Nyt kärsitään taas sitä vuodenaikaa, kun Superäiti-syndrooma iskee. Viime vuonna kovin koettelemus oli se, kun koko märän ja pimeän marraskuun, kun asuimme vesivahinkoevakossa metsän keskellä ilman pihavaloja mutaisella tontilla järven rannalla, lapset lähinnä vain katsoivat telkkaria. Kun äidistä ei ollut muuhun.
Tänä vuonna ei voi syyttää ulko-olosuhteita (tai siis voi, mutta tontti ei ole mutainen järvenrantatontti keskellä metsää, vaan täällä on pihavaloja ja ulkoaktiviteettipaikkoja, ihan yhtä pimeä ja märkä on tämä marraskuu), mutta voi syyttää pientä vauvaa ja omaa laiskuutta ja... no, telkkaria tulee siis katsottua tänäkin vuonna.
Mutta koska se Superäiti-syndrooma iski päälle ja ahdistus siitä, että lapset vain ovat, päätti tämä Mamma, että tänä vuonna perhe lähettää itsetehdyt keskitalvenmuistamiskortit. Jep.
Neljävuotiasta poikaa ei kynäpuuhat kiinnosta, kaksivuotias tyttö alkaa olla taitava saksien kanssa mutta tulos on epämääräisiä neliöitä ja joka työvaihe tarvitsee aikuisten käsien apua ja kuusiviikkoinen vauva on ilta-ajat sylivauva. Mitä tästäkin vielä tulee... ajattelee ahdistusangstinen ja perfektionismiin taipuvainen masennnusmamma ja tekee vauvan päivä-aikaisten päiväunien aikaan parikin testiversiota. Ja shoppaa lisää materiaalia.
Tällä hetkellä tilanne on se, että korttipohjat ovat valmiiksi leikattuna ostettuja punaisia lärpäkkeitä, leimasimia on kuusi erilaista (4 ei yhtään talvisia kuvaltaan), puuvärit eivät erotu punaisesta korttipohjasta ja glitteri leviää pitkin olohuonetta. Silkkipaperia on eri väreissä, ajatuksena on leikellä/repiä niistä kynttilöitä, joita lapset voisivat liimata. Niin ja äidin askartelutaidot ovat mallia alakoulu, mutta olisihan se suvun kannalta kivempi, jos kortin on oikeasti tehnyt lapsi eikä lapsentaitoinen aikuinen.
Mutta näillä mennään.
Jännityksellä odotamme, miten "läpinäkyväksi kuivuva" liimavana käyttäytyy - siinä on päällä valkoista glitteriä. Onko glitteriä tarpeeksi? Sen näkee sitten. Mitä tästä jää lapsille tehtäväksi? Eipä juuri mitään. Mitä tästä opimme? Unohda se saakelin Superäiti-syndrooma ja a) jätä kortit tekemättä ja lähettämättä tai b) anna lapsille käteen tussit (ja sakset, ehkä niitä silkkipaperinpaloja ja liimatuubit) ja lähetä autenttiset tulokset ylpeinä eteenpäin.
Jos olet sukua tai muuten uskot olevasi postituslistallamme, käy hakemassa resepti rauhoittaviin jo nyt. Sinua on varoitettu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti