Pääsin pitkästä aikaa käymään Ateneumissa hyvässä seurassa, ja Carl Larsson (aka Lars Carlsson, Claes Ohlsson ja Stieg Larsson) oli tietenkin päästävä katsomaan. Valokuva ei ole luvaton, vaan huoneessa 16, jonne on tehty Larssoneiden koti, on alue, jossa saa kuvata. Siellä oli onneksi suurennos myös minuun eniten vaikuttaneesta teoksesta - kuvasta, jossa Larssoneiden lapset olivat isossa soutuveneessä keskellä järveä.
Kokoelmakerros oli myös hyvin mielenkiintoinen. Oli aikamoista huomata, minkätyyliset teokset vain hyppäsi yli, nähty yhdellä silmäyksellä eikä teos herättänyt minkäänlaista tunnetta, mitäänsanomatonta suorastaan. Ja että minkä eteen pystyi jäämään pitkäksi hetkeksi, milloin mistäkin syystä.
Yksi huone oli suomalaisen naistaiteilijan Ilona Hariman, teoksille. Hän oli kiinnostunut buddhismista, itämaisesta elämästä ja erilaisista uskonnoista - ei näistä läntisen maailman perinteisistä vaan niistä muista (niille oli jokin hieno sana...). Ja tämä kaikki vaikutti hänen teoksiinsa. (Täällä hänestä hieman vakuuttavammalla kielellä kerrottua faktaa.)
Yksi ihanimpia oli pieni pronssipatsas äiti Maasta. Muutamat pisimmät tutkimishetket saivat pienehköt maalaukset, jotka oli tehty guassitekniikalla. Niitä siveltimien vetoja, tarkkoja pieniä kuvia, pystyin katsomaan niin kauan, että seura melkein hermostui.
Kotiin tarttui tuomisia, 3-7-vuotiaille tarkoitettu essumekko. Ihana kuosi, sopivan tyttömäinen, ei mitenkään prinsessa. Aivan loistava meidän Pikkusiskolle, joka juhlii parin viikon päästä kaksivuotissyntymäpäiviään - todennäköisesti tämä mekko päällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti