Juoksuhaaveita.

Taannoiselta Ruotsin -reissulta tarttui kotiin tuomisiksi tällainen kirja.

Isompien lasten välissä vähän aloittelin lenkkeilyä, kakkosen ja kolmosen välissä kävin pelaamassa jalkapalloa mammajoukkueessa. Kolmosen jälkeen ajattelin yhdistää nämä molemmat, käydä sekä lenkillä että fotistreeneissä. Juokseminen ei ole koskaan ollut se kaikkein rakkain juttu, mutta jospa se juoksemisen sielu tämän kirjan avulla... Eniten tässä pelottaa se, että haluan päästä lenkille heti huomenna aamulla! 

Otin kirjan esiin krapulanlievennystarkoituksissa, ja pääsinkin sivulle 15 asti. Luin hieman ihmetellen, että näinkö kaukaa sitä sielua pitää etsiä ja pelkäsin pahinta, suunnittelin piilottavani syksyllä ostetut juoksulenkkarit kauas kauas vaatehuoneeseen. 

Sitten koitti siis sivu 15. Kirjan kirjoittaja on kokeillut vaikka mitä lajeja loukkaantumatta, mutta loukkaantuu kevyellä hölkkälenkillä, lääkäri siitä lenkkeilystä häntä toruu ja kirjailija tutkii loukkaantumistilastoja.

"Inom löpningen är jag tvärtom normal. De verkligt skumma löparna är de som INTE blir skadade. Uppemot 80 procent  av alla löpare blir skadade VARJE ÅR. Det kvittrarom man är tjock eller smal, snabb eller långsam, maratonmästare eller helgjoggare, man löper ändå precis lika stor risk att skada knän, skenben, knäsenor, höfter eller hälar. --- Inga nya uppfinningar har lyckats bromsa blodbadet. Man kan i dag köpa löparskor med stålfjädrar i sulorna och en Adidassko som anpassar dämpningen med hjälp av ett mikrochip, men skadefrekvensen har inte gått ner på ett dyft på 30 år. Avslitna hälsenor har tvärtom ökat med tio procent. Löpning är uppenbarligen motionsvärldens motsvarighet till att köra bil på fyllan: man kan klara det en stund, man kanske till och med tycker det är kul, men katastrofen väntar runt hörnet.". 

Nice. Sinne meni pahin juoksuinto. Puff! Sinne meni myös into lukea kirja loppuun nyt, kun ei todellakaan ole toivoa juoksulenkistä - mutta jäljelle jäi pieni pelon aavistus, että tuleeko tuota luettua loppuun, ja uskallanko lähteä ensimmäiselle lenkille koskaan. Uskallan! Se pahin himo lähteä lenkille huomenna vaan laantui. Josko tuosta jäisi sellainen terve ajattelu päähän, että Mamma lähtee varovasti liikkeelle, aloittaa vaikka hyvän esimerkin mukaisesti Sport Trackeria käyttäen vaunulenkit pitkin kotikuntaa.