Nyt kun kaikki muutkin (katso vaikka viereinen blogiluettelo, valitse melkein mikä tahansa blogi) tekevät käsitöitä, niin minäkin kokeilen. Taas.
Virike tuli alkuviikkoisilta leikkitreffeiltä Pikkusiskon kaverin luota, kaverin äiti oli peruskoulutaidoillaan virkannut paistetun kananmunan ja väitti, että minäkin pystyisin. Jäi houkuttelemaan, mutta muistelin, ettei minulla olisi keltaista lankaa.
Tänäaamuna löysin ihan vahingossa pätkän keltaista villalankaa, valkoista tiesin että minulla on. Laitoin Dexterin pyörimään ja lopputekstien aikaan
minulla oli valmis paistettu kananmuna. Hehkeä. Epämääräinen. Melkein liian symmetrinen. Mutta valmis ja paistetun kananmunan näköinen. Ei ollut äitikaveri väärässä, tuohon pystyy kuka vaan.
Onneksi meillä ei ole ompelukonetta, minähän muuten innostuisin vielä kokeilemaan raglanhihaisia paitoja tai ojennuksessa olevia kauluksia tai jotain vielä vakavampaa: aikuisten vaatteita! Vähintään olisin kimppatilaamassa joustofroteita kivoilla kuoseilla. Nyt taidan selvitä ruokakaupan villalangoilla - haluaisin kokeilla virkata tomaatinkin, sekään ei kuulemma ole mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti