Ensimmäistä kertaa huomaan itsessäni ihan selvää pesänrakennusviettiä. Kolmannen raskauden loppumetreille piti sitäkin sitten odottaa...
Koti on raivatumpi kuin aikoihin (siististä ei puhuta mitään, imurointi supistuttaa ja tavaroiden kyykkääminen lattialta on mahdotonta), mutta tavaraa on lähtenyt muille maille ja parempiin koteihin todella paljon.
Vauvan tarvikkeet ja ensimmäiset vaatteet on lipastossa helposti saatavilla, ei toki vielä järjestettynä. Pinnasänky on tyhjennetty kaikesta epämääräisestä, ja pinnasängyn reunapehmuste, joka on ollut rikki muistaaksemme ainakin puolitoista vuotta, on nyt vihdoin korjattu. Tänään aamulla, ennen aamupalaa. Ompelukonettahan meillä ei ole, joten tuo kuvan nurkan kiinnitysnaru on käsin ommeltu lujasti kiinni - vetotestissä auttoi neiti Kaksivuotias.
Tämän jälkeen pehmuste pääsi pesuun.
Kestovaippoja on taiteltuna ja täytettynä valmiiksi ensimmäisen kuuden, seitsemän päivän satsi.
Sairaalakassin sisältöä olen jo miettinyt - ainakin lapsen kotiintulovaatteet on valittu (tämä oli melkein liian helppoa: samat kuin isommilla, perintövermeet, stackarn..).
Ajatus alkaa pyöriä synnytyksessä entistä enemmän, aloitin jo Projekti: jaksa synnyttää! -kuntokampanjankin ja kävin tällä viikolla kahdesti uimassa puoli kilometriä. Kuutisen viikkoa aikaa saada Mamma kuntoon, tänään on 34+5. Tai voihan tämä pesänrakennusvietin herättänyt Pikkusisarus vielä yllättääkin ja syntyä jo kolmen viikon päästä mutta... En usko. Salaa hieman toivon, koska sitten Isoveljen syntymäpäivään olisi ihan kunnon marginaali. Ja syyskuussa syntyy aivan loistavia ihmisiä.
Äh, lokakuun alkuun tämä menee, kuitenkin. On vielä aikaa saada jonkunlainen synnytyskunto ja pesä vieläkin valmiimmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti