Nälkäpeli

Minähän sanoin, että Nälkäpeliin kannattaa tarttua jos on vapaa-aikaa. Ei muuten. 

En sitten totellut itseäni, ja aloitin myös sen kolmannen osan trilogiasta, heti sen toisen osan loppumisen jälkeen. Ja nyt en pääse nukkumaan, viimeiset 30 sivua on jäljellä, ja istun mieluummin olohuoneessa tietokoneella, kuin menisin sänkyyn lukemaan kirjan loppuun. Nyt ei olisi ollut sitä vapaa-aikaa, kaikki unitunnit olisivat olleet tärkeitä. Ja kaikki lukuhetket pitäisi käyttää järkevämmin. 

En halua tietää miten tässä käy. En olisi ikinä osannut kuvitella kolmanteen tällaisia tapahtumia. Suzanne Collins on nero. En halua, että tuo kirja ikinä päättyy. Tahdon, että se päättyy niin kuin minä haluan. Ei, se ei saa päättyä. 

Kohta on pakko mennä. En pysy hereillä. Kääk! 

Inträdesprov

Jag har nu för två gånger vinkat om ett inträdesprov, som jag borde läsa till. Ja. Det stämmer. För jag har haft en dröm om ett nytt yrke och nu, på våren 2013 kom jag på vad det nya skulle kunna vara.

Jag vill bli lärare i svenska. I en finsk högstadie- eller gymnasieskola. Spooky.

Så jag läser grammatik. Jag funderar på meningar på svenska. Jag tänker på en sak som jag vill skriva hit och tänker sen hur det blir på svenska. Funderar på en och ett. Lär mig, att ordet sormi kan vara både en finger och ett finger, och får alltså svaren på något jag har grubblat över i många år. Att vilken är det, en eller ett, för båda tycks funka. Ännu blir det att hitta svar på följande: Varför är det både en och ett och när använder man "en finger", när "ett finger"? Vet nån av er svaren? Please, spara mig från googlandet, hjälp.

Jag läser om de nordiska språken, lär mig om skillnader mellan norska och danska, mellan svenska och färöiska. Jag får läsa om finskans grammatik och är superlycklig att jag inte vill bli lärare i finska. För finskan har 15 ... kasusformer? Tempusformer? Något var det. Ellativ och ablativ och de där. 15 stycken. Bläh, svårt.

Så jag varnar er. Det blir mera text på svenska. För jag vill testa allt som jag har lärt mig. Sorry guys.

Alltså livet var för lätt med tre små barn och en man som jobbar sena kvällar. Alldeles för lätt.

Askarteluohjaajakoulutus olis pop

Se alkoi viattomasti päiväkodista tulleesta pääsiäisoksasta. Sellaisesta virpomisrisusta. Lapset tahtoivat tehdä niitä kotona lisää ja lähteä sunnuntaina virpomaan ja toivottamaan naapureille hyvää kevättä (kyllä se sieltä vielä tulee..).

Kaksivuotiaani joutui minua neuvomaan siinä, miten höyhenen saa kiinni keppiin. "Sillai teipillä", sanoi hän. "Sillai päivväkoissakin". Parin epäluuloisen kokeilun jälkeen saimme höyhenet pysymään tikuissa teipillä. Laskin naapurit. Tarvitsemme ainakin 20 koristeltua risua. Saimme tunnissa valmiiksi kolme. Minun piti lukea pääsykokeisiin, mutta taidankin käyttää yön tunnit höyhentaisteluun.

Nelivuotiaani katsoi ikkunaa, ja sanoi että nuo tähdet tuossa ikkunassa on aika talviset. No niinpä, nehän laitettiin joulukuun alussa. Mitäs jos repäistään tästä askarteluhetkestä nyt kaikki irti ja askarrellaan ikkunaan kevätpupuja?

"JOO!" kuului kolmesta suusta, tosin se nuorimmainen taisi öristä vain, että lisää naksuja.

Tässä kohtaa totesin, että en ole lastentarhanopettaja enkä askarteluohjaaja. En osaa hallita kolmea lasta yhtäaikaa eri työvaiheissaan. En osaa huomioida syöttötuolissa istuvaa vauvaa samalla, kun autan melkein kolmevuotiasta vasuria saksien kanssa ja houkuttelen nelivuotiasta ei-kumpikaan-kätistä leikkaamaan edes vähän omasta pupustaan. Ja todellakaan en osannut varata kaikkea tarvitsemaamme esille jo valmiiksi, vaan samalla kipitin pitkin asuntoa etsimässä liimaputkiloa ja leikkasin silkkipaperia valmiiksi, sopiviksi paloiksi (enkä jättänyt vauvaa valvomatta syöttötuoliin, en tietenkään!).

Mutta noin monta pupua saatiin valmiiksi. Matkan varrella tehtiin tuotekehittelyä, alkupään tuotanto kuvassa vasemmalla. 

Loppupään tuotantoon osattiin jo jättää tila myös kasvoille. Tästä pupusta kaksivee on leikannut korvien päät. Muuta hän ei kuulemma osannut.

Askartelun lomassa syntyi myös lumiukkopupu. Sitä ei saanut leikata irti kartongista. 

Mikä parasta, kertaakaan kukaan (paitsi vauva) ei menettänyt hermojaan! Nelivuotias kieltäytyi saksihommista, mutta liimasi ja piirsi, väritti samalla yhden kuvan. Liimatuubin ne saivat ihan lukkoon ja jumiin, mutta sekään ei kirvoittanut karjumishaluja hereille (ja se vauvankin hermokarjunta taisi johtua siitä, että istuminen alkoi jo riittää).

Hyvä päivä. Lisää näitä.

Spelttihelmet

Spelttihelmet on ihan helmijuttu keittiössä! "Käytä kuin riisiä", sanoi paketti, ja minähän käytin.

Tein "valkosipuliriisiä ja currykikherneitä", eli kuullotin valkosipulin ja 2dl spelttihelmiä oliiviöljyssä ja lisäsin kasvisliemijauhetta ja vettä. Kiehautin veden aina pieni määrä kerrallaan ja lisäsin ja lisäsin ja lisäsin... ja lopulta annoin vaan poreilla kypsäksi. Mutta milloin spelttihelmi on kypsä? Jaa-a. Puolen tunnin päästä kaikki muu oli valmista, ja ei se liian rapsakkaa ainakaan silloin ollut.

"Currykikherneet" tarkoittivat tänään paistettua ja suolalla ja pippurilla maustettua naudan jauhelihaa, purkillista kikherneitä, loraus soijakastiketta, jauhosuurustus ja lautaselle spelttihelmien päälle. Eli jauhelihakastiketta kikherneillä.

Lopputulos oli epämääräisesti eri ruskean sävyjä sisältävä ruoka, joka maistui hyvälle ja tuntui suussa uudelle. Lapset söivät kohtuullisesti.

Joku salaatti tai raaste tai höyrytetty kasvis ton seuraksi ei olis tehnyt pahaa.....

Mammarollen

Obs debatt hade ikväll en tankeväckande diskussion om mammarollen. Jämlighet, vem är hemma med sjuka barn, vad är ett mammakort osv. Det lönar sig att se den. Ni hinner, den finns i Yle Areena i ett år.

Kidsen övervinner Lego!

Det är ingen skillnad vad mina barn har för Legofigurer, de leker med dem anyways. Garmadon (som är the bad one i Ninjagos) kan sova gott i Dublo-våningssängen och ha långt hår, lånat av en julkalenderfigur. Och kvinnligaste kvinnafiguren, en skådis, kan också fighta (alltså hon i bilden till höger).

Speciellt om hon får låna vapen och hjälmen.

Men min favorit, som är orsaken till att vi har köpt många många många Lego-överraskningsfigur-påsar, har fått vara sig själv i lekerna ännu.

Det kan bero på det att det är faktiskt Mamman som leker med den. För den är Mammas favvo.

Dottern, som har snart sin treårsdag, försöker trotsa. Hon gallskriker, gråter, försöker slå. "Den kom i MIN påse mammaaaaa". Ja, det kan hända. Och mitt ork med Legolek går om sisådär i en vecka.

Sen får hon ha den. Min kvinliga hjälte.

Bra gjort Lego, att det finns kvinnliga figurer i påsarna. Det är nämligen lite få kvinnofigurer i de där stora serier - Ninjagos, Chima, Lord of the Rings, Hero Factory... (Harry Potter tycks ha försvunnit i butikerna?), Monster Fighters, Star Wars - var är kvinnorna?

Koukuttava trilogia

Tiedättekö Nälkäpelin?

Ennen hiihtolomaviikkoa minä en tiennyt. Ihmettelin "lomalukemisena Nälkäpeli" -päivityksiä ja sellaisten tykkäilyjä.

Nälkäpeli on Suzanne Collinsin trilogia. Ilman että paljastaisin juonesta kummemmin mitään, en voi oikein kertoakaan mitään, mutta jos kuvittelette ulkoilma-BB:n arvotuilla osallistujilla  ja lisäätte kasan mausteita, tunteita ja aivan loistavaa kielenkäyttöä (hyvä käännös!), pääsette ehkä lähelle. Tai sitten kannattaa lukea joku "oikea" arvostelu, tai kustantajan esittely. Minä en yleensä niitä harrasta. Otan kirjan käteen suosittelujen perusteella, aloitan lukemaan ja tykkään tai en. Googlehaut tuottavat aika hyvän kattauksen lisätietoa tästä sarjasta, mm. sen, että kirjasarja on nuorille suunnattu. Ilmankos on niin helppolukuinen ja koukuttava ja raikas ja... Sopii siis myös aikuisille!

Löysin oman trilogiani halvalla Stockalta ja otin mukaani, vaikka yritän päästä eroon kirjashoppailusta. Valittavana oli kolmella kielellä samat kirjat, halvimmat suomenkieliset tulivat meille - jospa mieskin voisi ne lukea (Millenium-trilogia on ruotsiksi, ja hän ei ole vieläkään saanut aikaiseksi lainata niitä kirjastosta suomeksi...).

Meni viikko pari, ennen kuin pääsin näitä lukemaan. Ensimmäinen kirja meni välittömästi. Se kolahti. Se koukutti. Oli pakko jatkaa lukemista. Voi perheparkaa.

Kuvassa näkyy toinen osa (ja lapsen tämänpäiväinen parsakaalisosemaistiaisannos). Sen kanssa yritän rauhallisempaa lukutahtia (ja paremmin hoidettua perhettä), mutta huonolta näyttää. Koukuttaa. On suora jatko-osa ensimmäiselle mutta ihan oma tarinansa. Tässä pitäisi samalla pääsykokeisiin lukea, hoitaa lapset, tehdä ruokaa, siivota kotia - tai edes raivata tavarat omille paikoilleen, mutta Nälkäpeli löytyy hyppysistä "koko ajan".

Suosittelen. Jos on vapaa-aikaa.

Hapsiainen!

Tästä se lähtee, hapsiaistreenaus! Tenava viihtyy mahallaan, pääsee satunnaisesti jo kääntymään itsekin. Nukkuu, syö, hymyilee, nauraa käkättää ja juttelee. Tarttuu leluihin, huuliin, korviin, siskon hiuksiin. Raapii ja potkii, ja hymyilee päälle.

Tykkää tissimaidosta, kurpitsasoseesta ja banaanimurskasta, kaurapuurosta ja luumusoseesta. Siirtyy vihreisiin kasviksiin tällä viikolla, ensimmäisenä kokeillaan parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Ensi viikolla kokeillaan jotain lihaa.

Pitkä ja hoikka menninkäinen, pikkuhiljaa pullenevat kämmenet ja posket. Meidän perheen vauveli.

"Vauvat on ihan mahdottomia", sanoi neljävuotias ja hymyili minulle ja sylissäni olevalle vauvalle. Hän ei tarkoittanut meidän vauvaa, vaan laivalla nähtyä yksivuotiasta, joka karkasi isältään aamupalan aikana neljästi. Koska meidän vauvahan ei ole yhtään mahdoton. Ei.

Busunge

Min lilla skatt, 5 månader plus en vecka, är en busunge. En alldeles härlig, söt, mjuk, skrattande busunge. För hon äe trött. Hon MÅSTE vara trött vid det här laget. Hon har blivit ammad, har tutten i munnen och vet ni vad hon gör? Hon sätter fingrarna också i munnen så att hon kan få maximalt med ljud ut av att suga. Och sen skrattar hon, och blir yrvaken. Och sen börjar vi om från början och Greys anatomy börjar om 2 minuter.

Busunge, du vet att mamma älskar dig men vet du vad? Mamma har älskat GA lite längre så den här kampen förlorar du. Natinati.

Siika ui lautaselle

Siika.

Mies toi kotiin siikafilettä. Haluamme laajentaa lasten nam, kalaa -kommentteja useamman kalalajin kunniaksi. Nyt lapset syövät reteästi lohta. Edelliskerralla, kun kaupasta piti tuoda vaaleaa kalaa, ostin kuhaa. Koska olin nähnyt tämän paahdetun kuhan ja haudutetun fenkolin reseptin. Fenkoli ei säväyttänyt ketään, kuha oli oikein hyvää. Lapset vähän arastelivat, mutta syytimme fenkolia siitä. Ei mikään muu lautasella voi olla hyvää, jos fenkoli oli... mitä oli.

Tänään jääkaapista löytyi siis siikaa. Ilman reseptiä, ilman valmista suunnitelmaa. Googlailin, ja löysin hakusanalla paistettu siikafile aika liudan kokeilemisen arvoisia reseptejä. Tänään niistä kokeilin sitä, joka kertoi sen paistamisen olevan helppoa. Se o-l-i helppoa. Tuon Kenkämeren blogin ohje oli tarkka. Seuraksi keitin perunoista muusia ja laitoin uunissa butternut-kurpitsasta kuutioita (Kuori, paloittele, poista siemenet, kuutioi. Uunivuokaan, päälle oliiviöljyä ja rakuunaa. Kylmään uuniin, uuni 175-asteeseen, ja tarkkaile tilannetta. Otin pois reilun tunnin päästä, kurpitsapalat olivat pureskeltavan pehmeitä.).

Herkullista, vaikka itse sanonkin.

Sinisten lautasten tilalle olemme jo löytäneet uudet. Ehkä. Tällä hetkellä haaveilemme Sarjaton -sarjan valkoisista lautasista. Ensimmäinen setti akuutisti tarvittavia syviä lautasia ostetaan huhtikuussa, ja sitten laajennetaan. Tuo sininen on ihan järkyttävä... Mutta ruoka oli herkkua!

Elämä voittaa!

Kunnossa ollaan, vaikka blogi onkin elänyt hiljaiseloa. Flunssa iski perheeseen ihan kunnolla, keskimmäinen sai ensimmäisen korvatulehdusdiagnoosin ja tutustuimme ensimmäistä kertaa lasten antibiootteihin. Kyllä, nyt vasta. Onneksi. Suolatippoja on mennyt, vatsat olleet kuralla, kakkaaminen isojen tyyliin oli unohduksissa. Isä oli työmatkalla. Äitiä kiinnosti enemmän erilaisten suklaakakkureseptien kokeilu ja ruuanlaitto, kuin tietokoneella istuminen. Kännykällä tuli luettua blogrollin blogeja, siinäpä se.

Nyt on iskenyt neuloosi. Se on oman lihomisen estämisen kannalta parempi tauti kuin suklaakakkuaddiktio. Mutta sekin pitää Mamman pois tietokoneelta.

Yöunet ovat paremmat sekä äidillä että tyttärellä. Kaikilla lapsilla ja isälläkin.

Monta blogitekstiä on ajatuksen tasolla ollut valmiina, postauksia olisi tullut ruoasta, leipomuksista, lasten lutkautuksista, pienimmän tutustumisesta kasviksiin ja hedelmiin, kierukoista ja hormoneista, rintojen tutkimisesta rintasyövän varalta, hiihtämishaaveista, au pairista ja yökyläilystä, leikkitreffeistä sekä neuloosista, kässänopen painajaisen villatakista ja viikkoruokalistoista. Ehkä joku noista konkretisoituu vielä luettavaksikin. Tai sitten ei.

Nyt jatkuu neulominen, se villatakki valmistuu "ihan kohta".