Mike Pohjola: Ihmisen poika. Lukemisen arvoinen järkäle, etenkin jos olet syntynyt 1977 jälkeen ennen vuotta 1985, sinulla on jokin kytkös Turkuun ja Varsinais-Suomeen, olet entinen seurakuntanuori ja olet kyseenalaistanut uskon ja uskonnon jossain vaiheessa teini-ikääsi. Tai miksei myöhemminkin.
Kirjan päähenkilö on syntynyt vuonna 1978. Ennen hänen syntymäänsä kirjailija kertoo hienosti maailman syntymisen, Linnunradan planeettojen muodostumisen ja kaikkien (?) maailman uskontojen mukaantulemisen. Sen, miten samanlaisia eri uskontojen myyttiset kertomukset maailman synnystä ovat, tulee kirjan alkusivuilla hyvin läpikäytyä. Lisäksi siellä on tarinassa mukana oikeat maailman tapahtumat. Uskomattoman hieno paketti historiasta. Ja siellä täällä kertomuksia ihmisistä, jotka kuvittelevat syystä tai toisesta olevansa Jeesuksen toinen (tai kolmas tai..) tuleminen.
Hienoa murrekuvausta Suomen kauneimmasta murteesta. Hienoa sukupolvien kuvailua. Roolipelimaailman kuvausta, vihdoinkin ymmärsin siitäkin maailmasta jotain.
Ja 90-luvulla kirjastonsa läpilukeneille aivan uskomattoman ihana lopetus - tai kolme lopetusta.
Tällaiseen Varsinais-Suomessa syntyneeseen, seurakuntanuorena olemista kokeilleeseen ja uskontoa jo isosena ollessa kovasti kritisoineen ("tässä ei nyt kaikki ihan ole kohdillaan, täähän on ihan ristiriitaista") ja sittemmin Turussa opiskelleen vuonna 80 syntyneen lukusieluun tämä kirja kolahti ja kovaa. Lähipiiri on roolipelannut, lähipiirissä on vapaakirkkoihin kuuluneita, lähipiirissä on kommuuneja ja aktivisteja. Kirja kolahti. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti