Isoveli ei ole mitään kynämiehiä. Satunnaisesti haluaa maalata vesiväreillä, tai piirtää jotain, mutta siinä missä Pikkusisko voi värittää kuvia tuntitolkulla (ja pysyy viivojen sisäpuolella pelottavan hyvin ollakseen vasta kaksi), värittää Isoveli samoja kuvia vielä tyylillä "mitä enemmän ja laajemmin väriä on siinä paperilla päin edes, se riittää".
Päätin kokeilla Oppi ja ilo -sarjan kortteja, niitä sellaisia mihin piirretään valkotaulutusseilla, ja jotka saa siis pyyhittyä. Järkyttävän kallista (vajaa 15e per boksi), mutta onhan meillä kohta kolme käyttäjääkin niille. Ja käyttäjistä ainakin tuo seuraava ihan taatusti nysvää korttien kanssa tunnin jos toisenkin. Siksipä kortit ovat odottaneet hetkeä, jolloin Pikkusisko ei ole maisemissa. Tänään hän jostain syystä nukahti puoli kuuden aikaan sohvalle, heräsi puoli seitsemän ja nukahti omaan sänkyyn maitopullon kanssa seitsemältä. Toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi...
Mutta me pistimme Isoveljen kanssa tohinaksi.
"En mä osaa." "Piirrä sä."
"Eikun kokeile vaan, sen saa pyhittyä, ja voit kokeilla vaikka sata kertaa!"
"No okei..."
"Hei kato tää pääsi tätä jokea pitkin järveen, mut tossa tää meni kyllä vähän huti."
(tussi pyyhkiytyy todella todella todella helposti pois, viiva oli alunperin ihan yksi yhtenäinen, yhdellä vedolla tehty kiemura, joka melkein pysyi joessa)
"Onko näitä lisää?"
"Mäkin haluaisin tällaiseen vesiliukumäkeen."
"Äiti uskoo sen. On aika hurjan näköinen liukumäki!"
"Katso, tälle auringolle pitäisi piirtää naama."
"En osaa, piirrä sä."
[Mamma piirtää silmät ja suun, perushymynaaman. Isoveli hymyilee leveästi.]
"Anna mä."
"Kato äiti mitkä ISOT silmät mä piirsin tälle!"
Ja sitten astetta haastavampaa, palmuja! Taas piti Mamman piirtää yksi mallipuu (tuo keskimmäinen). Auringon säteitä Isoveli piirsi pitkän tovin, ja niistä riitti juttuakin - tulee auringonpistoksia, jos on ilman hattua ulkona ja yksi niistä on pyssy jolla... Jep.
Löytyi vielä yksi viivanpiirtämistehtävä, nyt piti piirtää junarataa puiden ympärille. Isoveli arkaili ensin, mutta päätti lähteä rohkeasti piirtämään. Järven kohdalla tuli heti tieto, että tässä on sitten laituri. JA viimeisessä metsikössä oli ensin silta, jolla oli työmaa, mutta sitten työmaa tuli valmiiksi ja silta jäi ja junan pääteasema oli siinä.
Nyt olisi jo pitänyt mennä nukkumaan, mutta innostus oli aikamoinen, joten vielä hän kaivoi esille kalan, jolle piti piirtää pyrstö.
Ollakseen poika, joka ei piirrä, tuli tuosta Isoveljen kalanpyrstöstä aika mahtava!
Ihanat Oppi ja ilo -kortit. 4-vuotiaista ylöspäin oli tämä paketti, ja hirmuisen hankalia piirrostehtäviä oli yli kahdessa kolmasosaa korteista. Olisikohan näitä kolmevuotiaista alkaen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti