Syntymäpäivä.

Joko joko joko? 

Ei, tänään on Mamman Oman Veljen syntymäpäivä. Mamma juhli sitä yhdessä MOV:n ja hänen kavereidensa kanssa. Rillutteli Helsingissä, istui Tornissa drinksuilla ja Dublinersissa kahvilla (muut joi Guinnesia ja Naga-snapseja ja Bisse-bisseä). Kotiin korukaupan kautta ja heti puistoon pariksi tunniksi lasten ja lasten kavereiden kanssa. Pannari-iltapala, joku leffa, yöunet... ehkä meille syntyy vauva ensi viikolla? Tai huomenna? Katsokaa vaikka miten alas tuo maha lössähti! Ihan pudota rösähti eilen, ilmeisesti ilman äänitehosteita tosin.

Syntymäpäiväviikonloppua on vietetty myös leikkimällä kameran lisäsalamalla, sillä ainoalla lisävarusteella, joka on kuulemma ihan must ja pop järkkärillä kuvatessa. Reilu kaksi vuotta tässä on mennyt, ilman salamaa, tänään testasin sitä ensimmäisen kerran vaikka se on heinäkuusta asti täällä kotona jo hengaillut. Ja tuota... onhan se aika pop. 

Värit toistuvat kuviin sen värisinä, kun miltä ne näyttävät ilman kameraa, sisäkuvista tulee helpommin tarkkoja (sitten kun on hetken hakenut asetuksia), valkotasapaino oli helpompi löytää kohdilleen... ei mikään turha vehje, ei. Katsokaa vaikka itse!

Vaaleat puiset helmet kaulaan ja ranteeseen + vihreät helmet ranteeseen, ne tarttuivat tänään mukaan Kampin Ninjasta, siellä oli joku ihan ihme ale, 4 euroa nuo kolme korua! Tulkitsin ostoksen syntymäpäivälahjaksi itselleni, mitään muutahan minä en sitten olekaan saanut. OIKEASTI. Ruusut vanhemmilta, ei muuta. Oranssit helmet näkyivät jo Habitare-look -kuvissa, ne ostin Jumbon Glitteristä alkuviikosta, tarkoituksena päätyä päälle nimiäisjuhlissa.

Kerrankin on oikean punaiset verhot ja livenäkin tuon värinen tuoli myös kuvana! Mutta että tuo olkkarin matto on L I K A I N E N . . . 

Ruusut voivat hyvin ja ovat kauniin vaaleanpunaisia tänäänkin, mutta paljon helpompi niistä oli saada kuvia salaman kanssa. 

Ja alla verrokkikuva, ilman salamaa. Keltaista. Ihan kuin olisi likainen kalvo kuvan päällä. 

Kirja on THE viides Åsa Larsson, löytyy myös suomeksi. Aika loppuun asti kirja onnistui pitkittämään jännitystäni, mutta odottaminen palkittiin. Syvä helpotuksen huokaus pääsi. Ja nyt sitten odotetaan kuudetta. Kolmannen kirjan lopputeksteissä nimittäin oli, että "sarjan puolivälissä ollaan". Neljännen ja viidennen kirjan väli venyi reiluksi kolmeksi vuodeksi, toivottavasti kuudetta ei tarvitse odottaa niin kauaa. Vielä siitä ei kuitenkaan löydy mitään ennakkoaavistuksen haavistustakaan mistään.

Että tällainen syntymäpäivä tänään. Huomiselle ei tiedetä kenenkään synttäreitä, paikka olisi siis avoinna, vink vink sinne mahaan vaan...