Aivan ihanaan saumaan, äidin kiukkuamisen ja "on kiire jumppaan nyt tulet tottelet puet istut" huutamisen välissä, päästyään turvaistuimeensa odottamaan, että äiti laittaa vyöt kiinni, totesi perheen neljävuotias: "Äiti, mä lakastan sinua.".
Ja minä olin juuri sanonut hieman kovaan ääneen, että istu kunnolla, että saan nämä vyöt.
Oli pakko laittaa peli seis, pysähtyä, sanoa pojalle "minäkin rakastan sinua kulta" ja "sanoitpa parhaaseen mahdolliseen aikaan tuon, olet ihana".
Loppumatka jumppapaikalle toisteltiinkin sitten kaikki, että keitä kaikkia me rakastetaan. Hetki, jolloin äkkilähtö ei ollut mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti