Yhtä pistorasiaa vaille valmis keittiö. Viimeisin aikaansaannos ovat nuo välitilalasit, niitä piti odottaa yli kaksi ja puoli vuotta! Siihen betoni-mikälie-seinään oli jo niin tottunut, että silmän piti totutella puhtaaseen, tasaiseen lasipintaan useampi päivä, ennen kuin pystyi sanomaan, että hyvä siitä tuli!
Viimeinen pistorasia tulee vielä hellan vierelle, kohta kotona on taas soseita mutusteleva Pikkutenava (ja Äiti joka rakastaa sosekeittoja), joten sauvasekoittimen käyttöä helpottava pistorasia on työlistalla. Työmies ymmärsi tarpeen, kun visualisoin sen, miten minulla on kolme lasta ympärilläni ja kannan kuumaa kattilaa työtasojen välillä edestakaisin...
2 kommenttia:
Hyvältä näyttää!! Keskeneräisyyteen tottuu niin helposti, että se on vähän pelottavaakin. Mutta ihanaa, kun tulee valmista. :)
Niin on! Ja nyt silmä alkaa todella tottua tuohon uuteen, niin että pienen pieni leivänmurunenkin tuntuu häiritsevältä, kun on niin siisti ja puhdas tausta :D Röpelöisen betonimikälieseinän kanssa ei häirinnyt.
Lähetä kommentti