvitse edes provikoita, mutta pari kolme pakettia tällaisia voisitte kiitokseksi minulle lähettää.

Tutti, joka vilkkuu pimeässä sen hetken, kun äiti painaa esimerkiksi ranteeseensa kiinnitetystä lähettimestä nappia. Kun tutti löytyy, vilkkumisen voi sammuttaa lopettamalla lähettimen napin painamisen. Kätevää, eikö?

Ne pimeässä hohtavat kun taitavat hohtaa myös vauvan suussa ollessaan? Ihan turhaa!

Matkakuume.

Tukholma on ihana kaupunki. Olemme taas varanneet sinne matkan, heräsimme huonosti nukutun matkakuumeyön jälkeen pakkaamaan. Söimme jääkaapin tyhjäksi. Pakkasimme kassit ja lapset autoon ja sitten miehelle iski omituinen olo.

"Tarkistapa ne matkaliput, että mille päivälle se lähtö on."

Kaivoin liput. Torstai. Lähtöpäivä on torstai.

Tänään on keskiviikko.

Onneksi ei huomattu satamassa. Saadaan nukkua toinenkin matkakuumeyö vielä omissa sängyissä.

Huoh.

Rakennustyömaa.

Tänään on rakennettu pientä ja suurta. Äiti on saanut toimia päärakennusarkitehtinä, Isä on lukenut lahjaksi saamaansa kirjaa ja lapset ovat olleet mukana rakennuspuuhissa - etsineet Äidin pyynnöstä palikoita kasasta, häirinneet kaikin mahdollisin tavoin, ottaneet raakileet mukaan leikkeihinsä ja irroittaneet jo valmiista isosta lohikäärmeestä hankalasti kiinnisaatavia osasia irti Äidin silmien välttäessä. 

 

Nämä isoimmat päätyvät ihan kohta kirjahyllyn päälle. Eivät ihan ole leikkikelpoisia meidän pienille isoille lapsille ;) Mutta voi että niitä oli ihana rakentaa! 

Designjoulu.

Tänä vuonna panostimme siihen, ettemme ostaneet itse itsellemme kauheaa kasaa joululahjoja. Minulle pyjamat ja miehelle uusi espressokuppi, muut meidän aikuisten lahjat tulivat muualta. Meidän vanhemmilta. Ja ihan helmiä tänä vuonna tulikin!

Iittala Toolsin kattilasetti ja Aino Aallon juomalasit sekä täydennystä Savonia-aterimiin tuli vahvan vihjauksen perusteella, Marimekon Oiva-teepannu ja Mustikka-tee tulivat oikein iloisena yllätyksenä! 

Teepannu on ollut ostoslistalla pitkään. Vuosia. Mikään vastaantullut ei ole kolahtanut, en ole halunnut tehdä sitä päätöstä itse. Tähän pannuun rakastuin samantien kun mies sen paketista avasi. Mustikkateellä oli ihana korkata jouluaamu. Pannuun mahtuu kolme ja puoli muumimukillista. Love it!

Mikä oli sinun paras joululahjasi?

Lauma.

Vauvasisko tunnistaa oman laumansa, Isosiskon ja Isoveljen. Ja vanhempansa. Irtoaa iso hymy ja katse seuraa.

Vauvasisko on 2.5kk ja risat. Vajaa 3kk kuitenkin. Kuka näitä laskee...

Jämäkästi pystyasennossa. Vauvasti sylissä on ihan blääh. Maitoonkaan ei oikein viitsisi keskittyä, kun on jo niin isoa tyttöä, niin isoa. Lauman jäsen, kaikkien mielestä.

Terveisiä joulusaunasta!

Kotona ennen saunalle lähtöä: "Onko lapset pissahätä?" Kaksiääninen vastaus: "Ei ole."

Viisi minuuttia myöhemmin taloyhtiön saunalla, kylpytakit revitään pois päältä, molemmilla on kova kiire suihkun puolelle viemäriritilän luokse. Ja seisten lorottavat, molemmat, isot pissat suoraan viemäriin.

---

Saunan lauteilla pienin istuu sylissä, ottaa pari maitohörppyä, kääntää katseensä ylöspäin ja hymyilee leveästi. Ja lorottaa lauteille (ja Äidin syliin) ison pissan.

Mun lapsille pitää esitellä vessa. Hyvää joulua!

Kuluneet viikot.

Itsenäisyyspäivän jälkeisestä perjantaista seuraavan viikon meillä oli kotona iltaisin hiljaista. Vauva ei huutanut. Vauva kakkasi joka toinen aamupäivä. Eikä itkenyt, ei päivälläkään juuri yhtään. Olin sen perjantain juomatta kahvia ihan muusta syystä (ällöripulisyy), enkä uskaltanut koskea kahviin yli viikkoon. Kuljin pää unihuuruissa, torkahtelin sohvalle, en saanut unta iltaisin ja jätin aamukahvin väliin. Sitten tuli väsynyt iltapäivä, kokeilin kahvia, ja vauva ei siltikään huutanut illalla. Meni siis viikko. 

Lapseni täytti 2kk ja lopetti iltahuudot. Tai niin luulin. Kävin kokoustamassa ilman vauvaa, isä hoiti häntä 5h kotona, syötti Semperiä ja nautti olostaan. Sitten menimme uimaan koko perhe, vauva jätettiin Mommolle hoitoon. Mommo syötti Semperiä ja nautti olostaan. Miten äiti voi? Äiti selvisi. Ahdisti idea vauvan jättämisestä, mutta vauva jäi. Ahdisti olla ilman vauvaa, mutta kokous meni asiallisesti ja matkat hyvin, ja uimassa oli todella hauskaa. Äidilläkin. Puhumattakaan kaksi- ja neljävuotiaista! 

Semper-satsit aiheuttivat kakkalakon, ja sen purkautuminen huudatutti vauvaa kaksi iltaa ja yhden päivän. Nyt tilanne alkaa olla stabilisoitunut. Äitiäkään ei enää harmita. Mutta että otti koville, vauvaparka oli ihan punainen ja kivikova ja tuskainen ja kyyneleet vain valuivat silmistä, kun sattui. Voi pientä... 

Mitäs muuta, joulukalenteria on availtu ja leikitty pikkulegoilla. Kotia on pikkuhiljaa järjestetty, pahimpia kaaoshyllyjä tyhjennetty ja pyyhitty puhtaiksi. Jouluruuat on ostettu, lahjat paketoitu. Teimme joulutryffeleitä ja niitä on tonttuiltu kummeille ja kavereille - ja syöty itse. Brunbergilta ostimme joulun muut makeiset. Vielä pitäisi ihan perussiivota kotona, pestä tahrat olohuoneen lattiasta ja vaihtaa vessan käsipyyhe, ja siirtää ruokapöytä olkkariin (ja avata se kolmemetriseksi). Lainatuolit on tuotu Isän töistä kotiin. Koti alkaa siis olla valmis vastaanottamaan jouluvieraat. 

Äiti on hoitanut päätään, sisäisesti ja ulkoisesti. F41.1 on ehkä jokin muu F41 kuin .1, mutta silti F41. Ja sitä hoidetaan. Pää on täynnä ajatuksia, muistikirja täyttyy niistä ja nuolista ja syy-yhteys-seurauksista ja muista pohdinnoista. Ja blogikierroksilta silmiin tarttuu yhtä jos toista pohdittavaa. Yhden illan tutkin kasvorasvojen sisältöjä, Evan blogikirjoitus parabeeneistä ja alkoholista herkän ihon rasvoissa sai minut melkein hysteeriseksi vuosikausien huijauksista (ja nyt en siis löytänyt SITÄ tekstiä enää... mutta kuitenkin sinne päin). Tutkin omat rasvani ja puhdistusaineeni, kysyin kaikilta tutuilta, tietävätkö he kasvorasvaa, jossa ei olisi alkoholia ja parabeenejä - kun kerran vauvarasvoissakin on! Ja ratkaisu oli todella lähellä: Lumenen sensitive touch -sarja. Sen puhdistusaineet minulla jo olikin, tykkään kovasti, ja nyt kokeilen toista päivää myös rasvoja. Saas nähdä, jos nämä myös parantaisivat punertavan ihoni eivätkä vaan maskeeraa punaisuutta piiloon. 

Lumene ei sponssaa tätä tutkimusta. Mutta jos tämä toimii, jatkan minä Lumenen sponssaamista. Mutta näin, näillä mennään taas. Elossa ollaan ja jatketaan kolmen lapsen kanssa pienessä kolmiossa asumista  ja pään parantelua, elämästä nauttimista ahdistusten keskellä. Hyvää joulua/lentävän poron juhlaa/hanukkaa/Chultchua/Krismukkaa.. mitä ikinä juhlittekin! 

Tästä se lähtee!

Kaikki yhteiset vuotemme tähän asti olemme jättäneet joulukoristeet ostamatta ja laittamatta. Paitsi pari joulua sitten ostimme vihreitä ja mustia palloja, jotka asettelimme isoon lasimaljakkoon olemaan joulukoristeena. Koristeita on tahdosta riippumattomista syistä tullut myös joka vuosi lisää. Kuten joulupossu-Alfred. Ja ikkunasydämet. 

Tänä vuonna ostimme kuusen. Ajattelimme, että neljä- ja kaksivuotiaat asukkaamme arvostaisivat tätä suuresti. Ja kyllä, he arvostivat! Teimme kuuselle tilaa ja kaivoimme vaatehuoneen uumenista koristeita. Isä sijoitti joulupossun arvoiselleen paikalle ja lapset sijoittivat pallot parhaaksi katsomilleen paikoille. Eli kasaan etummaiseen oksaan. 

Ihan söpöhän tuo on. Vihreä. Sopivan kimaltava. Ja edelleen aatteellemme sopiva - lentävä jouluporo ja tärkeimmällä paikalla oleva possu, mikäs sen parempaa.

F41.1.

Melkein kaiken selittävä taikasana. F41.1. Mahdollinen diagnoosi. So cool.

Ja ihana pakkassää tuolla ulkona. Niin kova pakkanen, että oli turha käynnistää autoa kilometrin matkan takia seisomaan parkkiksella tunniksi ja taas ajaa kilometri. Eli kävelin psykologille ja takaisin. Ihana ihana ihana päivä tänään.

Lämmin kuppi teetä ja lehti - vauva ja isä ovat joulukuusishoppailuretkellä, tästä hetkestä on nautittava!

Ostetaan.

Ostetaan varapäreitä.
Tai paremmin toimiva kotitalous.
Ja kuuntelevampi perhe.
Valmis vauvan sisäelimistö.
Uudet äidinaivot.

Ja ainakin kolmet uudet imetysrintsikat. Aina ne on likaisina ja haisevina pesussa, koskaan kukaan ei laita pesukonetta pyörimään eikä ainakaan pyykkejä kuivumaan. Kele. Kahdet mukavat pehmeät ja yhdet epämukavat pitsiset eivät riitä. Akuutti tarve. Kello on kahdeksan illalla. Kele. Hermot menee.

Myöskin keskeytymättömät yöunet, mielellään ilman painajaisia, on ostoslistalla. Mahdolliset vaihtokauppatarjoukset otetaan myös huomioon.

Päivän vihreä.

On tärkeää saada nauttia päivän vihreä annos kauniista (valtavasta) viinilasista. Etteivät lasit luule, että ne on ikuisesti hylätty. Niitä kun ei ole käytetty juuri ollenkaan yli viiteen vuoteen. Lasiparat.

Päivän vihreässä on kaksi todella ylikypsää banaania, kiivi, kolme ananaskirsikkaa, hyppysellinen gojimarjoja, kourallinen auringonkukansiemeniä, nippu vehnänoraita, runsas teelusikallinen spiruliinaa, 8 palaa ananasta (ihan purkista), ison ananaspurkin mehu, jokunen pakastekarpalo ja jääpaloja. Rakenne on samettinen ja maku todella hyvä! Ananas peittää spiruliinan leväisen tunkkaisen maun todella hyvin. Eilisestä smoothiesta puuttui ananas ja mango, toinen hyvä peittäjä, ja smoothie oli juotava kerralla keittiössä seisten ettei vaan ala kaduttamaan koko homma.

Samettinen koostumus ja syvän tummanvihreä väri. Nam!

Kolla den nyaste!

Jag lånade en massa Vi&Föräldar -tidningar från bibban. Typ ett års tidningar. Och läser och googlar och kollar alla bloggar de skriver om (eller har intervjuat bloggare och ger ut deras adresser). Och så hittar jag pärlor. Som Ketchupmamman, som jag var tvungen att adda på blogrollen för Lillan kunde int somna på kvällen för jag tokskrattade då hon försökte amma till sömns. Kolla henne, Karin Ketchupmamman!

Isyysloma! Jihuu!

Pikkusisko täytti lauantaina 8 viikkoa, ja Isä kotiutui yövuorosta töistä noin yhden aikaan iltapäivällä ja menee töihin seuraavan kerran uudenvuoden aattona! Isyysvapaa rules! Selvisimme elossa tähän asti! Vastoin kaikkia olettamuksiani ja painajaisiani.

Ensimmäisen isyysvapaa-arkipäivän kunniaksi isot lapset pääsivät päiväkotiin ja me muut lähdimme käymään kahvilla ja joulukoristeshoppailureissulla.

Kahvi piti hakea kaukaa lentokentältä, mutta jouluinen grande toffee nut latte oli ehkä sen arvoista. Mukaan tarttui myös joululahja isälle (ks. kuva alla) ja caramel-kastiketta kotikeittoisiin latteihin laitettavaksi. Sokeria ja lisäaineita, juuri sitä mitä tässä vielä tarvittiinkin... 

Niin ja lisää näitä mukeja. Niitä on jo iso keittiön nurkkakaappi pullollaan, onneksi kiertävät käytössä myös hyvin eivätkä vain seiso siellä pölyyntymässä. Hyvän markkinaraon ovat keksineet, hamstraamiseen taipuvainen Isähahmo kun keräisi näitä kaupunki- ja maamukeja tässä isossa ja myös pienessä espressokoossa jos antaisin luvan! 

Lentokentältä hurautettiin keskustan Stockmannille, sieltä piti pikaisesti vain katsoa pihavaloja ja joulukuusta, mutta törmäsinkin heti vauvan pitstop-pysähdyksellä mammakaveriin

joka Baby Blue(s) -bloggaa täällä. Automatkalla olin juuri käynyt blogikierroksella, ja lukenut että hän on menossa lounastreffeille. Olipa ihana, että sen kerran kun me päästään vauvan kanssa keskustaan asti, nähdään heti tuttuja! 

Joulukuusta ei ostettu, eikä jouluvaloja, Herkusta haettiin lounasta ja iltaruokaa pariksi päiväksi ja lastenosastolta mukaan tarttui pitkään haaveiltu seisomalauta meidän Emmaljungiin. 

Päiväkotien kautta kotiin, vauvalle kuiva vaippa ja villahousukuoret (kyllä, yritän vielä). Ja huomataan, että seisomalauta ei sovi meidän vaunuihin. Meidät löytää siis huomennakin Stockalta.

Kauanko vielä?

Kuinka kauan vielä voin käyttää vauvani siroja reisiä (teko)syynä sille, ettei meidän kolmannella vauvalla käytetä ollenkaan kestovaippoja?

Vauva 1.0 täyskestoili, paitsi ollessaan sisäänotettuna sairaalassa. Reissuissa (yli yön, Suomessa, ulkomailla), kaupungilla, kotona ja kylässä. Aina. Päivin ja öin. Vaippoja taiteltiin ja täytettiin puoliunessa ja tapellen vaikka puolen yön sillä pahemmalla puolen, jos "huomiseksi" ei ollut vaippoja valmiina muuten.

Vauva 2.0 täyskestoili Suomessa, käytti kertiksiä öisin ja ulkomaanreissuilla. Ja jos jollain perheessä oli ripuli tai muu täyslamaannuttava tauti.

Vauva 3.0 on pitänyt viikon vanhana pari kestoa, sitten taas pari viikkoa siitä keston pari, olisiko yksi päivä mennyt ihan vaan kestovaipoilla koko tänä kahdeksan viikkoa kestäneenä vauva-aikana. Toissapäivänä kokeilin taas kahta erilaista.

Ja ostin jättisäkin kakkoskoon liberoita taas. Ei tuo niitä vaippoja kovin montaa per vuorokausi käytä (kun nukahtaa ekoille pitkille päiväunille sillä vaipalla, mikä yöunien jälkeen on vaihdettu ja tokille päiväunille kans sillä samalla kun unien välissä ei ehdi kuin d-vitamiinit antaa kahden imetyksen lisäksi, iltaviiden-kuuden aikaan tulee se aamuvaippa vaihdettua ja sitten iltakahdeksan maissa taas yövaippa), mutta omatunto raikaa silti - kaapit pullottavat ekologisia ja jo moneen moneen kertaan käytettyjä kestoja. Kauniin värisiäkin vielä, rakkaudella ommeltuja ja ostettuja.

Niin että kauanko vielä voin käyttää noita ohuita reisiä (teko)syynä, kun oikeasti Äitiä vaan väsyttää niin sairaan paljon ja ketuttaa ja ahdistaa koko oleminen muutenkin, ei jaksaisi vielä tuota pesukone-pyykkinaru-vaippakori rumbaakin tähän kaiken päälle.

Sitä haisevaa roskista kun pitää viedä ulos päivittäin joka tapauksessa - perheen isot lapset tuottavat vaipan per lapsi per vuorokausi totaalisen täyttä ja haisevaa pissavaippaa. Ei yökuivia tenavia täällä, ei todellakaan. Ei voi edes sillä tehdä vaihtaria (haisevan roskiksen vieminen versus pyykkishow).

Söndagssmoothien.

En banan.
Frysta mangokuber.
En sharonfrukt (gul).
Apelsinjuice.
En liten liten grön kiwifrukt.
Solrosfrön, torkade tranbär, gojibär.

Om man sku blanda enbart de här ihop i blendern, sku smoohtien bli en ganska så gul, rödprickig röra.

Sätter man ännu en liten tesked spirulinapulver får man...

Keijupölyä.

Pikkujouluaarrekartan yhden ruksin takaa löytyivät keijusiivet, pannat ja taikasauvat. Isoveljelle ja Isosiskolle.

Ilo oli valtava, peilin edessä oli tungosta ja noin kahdessa minuutissa Isoveljen taikasauva oli kääntynyt toisinpäin, piikki ojossa hän "hazaa"-taisteli näkymättömiä keijuvihollisia vastaan. Ja sitten taas peilaili taisteluasentojaan vihreissä keijusiivissään. Isosisko taikoi kummitusta (joka vaihtoi vauvan vaippaa) näkymättömäksi. Ja Äiti kirosi sotkuista eteistään, kaikkien kuvien tausta oli tuhatvärinen ja sotkuinen ja ... kunnon sesonkisiivous alkoi houkuttaa.

Ja sitten suunnattiinkin jo aarrekartan toisen ruksin luokse.

Jaa, aamu?

Se tuntimäärä, joka jää viimeisenä nukahtavan vauvan nukahtamisen ja ensimmäisenä aamulla pirteänä heräävän esikoisen heräämisen väliin, on kovin pieni. Riittämätön. Meni 8 viikkoa huomata se. Mutta nyt olemme olleet kotona yli yön ilman Isiä ja Äiti joutui olemaan vauvan kanssa hereillä loppuun asti ja esikoinen tuli 6 ja puoli tuntia myöhemmin herättämään.

Zombiolo. Mutta vauva söi tuon 6.5 tunnin aikana vain kerran, eli ihan unituntejakin tuohon väliin mahtuu.

Kahvia. Nyt.

Tänään.

Tänään juhlitaan pikkujouluja. Meillä kotona siis. Mies on yli yön töissä, ja ettei minun vielä tarvitse kokeilla yksin-yön-yli-kolmen-kanssa -skenaariota, kutsuin Isoveljen kummituksen tänne yökylään. Lumentulo hidastaa töistä tänne suuntaavaa kummitusta jonkin verran, mutta kunhan juhlapoppoo on koossa, otetaan esiin aarrekartta.

Tarkkasilmäiset tunnistavat kartan esittävän asuntomme pohjapiirrosta. Tosin kylppäri on pelkkä tyhjä neliö ja keittiö ja vaatehuone jäivät piirtämättä kokonaan. Mitä me niillä, kun tärkeimmät näkyvät... 

Kuvaan on piilotettu kaksi ruksia, joista toinen esittää piilotettujen pikkujoululahjojen paikkaa ja toinen piilossaolevan joulukalenterin lähisijaintia. 

Toivottavasti lapset löytävät aarteet. Sitä etsintää, ja kummituksen saapumista, odotellessa taion jääkaapista iltaruuaksi eilisen tähteitä. Piparkakkutaikina on jo lämpenemässä, että saadaan pari piparia leivottua - odotellessa. 

Tavoitteet eivät ole korkealla, juhlitaanhan me pikkujouluja nyt ensimmäistä kertaa. Aarteen metsästystä, pipareita, yksi vieras ja tavallista ruokaa. Selviytynemme ihan hyvin.

Lego, flickor och pojkar.

Vi har legobarn här hemma hos oss. Mamma och Pappa har lekt med Duplon, byggt med Legon hela sitt barndom. Och nu har Storebror och Storasystern lekt med Duplon och börjat med Legon. Och så funderar Mamman lite att de är inte såna som de brukade vara då Mamman var barn. Att visst var det riddarborg och vikingaskepp men det var på något sätt lättare att ha ett gemensamt paket för Mamman och hennes bror. Att nu börjar det vara svårt och att Mamman vill definitivt inte köpa den löjliga Lego Friend -serien åt sina flickor, att Lego City sku vara bättre men var är alla kvinnor? Och jag blev ju jätteglad då jag märkte att Ninjagos har EN flickefigur, Nya. 

Vuoden mutsi har skrivit om samma sak och därifrån hittade jag första av videon. Det lönar sig att se, bägge två.

Charlotta har också skrivit om saken. Jag sku vilja kunna skriva fint om saken också, men nöjdar än så länge att länka till såna som har kunnat. För jag tycker ganska lika. Och mår jättedåligt för jag gick med på (eller... tvingade bisin att gå med på) att köpa Ninjagos för sonen. Som är bara fyra år. De leker med dom, båda två, men som speciellt den här andra videon påpekar så är Ninjagos inte att bygga något. De är för att fighta och för att slåss och om att vinna och om att döda de elaka. Äsch. 

Jag vill att mina barn bygger Legon. Sätter bitarna ihop och hittar på själv hurdana hus de gör. Borde jag kanske orka sätta mig ner bredvid Duplo-lådan och bygga med dom? (där har vi också lite könsdiskriminering - mångamånga paket med Blixten McQueen -figurer, ett par byggarbetare, roskisbil...)

Supermamma mår illa. Borde orka vara mer feministisk. Borde orka göra något åt saken. Så se på filmsnutten är ni snälla? Då har jag gjort ens lite för att förbättra världen.

Och inga mera Ninjagos köper vi. Det får bli en brandstation och sen Lego Creator sedan efter. Så gubbarna och Ninjago-figurerna får hus att bo i. Och sen vill jag (obs JAG) bygga Hogwards.

Pannari.

Nyt kaikki äidit nyökkää yhtäaikaa, että kyllä, pannukakku on ihan kelpo iltaruokaa ja ylijääneet voi syödä samana iltana iltapalaksi. VAI MITÄ?

En pystynyt laittamaan lohta tarjolle vielä kolmatta iltaa putkeen. Syön huomenna lounaaksi itse. Ja mihinkään muuhun kuin pannariin ei aivokapasiteetti riittänyt.

Ai miksei? Vauvavauveliinivauvaisin oli hereillä aamukahteen asti ja heräsi taas ennen kahdeksaa ja meidän päiväohjelmassamme oli Äidin aivojen käyttäminen yhdessä kokouksessa, eli päikkärit olivat tänään suuri mahdottomuus.

Eli pannari on ihan kelpo ruokaa, vai mitä? Iltaruoalla sen seurana on maitoa ja iltapalalla hilloa ja kaakaota. Nyökätkää, jooko.

Oikea 300.

Yksi kirjoituksista onkin vasta luonnosvaiheessa. TÄMÄ on 300. julkaistu. Vieläkin ankeampi kuin edeltäjänsä. Yrittäkää kestää.

Vauva unilla, äiti paniikissa, isot lapset päiväkodissa ja isä tulee kotiin puoli 11 illalla.

Ideoita lasten viihdyttämiseksi tänä sateisena perjantai-iltapäivänä? Popcorn-leffailta? Joo!

Se ei ollut vain minun päässäni.

En ole omituisen oloni kanssa yksin. Olon tunnisti myös neuvolalääkäri, jota treffasin jälkitarkastuksen merkeissä tänään.

Jos joku luuli näkevänsä täällä synnytyskertomuksen (liveaikaisen bloggauksen lisäksi), hän luuli väärin. Sitä ei ole tulossa. Ei ennen kuin koko homma on käsitelty psykologin tai jonkun muun tahon kanssa - tänään tuli kehoitus varata aika sille psykologille. Että sen verran rentoa toimintaa oli se puuha. Se synnyttäminen. Ei enää ikinä, ettäs tiedätte.

Joku siellä Mamman aivoissa kummittelee. Aiheuttaa paniikkihäiriöitä ja painajaisia. Omituista huimaamista ja suorituspaineita. Superäititavoitetilaoloja.

Ja tässä puhelinaikaa odotellessa onkin hyvä järjestää vauvanvaatteet taas uudella tavalla ja pieneksi jääneet myyntiin ja kokeilla taas uutta korttitekniikkaa ja siivota koti putipuhtaaksi ja suorittaa sitä ja tätä ja tuota. Eli ... keittää kaffet ja syödä lounas ja opetella olemaan rennosti? Kuullostaa paremmalta tuo jälkimmäinen.

Näin hehkeä oli blogin 300. postaus. Tekisi mieli saada siitäkin ahdistuskohtaus mutta ei jaksa. Menköön tällaisenaan, ilman kuvia ja valittavaisen tyylisenä. Ihan sama :) (<- blogin ensimmäinen hymiö? Ihan 300. postauksen kunniaksi...)

Äidin selviytymispakkaus.

Jokaisen äiti-ihmisen täytyy saada käydä kampaajalla itselleen sopivin väliajoin. Miksi?

a) Kampaajakäynnin jälkeen näyttää taas ihmiseltä.
b) Hyvin onnistuneen asiakas-kampaaja-parituksen jäljiltä sielukin voi hyvin. Kun on saanut puhua mistä tahansa ihan rauhassa tunnin tai kaksi.

Ainakin minun mielestäni minulle on osunut vallan loistava kampaaja. En vaihda. (ja hän suostuu aina varaamaan minulle uuden ajan, eli ilmeisesti ei valittamista hänelläkään)

T. nimim. Kävin tänäaamuna yksin ilman vauvaa kampaajalla ja näytän taas ihmiseltä ja tuntuu, että sain purettua sisäisiä olojakin yhden laadukkaan terapiaistunnon verran. Ja naurettiinkin vielä.

Superäitipisteitä metsästämässä.

Päivän teemaan liittyen: kerrankin en kiukutellut ja vängännyt vastaan, kun Isoveli ja Isosisko tahtoivat päiväkotimatkalla jäädä matkan varrelle leikkimään. Matkalla Isoveljen päiväkodilta kotiin on siis tasan yksi leikkipuisto, ei muuta. Siis se matka on puiston läpi, ei muuta. Ovelta ovelle on näköyhteys. 

Oikeasti. 

Ja jo parina iltapäivänä ovat tahtoneet jäädä kiipeilemään siihen puistoon mutta mä olen kitissyt vastaan. Syyttänyt vauvaa, joka herää ja tahtoo maitoa ja syyttänyt iltaruokaa joka pitäisi saada tulille ja siis vaan kitissyt. Tänään keräsin Superäiti-syndroomaan kuuluen täydellinen Superäiti -pisteitä, ja leikimme ulkona iltapäivähämärässä melkein puoli tuntia! Annoin vauhtia keinuissa ja kehuin rohkeita kiipeilijöitä. Pikkusiskokin oli tyytyväinen vaunuissaan, tutti suussa näki unia varmaan jostain lämpimästä, palmujen ympäröimästä ja aurinkoisesta leikkipuistosta.... Tai siitä Äiti ainakin haaveili. 

Superäiti-syndrooma on persiistä. Miksei tuotakin voi tehdä ihan vaan siksi, että tykkää lapsistaan ja haluaa niiden parasta, siis ulkoilmaa ja tervettä liikkumisen iloa? Miksi pitää ensin käydä vakava kehityskeskustelu itsensä kanssa siitä, mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Ja miksi lopputuloksen pitää olla se, että hyvä hyvä Äiti, nyt sait pisteitä ja sait suoritettua taas yhden jutun (ja nyt sen voikin unohtaa taas loppuviikoksi. Miksei voi vaan nauttia ulkonaolosta, ei satanut, lapset viihtyivät, ei ollut kylmä edes varpailla...? 

Superäiti.

Nyt kärsitään taas sitä vuodenaikaa, kun Superäiti-syndrooma iskee. Viime vuonna kovin koettelemus oli se, kun koko märän ja pimeän marraskuun, kun asuimme vesivahinkoevakossa metsän keskellä ilman pihavaloja mutaisella tontilla järven rannalla, lapset lähinnä vain katsoivat telkkaria. Kun äidistä ei ollut muuhun. 

Tänä vuonna ei voi syyttää ulko-olosuhteita (tai siis voi, mutta tontti ei ole mutainen järvenrantatontti keskellä metsää, vaan täällä on pihavaloja ja ulkoaktiviteettipaikkoja, ihan yhtä pimeä ja märkä on tämä marraskuu), mutta voi syyttää pientä vauvaa ja omaa laiskuutta ja... no, telkkaria tulee siis katsottua tänäkin vuonna. 

Mutta koska se Superäiti-syndrooma iski päälle ja ahdistus siitä, että lapset vain ovat, päätti tämä Mamma, että tänä vuonna perhe lähettää itsetehdyt keskitalvenmuistamiskortit. Jep.

Neljävuotiasta poikaa ei kynäpuuhat kiinnosta, kaksivuotias tyttö alkaa olla taitava saksien kanssa mutta tulos on epämääräisiä neliöitä ja joka työvaihe tarvitsee aikuisten käsien apua ja kuusiviikkoinen vauva on ilta-ajat sylivauva. Mitä tästäkin vielä tulee... ajattelee ahdistusangstinen ja perfektionismiin taipuvainen masennnusmamma ja tekee vauvan päivä-aikaisten päiväunien aikaan parikin testiversiota. Ja shoppaa lisää materiaalia.

Tällä hetkellä tilanne on se, että korttipohjat ovat valmiiksi leikattuna ostettuja punaisia lärpäkkeitä, leimasimia on kuusi erilaista (4 ei yhtään talvisia kuvaltaan), puuvärit eivät erotu punaisesta korttipohjasta ja glitteri leviää pitkin olohuonetta. Silkkipaperia on eri väreissä, ajatuksena on leikellä/repiä niistä kynttilöitä, joita lapset voisivat liimata. Niin ja äidin askartelutaidot ovat mallia alakoulu, mutta olisihan se suvun kannalta kivempi, jos kortin on oikeasti tehnyt lapsi eikä lapsentaitoinen aikuinen. 

Mutta näillä mennään.

Jännityksellä odotamme, miten "läpinäkyväksi kuivuva" liimavana käyttäytyy - siinä on päällä valkoista glitteriä. Onko glitteriä tarpeeksi? Sen näkee sitten. Mitä tästä jää lapsille tehtäväksi? Eipä juuri mitään. Mitä tästä opimme? Unohda se saakelin Superäiti-syndrooma ja a) jätä kortit tekemättä ja lähettämättä tai b) anna lapsille käteen tussit (ja sakset, ehkä niitä silkkipaperinpaloja ja liimatuubit) ja lähetä autenttiset tulokset ylpeinä eteenpäin. 

Jos olet sukua tai muuten uskot olevasi postituslistallamme, käy hakemassa resepti rauhoittaviin jo nyt. Sinua on varoitettu..

Varför är en batat bättre än 8 potatisar?

För det går betydligt snabbare att skala en stor batat och hacka den i bitar och sätta i kokande vatten, låta koka och bli batatmos än att skala 8 olika stora (men ändå väldigt småa jämfört med en batat, oberoende batatens storlek) potatisar, och hacka och koka och mosa. Att äta med vegobiffar och grynost går de båda ändå lika bra. 

Kvällens maträtt är alltså vegobiffar med batatmos. Mums. Bildbevis sen nångång maten är färdigt - nu kokas batatbitarna.

Rostad paprikasoppa.

Eller här hemma hos oss kommer soppan att presenteras som Den Röda Ninjagos Supersoppa.

 Men en rosdad paprikasoppa är den. Recepten hittade jag här på Amningshysteri -bloggen, bloggen rekommenderar jag annars också, tycker om den. Bara jag slipper till butiken igen, köper jag jordärtskockor och lagar soppa på dom. 

 Rostad paprikasoppa enligt Amningshysteri

5 röda paprikor

1 rödlök 

2 vitlöksklyftor

3 tomater 

ca 8 dl grönsaksbuljong 

salt och peppar 

Halvera paprikorna och lägg dem med skinnsidan uppåt på bakplåtspappersklädd plåt. Rosta på 250°c i övre delen av ugnen tills de är mjuka och skalet går att dra av. Hacka sedan grovt.

Hacka rödlök och vitlök och fräs i olja.

Hacka tomaterna och tillsätt dem och paprikorna. Låt alltsammans koka ihop lite grann. 

Tillsätt buljong (hellre för lite än för mycket, det går att späda i efterhand) och sjud tio minuter. 

Mixa slätt och smaka av. 

Hitta på ett passligt namn, servera med gott bröd (speltbaquetter här, focaccia kanske i andra hem) och njut.

Bilden är lånad från www.lego.fi/ninjago. Tack för lånet!

EDIT: Ifall ni är fler än en vuxen och två barn som äter, vill du kanske fördubbla recepten. Då ryms int paprikorna i ugnen på en gång, med det tar anyways typ 10-20 minuter att de är mjuka så två omgånger paprikor i ugnen är inte så farligt. Men alltså tur att barnen bara smakade på soppan för annars sku jag inte fått två portioner mat ikväll. 

Päivän letkaus.

No niin vauva, nyt olet hetken rauhassa tässä kaukalossasi, 

kun et kerran nukkunut aamulla. Äitin on ihan pakko tehdä tämä. 

Älä nyt itke, äiti käy vaan tiskaamassa. Tiskaamassa?

Sinun lautasesi käyn tiskaamassa ihan pikaisesti, okei? 

Dagsrytm.

Bebisen är nu lite på en månad gammal liten tös. Det har gått många dagar så, att vi vaknar närmare tie på förmiddagen, jag och hon, och så ammar jag en stund och vi myser på soffan och hon somnar och vaknar och mittiallt är klockan två på eftermiddagen. Jag har märkt att solen skiner ute men ingenting annat jag vi fått gjort. Eller jag, bebisen har ju ätit och sovit och fått torra blöjor och till och med dagskläder på sig. Mamma själv sitter med smutsigt hår och mjölkvåta pyjamas. Och stora barnen? De sku hämtas hem från dagis typ kl  15. Jaha, var for den här dagen då, tänker jag igen.

Så nu på ett par kvällar har jag satt väckarklockan på, så att jag vaknar senast halv 9. Det händer att jag orkar inte vakna då, och fortsätter sova. Men det händer också, att jag vaknar en kvart över 8 och stiger upp innan klockan ringer. För den ska riktigt just ringa. Så tar jag en dusch, kokar kaffe, brer smörgåsar. Hinner till och med bläddra i nån tidning (som är kanske från förrförra veckan men vad gör det?) innan bebisen vill ha lite mjölk. Hon nämligen vill ammas mellan 8 och 9 på morgonar. 

På en sån dag då jag har orkat stiga upp före eftermiddagen, hinner vi ute och gå då det är dags för dotterns lunchtidssömn - hon sover ungefär 2 timmar mellan 11 och 14, så gott som varje dag.Ifall det inte regnar. Men på en sån dag då jag har orkat stiga upp regnar det oftast inte. Helt på riktigt. På en sån dag är det som mars där ute. Solen skiner, det finns lite snö i marken men gräset är grönt och småfåglar sjunger. 

På en sån dag som idag är det svårt att vara trött, fast man har "fightat" med en bebis på kvällen, lyssnat på bebins gråt och skrik, pajat den sjuka magen, försökt göra allt en mamma kan för att få en liten bebimage fungera, att få kakkan ut ur bebin. Till sist somnar vi av utmatning, hon med en sjuk mage och jag med sjuka öron. Kakkan kommer på morgonnatten eller sen inte, vi vaknar ungefär varannan timme, jag och bebin, och somnar om efter amningen. Men det är svårt att vara trött när solen skiner. Så jag är tacksam att årets november är en relativt solig november. 

(Det att hon sover mellan 11-14 är ungefär det enda jag kan säga om rytm. Hon börjar kvällsskrika mellan 19.06 och 20.04, skriker en timme eller 4, och kakkar oftast halv fem på morgonnatten så att hon har varit vaken redan en timme och är en timme till efter blöjbyten. Men mer en så har vi inte ännu. Och inte behöver vi heller ha, hon är ju först en månad gammal!)

Ruokaviikko.

Tuli marraskuu. Tuli sedältä kokonainen teurastettu lammas, paloina. Tuli iso pussillinen luita. Tuli aurinkoinen lauantai-iltapäivä ja grillauskelit! Marraskuussa.

Tuli herkullisia lampaan ribsejä. Grillattuna. Marraskuussa. Kyllä, minun mielestäni tuossa on jotain hämärää, ei marraskuussa kuulu grillata! Mutta jos perhe tahtoo niin... eikä sada. Paistaa aurinko, ihan kuin olisi maaliskuu..? Hyviä olivat ja naapureilla oli hauskaa. Ja meidän perheellä.

Sunnuntain kunniaksi lähdettiin Jumboon syömään ja tuotiin kotiin iltapalaksi perheen ensimmäiset sushit. 

Hmmm...... Raaka kala ei ole meidän juttumme, mutta vegemakirullat olivat hyviä ja listalla oli myös nigireitä grillatulla kalalla - niitä on vielä testattava. Itse syöminen oli hauskaa, etenkin kun tikkutekniikka on kunnossa. Miehellä ei ollut, hän söi haarukalla. Eikä tykännyt niiden syömisestäkään - kalasteli riisinpalasia soijakastikkeestaan, poloinen. 

Loppuviikko on syöty makaroonia ja Vatajan nitriitittömiä nakkeja ja höyrytettyjä pakastekasviksia. Kerran oli uunilohta. Perhe haaveilee keitetyistä perunoista, mutta Mamma ei ehdi (???) kuoria niitä. Ei saa aikaiseksi - se on oikeampi selitys. 

Retroilua.

Isoveli täytti 4 vuotta ja Isovanhemmat toivat juhlan kunniaksi Isosiskolle nukenrattaat vuosimallia 1983 (tai sinnepäin). Isoveli itse sai uusinta uutta, Ninjagoa ja pikkulegoja ja Oppi ja Ilo -sarjan kirjoja. 

Rattaat ovat siis Mamman vanhat, niitä on säilytetty kaikki nämä vuodet kellarikopperossa ja hiemat ovat ottaneet vuosien varrella osumia, mutta toimivat kuitenkin edelleen. Mummu tuunasi rattaita ompelemalla niihin uudet lakanat, ja nyt niitä kutsutaankin Hello Kitty -rattaiksi Mummun valitseman kankaan mukaisesti. 

Nuket ja unikaverit pääsevät päivittäin kyytiin, kuvausrekvisiittana tässä toimii tosin Pikkusisko, joka mahtunee rattaisiin vielä pari viikkoa. 

4 viikkoa.

4 viikkoinen vauva, meidän Pikkusiskomme, osaa seurata katseella Mammaa tai sisaruksiaan, jotka vilahtavat ohi värikkäissä vaatteissa. Hän osaa nukkua päivin ja öin - satunnaisesti jopa yöllä niin, että herää vain pikapikaa syömään ja nukahtaa uudelleen. Hän pysyy hereillä pitkiä pitkiä pitkiä pätkiä, eräänäkin iltana tässä viikolla 4 ja puoli tuntia (viiden minuutin torkut otti siinä välissä)!

Tämä yksilö on viettänyt tämän viikon kovin nuhaisissa merkeissä. Suolatipat, nenä-friida ja lastenosasto hoitajineen ja spiroineen on tullut tutuksi ja tutustumista osastoon jatkettaneen vielä, jos kotikonstit eivät riitä pitämään nenää nuhattomana. 

4 viikkoa synnytyksestä, ilokaasupainajaiset jatkavat kiusaamista edelleen mutta muuten olo alkaa Mammalla olla kohtuullisen ihmismäinen ja jaksavainen. Vaikka se yö olisi rikkonaisempi ja itkuisempikin. 

Päiväkoti kertoi, että Isosisko on taantunut, pahasti. Mielenkiinnolla odotamme keskusteluaikaa - kotona taantumista ei todellakaan huomaa, päinvastoin! Isoveljestä on tullut pomppuhirmu. Rahilta sohvalle ja takaisin, korkeita pitkiä loikkia edestakaisin. 

Leikeissä mukana.

Jätä vauva lattialle ja mene keittiöön - sisarukset ottavat hänet mukaan leikkeihinsä. 

Kuului "kuka saa, kuka saa tillintallintömpsis vauva saa vauva saa tillintallintömpsis"

 ja vauvan viereen laitettiin ninjago-kortti. 

Ei akuuttia mustasukkaisuuusdraamaa havaittavissa.

Arki.

Elossa ollaan, melkein järjissämme ja tolkuissamme. Pienellä on nimi ja hän ei ole enää säälittävä ryppyinen vastasyntynyt, vaan jo yli kaksiviikkoinen iso neiti, jonka paino on lähtenyt nousuun ja itkussa alkaa olla pontta ja potkua. Pituuttakin on kertynyt pari senttiä, mutta koon 50 vaatteet menevät edelleen. 

(tuossa hän on paripäiväinen, ja vielä ryppyinen)

Yöt menevät vaihtelevasti. Yleensä yön aikana on kaksi pidempää unipätkää, joiden välissä neiti syö tunnin puolitoista, mutta on myös öitä, jolloin unipätkiä on satakolmetoista, niiden välissä neiti tekee kolme tai neljä kakkavaipallista kitinän ja itkun saattelemana ja syö tai ei syö tai ottaa tissin suuhunsa ja ei syö sittenkään ja Mamma kokeilee silmät ristissä pulloa ja kaikkea ja... 

Yleensä huonomman yön perään on heti aamusta lähdettävä jonnekin ja hyvän yön päälle saadaan olla rauhassa kahdestaan kotona pitkälle iltapäivään... Tasan ei käy onnenlahjat ei.

Päivät hän syö ja nukkuu ja kakkaa ja syö ja sitä rataa, you get the point. Isosisarukset tykkäävät paijata häntä ja toistaiseksi suurin mustasukkaisuudesta kertova merkki on molempien tarve saada äiti pois olohuoneesta katsomaan jotain näennäisesti pientä juttua, jota he tekevät (yksitellen, vuorotellen) jossain ihan muualla. Ja Isosisko tekee hiuksiinsa takkuja. Joita ei saa avata. Mamma on saanut nukkua. Mamma on muistanut syödä. Saimme järjestettyä nimiäiset. Olemme muistaneet juhlia esikoisen 4-vuotissynttäreitä. Koti ei ole ihan pahin kaatopaikka ja sotatantere. Isä on ollut kotona kaikki illat. Imetys sujuu. Pikkusisko ei tarvitse enää lisämaitoja painonsa takia, saa tosin kerääjään kertyneitä maitoja silloin tällöin täydennykseksi ja  korviketta kun Mamma on rimpsalla. Eli siis kampaajalla tai ostamassa imetysrintsikoita. Eli todella harvoin. Hän kakkaa joka vaippaan, joten hänelle puetaan useimmiten kestovaippa - en kestänyt heittää tuhatta kertisvaippaa päivässä roskikseen, en vaan kestänyt. Tuskaa tekee jo öiset kolme. Tai neljä. 

Summasummarum, menee ihan kivasti. Tällä viikolla tosin kokeillaan pakon edestä sitä yksin kotona kolmen kanssa -nukutusta. Sitä en odota innolla. Ja ikinä koskaan milloinkaan en enää tahdo synnyttää. Enkä olla viimeistä kuukautta raskaana. En enää ikinä koskaan. Never. Ne olivat tässä, ne meidän biologiset lapsemme. 

Bebbe!

Här är jag! Bebbe. 3540g och 51cm då för en vecka sen, nu 3380g och 52cm. Jag äter bra, har så bra grepp på mammans tissar att hon har nästan sjukt. Jag äter också flaska på natten om mamma tycker att jag blir inte lugn med enbart mammas mjölk. Två nätter har jag klarat mig utan redan. 

Jag sover allt som oftast. Men nu vill jag ha mamma hit igen, så jag gnyr lite. Hej så länge!

On our way...

...home!!!! Tai ei vielä, ensin valokuvaus paikallislehtiin, sitten kantoliinaopastus, imetys ua mahdollisesti vielä tujaus maitoa ja sitten!

Livet på bb.

Skiftbyten. Inte bara nya ansikten varje gång, nu när jag har varit här över 2 dygn. Bekanta mammor vid matbordet. Men nya ansikte ansikten varje gång det serveras mat. Nu rymms vi inte mera vid ett bord. Nu har jag och tösen sällskap i rummet. De viskar, nya mamman och pappan. De kom under vår dagssömn.

Kontroller på babyn. Första barnmorske som har fyllt 40. Väldigt unga är de här. Stora syskon hämtade en giraff åt syrran. De sa att det var en kossa. Amning är tösen grej, men inget kungligt namn kan vi gd henne för hon har int sina manners i skick - oooo vad hon skrek på natten! Höll hela korridoren vaken!

Mat. Skiftbyte och nya kontroller. Amning. Det var det, livet på bb.  Kontroller på bebben tar slut imorgon då hon är 2 dygn gammal. Sen önskar jag att vi får åka hem.

No?

Tänäänkö? Nyt olisin ainakin hoodeilla, makoilen äitipolin laverilla sydänkäyrilllä, kohta on lääkäri. Kun ei mitään muutakaan näin 41+4 -päivän kunniaksi voi.

Sydänkäyrälaite jumpsuttaa tuossa, punaista ja vihreää - mitä se vihreä numero kertoo? En muista enää? Supistusta? Kävi jo 60 kerran, muuten  pyörii 19 tienoilla.

Väsyttää. Syntyis jo.

Mammatreffit!

Tästä illasta tulee mahtava! Meillä on aikamoinen mammajengi, kaikilla on tenava, joka on syntynyt  lokakuussa 2010. Tai melkein, parilla taitaa olla synttärit syyskuun puolella. Tenavat alkavat olla neljävuotiaita, ja edelleen mammajengi jyrää ja treffaa. Välillä treffaavat kaksi mammaa keskenään, välillä reissataan ulkomaille tai Muumimaailmaan pareittain tai pienessä laumassa, ja joskus vuokrataan helsinkiläinen leikkipuisto (ne sisätilat) että mahdutaan ihan kaikki saman katon alle. 

Tähän asti treffailua on siis harrastettu lasten kanssa, yleensä vielä lukuisilla sisaruksilla maustettuna, mutta tänään, oi tänään me treffaamme ilman lapsia! Edes meidän pieni masuvauva ei pääse mukaan, koska navan sillä puolen asuvia ei lasketa.

Lapsivapaa ilta. Tätä on odotettu... 

(Ja ajattelin pakata synnärikassit autoon mukaan, jos vaikka ruokani sisältäisi sopivasti paljon chiliä ja vauva tajuaisi lähteä syntymään ja voisin itse hurauttaa ravintolasta synnärille hengailemaan ja odottamaan kunnon supistuksia - isoilla lapsillahan on vahti kotona tänään. Vahdin nimi on Isä.)

Muffinsfabrik!

Det blev två nya muffinsar igår, och under söndagsmorgonen hittades de tre gamla också. Muffinsgrejor har fått vänta i skåpet i över ett och ett halvt år, kanske över 2 år till och med. Mamma har muka int haft tid. Snarare int haft ork. Men nu, två igår, nya blåa och orancha (orangea?) är beställda. Foto om de där gamla är på väg... 

Aika siivota, vai..?

Piti ottaa kuva mahasta. Ei siitä tullut mitään. 

Idag.

Bilden är INTE tagen idag. Den är tagen tidigare på veckan eller på veckoslutet då det var soligt och vackert och härligt och jag har bara sparat den för att kunna sätta den hit på en sån här regnig och tråkig dag då man vill inte ta kameran ute för den kan ju bli förstörd av regn och nu har den här meningen blivit fyra rader lång och det är dags att avsluta.

Rådgivning idag, veckans andra. Babyn mår prima, Mammas kropp mår prima ("du är nog gjort för att vara gravid"), babyn har ännu mycket rum i magen men är nog väldigt väldigt lågt ner så att "fast vi nu sätter de här mammapolitiderna till dig till nästa veckas torsdag så hen kan ju bli född till och med idag ännu så kom nu ihåg att ta dig till bb innan huvudet är ute, okej?". Jag gör mitt bästa, jag lovar. Idag skulle det faktiskt vara lika grått och regnigt som det var på dom lördagarna jag har tidigare fött barn. Bara att det är inte lördag idag. Men en torsdag kan ju kallas till lilllördag? Eller nä, det var onsdag som hade det smeknamnet. Suck. 

Pirkka Salami Pizza igen, nu från grannbys KKKK. En ny mama-tidning (sjuuuuuuuuuuuuukt mycket kostar de, hela 7 euro! Tidigare har jag bara fått mamas nånstans, den här var min första som jag köpte med egna pengar och får nog bli den sista också!). Kaffe. Kanelbullar (det finns ännu 2 kvar). Mommo hämtar äppelmust ikväll. AAAH, där sku jag ha barnvakt nästan automatiskt. Hey baby, sku vi kunna träffas ikväll? Ja? Lite sammandragningar tack? Aj nej? Pläh.

Jag ville vuxensällskap.

Att vara hemma helt ensam på dagarna och hemma ensam med barnen på kvällarna blir ibland jobbigt. Int vill man ta sig till familjeklubben heller bara med magen, för babyprat hinner man sen helt tillräckligt mycket men någonting måste man ju hitta på att få några vuxna att prata med. 

Igår sku det vara ett "möte" i stora Helsingfors med vuxna lika tänkande människor. Barnens Pappa sku naturligtvis jobba den kvällen också, så om jag ville dit, sku jag ta barnen med mig. Elvatiden på förmiddagen började jag tänka att hur får jag mina barn att vara så tysta att jag hinner prata eller ens lyssna en liten stund där, så att vi inte kör hela långa sträckan (28 minuter) i onödan. 

Haa, kanelbullar! Jag bakar kanelbullar så att barnen kan äta dom i all oändlighet och jag får vuxentid! 

Fram med receptet och ingredienser och KitchenAiden och... men öh, hur var det med den där apparaten, int har jag ju bakat bulla med den int.. jaiks. Här var jag ännu ganska så mistänksam:

Men efter jäsningstiden såg det väldigt lovande ut, och ur ugnen fick jag någonting som såg ganska så bra ut, 52 stycken väldoftande kanelbullar!

För att kidsen sku inte äta enbart socker satt jag ännu en spenatpannkaka i ugnen, och den oj den smakade gott! 

Bilderna är tagna med min N9a, så de är inte av så god kvalitet men de duger. 

Hur gick "mötet" då? Jag fick inte sitta med vuxna utan på golvet med mina barn, som åt pannkaka och bullar som de sku aldrig sett mat förr, och sen lekte de med sina leksaker, färglagde Mamma Mu -bilder och pratade med ett annat barn (+ mamman) som hade fått komma med, men de gjorde det så högljudd att jag hörde knappt vad de vuxna pratade om. 

Lite vuxensällskap fick jag (den där andra mamman) men inte gick det ju riktigt så som jag hade drömt om. Men bullarna smakade gott. Och in i Helsingfors körde vi. Efter en dagisdag. Det är ju alltid något.

Akuutti kriisi.

Lapsilla ja Isällä oli aamulla akuutti kriisi. Meillä on yksi lasten kaulaliina. Se on Isoveljelle tuotu Lissabonin tuliainen, mutta Pikkusisko on käyttänyt sitä koko tämän syksyn kaikessa rauhassa. Tänään aamulla Isä kysyi ääneen Isoveljeltä, että saako Sisko käyttää sitä tänään. M O K A ! ! !

Veli halusi kaulaliinan itselleen. Siskolle ei kelvannut mikään muu huivi tai kauluri. Lähtemään piti päästä (tai alkaa keittämään aamupuuroa kotona). Sisko itkee. Isällä alkaa palaa pinna. Veli ei luovu liinastaan. Äiti kömpii sängystään (siihen menivät ne yöunen jatkeet, tai rippeet, tai edes unet..), tulee lohduttamaan ja lupaa Siskolle keksivänsä jotain tämän päivän aikana. 

Ratkaisu löytyi lähi-Ässästä. Vaaleanpunaista 7 veljestä -lankaa. Kaksi kerää. Kaapista 8 puikot. Up in the Air -leffa (eli George Clooney) ja pari jaksoa viikon muita ohjelmia digiboksilta. Puutunut peppu. 

15 silmukkaa, tuplalanka, aina oikein. 

Tässä kohtaa leffa loppui ja alkoi sarjojen seuraaminen - ja kutomisvauhti kiihtyi. Tästä voi tehdä pienen tulkinnan George Clooneyn ja kutomisen yhteensopivuudesta. 

Ja sitten se oli valmis, ja iltapäivään jäi vielä aikaa myös bloggailulle, eilisten leipomusten syömiselle, 6-vuotislahjan paketoinnille...

ja Strömsön katsomiselle iltapäiväkahvin lomassa. Kässänopenpainajaisvillatakki jumittaa edelleen noin 10 sentissä, mutta kaulaliina valmistui noin neljässä tunnissa. Pitäisikö kymmensenttinen purkaa, laittaa tuplalanka ja tehdä siitäkin jotain ihan muuta, vaikka poncho tai peitto tai... ideoita? Ja saa kehua kaulaliinaa! Tytär näkee sen noin tunnin päästä, kun haen hänet päiväkodista - käyttäjäkokemuksia siis tulossa joskus myöhemmin.