Toinen kerta Kolmårdenissa toden sanoo... tai... No, tästä kerrasta opimme sen, että seuraavalla kerralla tullaan Ruotsiin edellisenä päivänä. Ei enää Turku-Tukholma -laivareissua, jolloin laivasta pitää poistua ennen heräämistä, ja aamupalallakin pitää ehtiä käymään. Herätys oli 4.30, laiva lähti 21, nukkumaan pääsimme noin klo 23. Ei hyvä lähtökohta eläintarhapäivälle. Kaikki muut, paitsi kuljettaja-Pappa, nukkuivat aamutorkut menomatkalla, kaikki muut, paitsi Pappa siis, jaksoivat koko päivän ihan kauniisti.
Mutta perille päästiin, perillä satoi vettä, ja silti mentiin. Hyvä näin.
Viime vuodesta opimme sen, että Safarille kannattaa mennä heti aamusta, silloin ei tarvitse jonottaa juuri ollenkaan. Valokuvia en ottanut tällä kertaa, koska satoi vettä, ja eläimet olivat oikeastaan sadesuojissaan. Ja ne rohkeat ihanat, jotka eivät olleet, ovat jo viime vuotisissa valokuvissa hienosti edustettuja. Ja kuvaaminen on aika hankalaa kaksivuotias sylissä. Kaksivuotias, joka on liian isossa sadeviitassa.
Tyytyväinen viitan käyttäjä kuitenkin oli, ja saatiin tuliaisetkin ostettua kätevästi, 49kr kappale! Mitään sadetakkeja (tai ylipäätään takkeja..) me emme tietenkään olleet pakanneet, vaikka jo edellisellä Tukholmanreissulla pari viikkoa sitten sataa tihuutti takkitarpeen verran. Ei opi ei.
Täydellisen loman kriteeri tällä Mammalla on palmut ja uima-allas. Jos vesi on turkoosia (altaassa tai meressä), se on iso plussa.
Tälle lomalle voi siis antaa maininnan "täydellinen". Palmu tosin oli vain kuva, ja tuohon turkoosiin veteen ei meillä ollut mitään asiaa.
Pullonokkadelfiinit (yhden pyrstö ehkä havaittavissa tuossa kuvassa..) ja heidän kouluttajansa hoitivat shown paljon meitä paremmin. Kuvia ei tästäkään ole, jompi kumpi lapsista oli koko ajan sylissä hakemassa parempaa näkyvyyttä.
Onko joku muu teistä nähnyt tuon shown? Oliko se vain yhdistelmä hyvää musiikkia ja söpöjä eläimiä, vai oliko raskaushormoneilla jotain tekemistä asian kanssa - minä liikutuin kyyneliin useasti esityksen aikana! Eikä mitään pientä silmien kostumista, vaan ihan valuvia kyyneleitä ja paljon!
Delfiinishown aikana sade oli muuttunut lämpimäksi auringonpaisteeksi, ja parin delfiinijuna-ajelun ja hampurilaisaterian aikana ilma muuttui melkein helteiseksi - ja se näkyi eläimissä. Nyt ne olivat esillä, mutta laiskottelivat.
Isoveli melkein meinasi uskaltaa ratsastaa kamelilla. Jonotimme pitkän tovin, mutta sitten... taisi olla kakkahätä tuloillaan, koska pitkään hän maanitteli minua poistumaan jonosta ("sinua oikeasti sitten harmittaa, jos me nyt poistumme jonosta, me emme tule jonoon enää uudestaan"), menimme leikkialueelle ja ihan kohta pitikin kiireesti mennä vessaan. Tiedä häntä, ratsastus jäi väliin.
Ja kun kakkahätä oli hoidettu pois tieltä, olisi jonottaminen taas maistunut. Ei. Me emme mene uudestaan jonoon. Ei. Ensi kerralla sitten.
Tämä ihastuttava nallukka viihdytti meitä pitkään. Tuleva Isosisko sanoi nallen syövän jäätelöä.
Ja tottakai Bamsevärldissä piti käydä leikkimässä. Juuri kun saimme sumplittua loppupäivän ohjelman (mitä vielä käydään katsomassa, missä syödään, koska lähdetään pois ja kohti hotellia), tulivat Skalman ja Bamse lavalle. Eiiiih..... Mamma ottaa valokuvat ja sitten mennään, mars!
Se riitti. Omituista.
Ihan lopuksi pysähdyimme vielä surullisen kuuluisalle susiaitaukselle, ja yllättävän moni susi oli rohkeasti ihan valokuvausetäisyydellä. Lutuisia ovat.
Tuliaismyymälä kierrettiin vauhdilla (ei pehmoleluja, ei krääsää - hei meillähän on jo ne sadeviitat!) ja nokka kohti ruokakauppaa ja hotellia. Lapset nukahtivat takapenkille nopeasti, kaksi tuntia myöhemmin olimme Welcome Hotelin parkkipaikalla Järfällassa. Iltapalaa, Oktonautteja läppäriltä ja unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti