Isoveli aloitti kilpaurheilu-uransa tänään. Lajina oli ratapyöräily, välineenä oma 12-tuumainen polkupyörä appareilla ja paikka paikkakunnan oma yleisurheilukenttä. Paikallisen urheiluseuran pyöräilyjaoston Napero Ralli.
Kisajännitys oli käsin kosketeltavissa - aluksi Isoveli oli reipas, ilmoittautui, harjoitteli, tahtoi välipalaa, ja sitten iski stoppi. En kilpaile. En en enkä en. Katsoimme tyttöjen apparisarjan, ja sitten Isoveli ei enää halunnutkaan kotiin, vaan suostui tulemaan lähtöviivalle. Siinäkin ehti jo muuttaa mielensä nelisen kertaa ja juuri ennen 3 - 2 - 1 - aja -lähtökäskyä hän hyppäsi pyörän satulaan ja starttasi kisaan yhtäaikaa muiden kanssa. Melkein viimeisillään raskaana oleva Mamma kipitti vieressä, kannusti ja houkutteli jatkamaan.
Pari Jasu Juntti -ohitusta, kovaa Salama-polkemista ja hän tuli maaliin 400m pyöräiltyään, eikä ollut edes viimeinen. Toiseksi viimeinen noin viidentoista sentin etumatkalla. Ja niin ylpeä pieni mies!
Uusi välipala, vähän pituushyppyä, leikkimistä, odottelua ja vihdoin oli palkintojen jako. Oma paikka rivistä löytyi pienen säätämisen jälkeen ja hän sai oman mitalinsa kaulaan. Ja kuten kunnon urheilija konsanaan, antoi hän mitalilleen ison pusun.
Mamman pieni lutuna.
Vielä illallakin hän oli tyytyväinen siitä, että osallistui, mutta olisi kuulemma mieluummin juossut. Seuraavaksi siis etsitään juoksukilpailua yhtä rennolla otteella.
Kiitos järjestäjille - kaikille mitali kaulaan on loistava periaate!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti