...häntä hellikäämme.
Kurkkua karhentaa, pää ei pysy pystyssä, kuulo on yliherkkä ja mitään ei tee mieli.
Isä pakeni ruokakauppaan ja kiinalaista ruokaa hakemaan. Äiti jätettiin yksin nuhaisten lasten kanssa olemaan olonsa kanssa. Ei tunnu hellimiseltä tämä ei.
Ja ensi viikon ruokasuunnitelmastakin tuli noottia - on liian paljon, nytkin on jo tähteitä jääkaappi puolillaan.
Ei ole minun päiväni tänään. Kunhan Isä kotiutuu, minä painun teemukini kanssa lukkojen taakse makuuhuoneeseen ja vain sairastan. Ugh, olen puhunut.
Kirjoitus siitä, miten voi reagoida, kun löytää jääkaapistaan litran verran päiväyksensä ohittanutta piimää.
Olen jo toista viikkoa elänyt hyvin suunnitellun ostos- ja ruokalistan mukaan. Ostanut sitä, mitä lista sanoo, ja tehnyt sitä ruokaa, mitä listan mukaan jääkaapin sisällöstä on mahdollista tehdä. Vallan toimivaa, ja rahaakin on säästynyt, kun miehen ei joka päivä tarvitse käydä ostamassa "jotain ruokaa" työmatkallaan.
Tänään aamulla sain siis pienen shokin, kun jääkaapista löytyi ostamani piimäpurkki, jonka päiväys oli mennyt toissapäivänä. Vanha minä olisi yökkäillyt ja kaatanut juoman välittömästi vessanpöntöstä alas, mutta koska olen jo pidempään seuraillut Mikaelan Sluta Slänga Mat -kampanjoita, ja jotain on tarttunut.
Avasin facebookin ja huhuilin piimäreseptejä kavereilta. Viestejä tuli ja pian olin koonnut setin, johon saan kulumaan koko litran.
Ensin uuni päälle 200 asteeseen, ja helpon suklaapiirakan ainekset sekaisin. Lisäsin kaverin vinkistä vielä reilun teelusikallisen juuri jauhettua espressokahvijauhetta kuivien aineksien sekaan. Piirakka oli uunissa tasan 20 minuuttia, jotta se olisi keskeltä vielä mutaisen pehmeä.
Tänään aamulla sain siis pienen shokin, kun jääkaapista löytyi ostamani piimäpurkki, jonka päiväys oli mennyt toissapäivänä. Vanha minä olisi yökkäillyt ja kaatanut juoman välittömästi vessanpöntöstä alas, mutta koska olen jo pidempään seuraillut Mikaelan Sluta Slänga Mat -kampanjoita, ja jotain on tarttunut.
Avasin facebookin ja huhuilin piimäreseptejä kavereilta. Viestejä tuli ja pian olin koonnut setin, johon saan kulumaan koko litran.
Ensin uuni päälle 200 asteeseen, ja helpon suklaapiirakan ainekset sekaisin. Lisäsin kaverin vinkistä vielä reilun teelusikallisen juuri jauhettua espressokahvijauhetta kuivien aineksien sekaan. Piirakka oli uunissa tasan 20 minuuttia, jotta se olisi keskeltä vielä mutaisen pehmeä.
Kun suklaapiirakka oli uunissa, sekoitin piimälimpun
ainekset ja kaadoin omiin vuokiinsa odottamaan uuniin pääsyä. Sillä aikaa, kun ne olivat (yhtäaikaa) uunissa, suklaapiirakka jäähtyi takaterassilla, muistin vauvani olemassaolon ja imetin hänet uudelleen unille, ja sitten keitin kahvit ja kuorrutin piirakan. Ja join kaffet, söin kakkua ja piirakkaa ja lämmintä leipää.
Keskityin keittiöhommiin kaksi tuntia. Lattialla vauvan vieressä herkkuja mutustellessani mietin, että eilen jaksoin keskittyä 12 minuuttia. Ilmeisesti ei ole vielä minun aikani laihduttaa, näinhän tämä on tulkittava, eikö?
Tällaista päivää ei voi lopettaa muuten, kuin vetämällä ihan mys-överit, iltaruuaksi kokeilin Köksalmanacka 2013 -kirjasta vegenacchoa.
Järkyttävän näköistä mömmöä koko ruoka, avokadokermaviilikastike on tuo vihreä tuossa. Mutta se tuoksu! Ihan kuin kotona olisi Iguana-ravintola tai Amarillos tai... ja maku! Ah! Lasillinen alkoholitonta valkoviiniä hienosta lasista juotuna kruunasi tämän mys-illallisen.
Mä lakastan sua.
Aivan ihanaan saumaan, äidin kiukkuamisen ja "on kiire jumppaan nyt tulet tottelet puet istut" huutamisen välissä, päästyään turvaistuimeensa odottamaan, että äiti laittaa vyöt kiinni, totesi perheen neljävuotias: "Äiti, mä lakastan sinua.".
Ja minä olin juuri sanonut hieman kovaan ääneen, että istu kunnolla, että saan nämä vyöt.
Oli pakko laittaa peli seis, pysähtyä, sanoa pojalle "minäkin rakastan sinua kulta" ja "sanoitpa parhaaseen mahdolliseen aikaan tuon, olet ihana".
Loppumatka jumppapaikalle toisteltiinkin sitten kaikki, että keitä kaikkia me rakastetaan. Hetki, jolloin äkkilähtö ei ollut mielessä.
Ja minä olin juuri sanonut hieman kovaan ääneen, että istu kunnolla, että saan nämä vyöt.
Oli pakko laittaa peli seis, pysähtyä, sanoa pojalle "minäkin rakastan sinua kulta" ja "sanoitpa parhaaseen mahdolliseen aikaan tuon, olet ihana".
Loppumatka jumppapaikalle toisteltiinkin sitten kaikki, että keitä kaikkia me rakastetaan. Hetki, jolloin äkkilähtö ei ollut mielessä.
Urbaani legenda.
Päiväkodin henkilökunta on pitkän aikaa, silloin tällöin, viestinyt päivän kuulumia kertoessaan, että lapsi joskus nukahtaa kesken sadun lukemisen. Että ihan kesken sadun tulee uni. Myös meidän lapselle.
Urbaani legenda, pyhähdän. Ei meidän tenava. Kuvittelette vaan j a yritätte lohduttaa (tai kehuskelette ylemmyydellänne, kotona kun ei yksivuotispäivän jälkeen rauhoittunut päikkäreille).
Tänään näin omin silmin, kuinka lapsi rauhoittui kuuntelemaan iltasatua pää tyynyllä, kroppa peiton alla ja uninalle tiukassa otteessa. Kuunteli silmät auki. Silmät kiinni. Auki. Raollaan. Kiinni.
Kiinni.
Hei kempeles, tyttöhän nukkuu! Se ei olekaan vain legendaa, näin voi käydä. Luin sadun loppuun ja veljelle vielä yhden. Ja veli ei saanut unen päästä kiinni, kun melkein jo rituaalinomainen iltahuutelu ja itkupotkuraivaritaistelu unimusiikista ei onnistunutkaan.
Koska sisko nukkui jo.
Urbaani legenda on totta.
Urbaani legenda, pyhähdän. Ei meidän tenava. Kuvittelette vaan j a yritätte lohduttaa (tai kehuskelette ylemmyydellänne, kotona kun ei yksivuotispäivän jälkeen rauhoittunut päikkäreille).
Tänään näin omin silmin, kuinka lapsi rauhoittui kuuntelemaan iltasatua pää tyynyllä, kroppa peiton alla ja uninalle tiukassa otteessa. Kuunteli silmät auki. Silmät kiinni. Auki. Raollaan. Kiinni.
Kiinni.
Hei kempeles, tyttöhän nukkuu! Se ei olekaan vain legendaa, näin voi käydä. Luin sadun loppuun ja veljelle vielä yhden. Ja veli ei saanut unen päästä kiinni, kun melkein jo rituaalinomainen iltahuutelu ja itkupotkuraivaritaistelu unimusiikista ei onnistunutkaan.
Koska sisko nukkui jo.
Urbaani legenda on totta.
Hetkiä.
On hetkiä, jolloin sitä miettii syvästi ja vakavasti, että mitä sitä on tullut tehtyä. Että miksi yksi lapsi ei riittänyt. On keskellä jotain kamalan stressaavaa ja äänekästä lapsiperheen hetkeä, ja miettii, että jos olisi vain tuo yksi, jo aika iso nelivuotias. Voisi ottaa äkkilähdön etelän aurinkoon (jos pomo myöntää äkkiloman). Voisi helpommin lähteä illalla lapsen kanssa hiihtämään. Voisi tehdä sitä ja tätä ja elämä olisi varmaan juuri sellaista, kun haaveissaan unelmoi.
Ja sitten tulee näitä hetkiä, kun pienin nukkuu vaunuissa ja kaksi isompaa leikkivät auringonpaisteessa takapihan lumikasassa. Nauravat, pyytävät äitiä vetämään pulkassa. Äiti vetää pulkkaa ja kaikki nauravat. Lasketaan mäkeä. Mennään sisälle ja laitetaan makaronilaatikko uuniin. Leikitään pikkulegoilla, poika jotain taistelua, tyttö kahden legohahmon keskustelua kaupassa käynnistä. Pienin nukkuu ulkona vaunuissa. Kohta kaikki ovat hereillä ja olohuoneessa ja tavaroiden keskellä ja nauravat.
Kunnes taas tulee riitaa jostain pienestä ja vaippakin on vauvalla läpimärkä ja isojen huutaminen ja itkeminen saa vauvankin itkemään ja äidin verensokeri on matalalla ja hermostus on ihan nurkan takana ja sitä miettii sitä äkkilähtöaurinkorantaa ja hengittää syvään ja yrittää selvittää riidan. Että rauha palaa taas taloon ja voidaan istahtaa kirjan kanssa sohvalle. Äiti ja kaikki kolme lasta.
Hetkiä. Niitä on tämä lapsiperhearki täynnä.
Ja sitten tulee näitä hetkiä, kun pienin nukkuu vaunuissa ja kaksi isompaa leikkivät auringonpaisteessa takapihan lumikasassa. Nauravat, pyytävät äitiä vetämään pulkassa. Äiti vetää pulkkaa ja kaikki nauravat. Lasketaan mäkeä. Mennään sisälle ja laitetaan makaronilaatikko uuniin. Leikitään pikkulegoilla, poika jotain taistelua, tyttö kahden legohahmon keskustelua kaupassa käynnistä. Pienin nukkuu ulkona vaunuissa. Kohta kaikki ovat hereillä ja olohuoneessa ja tavaroiden keskellä ja nauravat.
Kunnes taas tulee riitaa jostain pienestä ja vaippakin on vauvalla läpimärkä ja isojen huutaminen ja itkeminen saa vauvankin itkemään ja äidin verensokeri on matalalla ja hermostus on ihan nurkan takana ja sitä miettii sitä äkkilähtöaurinkorantaa ja hengittää syvään ja yrittää selvittää riidan. Että rauha palaa taas taloon ja voidaan istahtaa kirjan kanssa sohvalle. Äiti ja kaikki kolme lasta.
Hetkiä. Niitä on tämä lapsiperhearki täynnä.
Urheilee muualla.
Tämä Mamma siis urheilee. Kuntoilee. Pienentää massuaan. Mutta että tässä touhussa säilyy joku roti, on tätä vatsanpienennyselämäntapamuutosta varten nyt ihan oma sivunsa. Se löytyy täältä.
Tälle puolelle jäävät kaikki perhejutut. Niidenkin asennetta yritän vaihtaa. Pois valittamisesta kohti ratkaisuja ja positiivista suhtautumista. Iloa ja riemua, ihmetysten pohdintaa.
Se, että ärsyttää, saa toki näkyä, pakkohan se on jonnekin saada purkaa, kun ei lapsiinsa voi. Mutta se elämäntapamuutos, possuolosta kohti sutjakkaa kirahvia, se siis tuolta linkin takaa. Tervetuloa sinne tsemppaamaan!
Tälle puolelle jäävät kaikki perhejutut. Niidenkin asennetta yritän vaihtaa. Pois valittamisesta kohti ratkaisuja ja positiivista suhtautumista. Iloa ja riemua, ihmetysten pohdintaa.
Se, että ärsyttää, saa toki näkyä, pakkohan se on jonnekin saada purkaa, kun ei lapsiinsa voi. Mutta se elämäntapamuutos, possuolosta kohti sutjakkaa kirahvia, se siis tuolta linkin takaa. Tervetuloa sinne tsemppaamaan!
Focaccia.
Tein eilen elämäni ensimmäisen focaccian. Ohjeen löysin googlaamalla, ja valintani osui reseptiin Pastanjauhantaa-blogista. Melkein orjallisesti noudatin, vähän vaihdoin vehnäjauhoja speltti- ja grahamjauhoihin. Ja laitoin oliiveja vain puolikkaaseen leipään.
Itse pidin, lapset eivät. Mies ei edes maistanut vielä. This is so my life... Ihan kostoksi eilisestä, tänään on lounaaksi valkosipuliriisiä ja currykikherneitä. Ja focacciaa.
Miten niin kostoksi? No kun vaikka tekisin lasten lempparia (uunilohta ja keitettyjä perunoita), ne valittavat. Ei siinä mitään, minä saan enemmän (uunilohi on minunkin lemppariani). Makaroonilaatikko kyllästyttää, tuo kasvisruokaresepti on houkutellut jo tovin - ihan samahan se on, mitä ruokaa teen, kun siitä kuitenkin valitetaan. Tehdään sitten sellaista, mitä itse haluan kokeilla ja syödä. Loogista? Ei ehkä.
Mutta siis se focacciaresepti, suoraan Pastanjauhannasta teille, olkaa niin hyvät:
(Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa on, otsikon alla lukee iso pellillinen, mutta leipä kehoitetaan tekstissä paistamaan 20*30cm-uunivuoassa, jonka pohjalla on oliiviöljyä. Paistoin vuoassa, oli hankala saada leipä ehjänä irti ja pinnasta oli tullut joka puolelta lasten mielestä liian rapea... mutta leipä oli ihanasti sopivan paksu - eli suosittelen uunivuokaa. Ehkä pohjalle kuitenkin leivinpaperi? Kokeilkaa!)
Focaccia
(1 iso pellillinen)
4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
Vuokaan:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10-15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.
EDIT: Jos joku osaa auttaa tässä - lainatun tekstin taustavärin muokkaamisessa samanväriseksi, kuin muu tausta, niin PLIIS, auttakaa!
Itse pidin, lapset eivät. Mies ei edes maistanut vielä. This is so my life... Ihan kostoksi eilisestä, tänään on lounaaksi valkosipuliriisiä ja currykikherneitä. Ja focacciaa.
Miten niin kostoksi? No kun vaikka tekisin lasten lempparia (uunilohta ja keitettyjä perunoita), ne valittavat. Ei siinä mitään, minä saan enemmän (uunilohi on minunkin lemppariani). Makaroonilaatikko kyllästyttää, tuo kasvisruokaresepti on houkutellut jo tovin - ihan samahan se on, mitä ruokaa teen, kun siitä kuitenkin valitetaan. Tehdään sitten sellaista, mitä itse haluan kokeilla ja syödä. Loogista? Ei ehkä.
Mutta siis se focacciaresepti, suoraan Pastanjauhannasta teille, olkaa niin hyvät:
(Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa on, otsikon alla lukee iso pellillinen, mutta leipä kehoitetaan tekstissä paistamaan 20*30cm-uunivuoassa, jonka pohjalla on oliiviöljyä. Paistoin vuoassa, oli hankala saada leipä ehjänä irti ja pinnasta oli tullut joka puolelta lasten mielestä liian rapea... mutta leipä oli ihanasti sopivan paksu - eli suosittelen uunivuokaa. Ehkä pohjalle kuitenkin leivinpaperi? Kokeilkaa!)
Focaccia
(1 iso pellillinen)
4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
Vuokaan:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10-15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.
EDIT: Jos joku osaa auttaa tässä - lainatun tekstin taustavärin muokkaamisessa samanväriseksi, kuin muu tausta, niin PLIIS, auttakaa!
Seinä.
Minun ja isojen lasten välissä on seinä. Makkarin ja kylppärin välinen seinä. Nukutan vauvaa ja isot kylpevät punaisessa muovivannassa. Yhdessä. Ja huutavat yhteen ääneen kaikkia vessajuttuja minkä kerkeävät. Ja tökkivät toisiaan ilmeisesti genitaalialueille.
Mä en kestä. Naurattaa. Itkettää. Väsyttää.
Onneksi pienin ei välitä. Vierestä alkaa kuulua tasainen tuhina.
On aika mennä seinän toiselle puolelle. May the force be with me, nuo verbaaliriehujat pitäisi saada nukkumaan...
Mä en kestä. Naurattaa. Itkettää. Väsyttää.
Onneksi pienin ei välitä. Vierestä alkaa kuulua tasainen tuhina.
On aika mennä seinän toiselle puolelle. May the force be with me, nuo verbaaliriehujat pitäisi saada nukkumaan...
Kiitti avusta...
Sitä tekee kaikkensa. Välttelee koko päivän herkkuja. Syö lounaan, käy lenkillä. Tekee voileivän välipalaksi sen sijaan että söisi vain herkkuja. Juo maitoa ruualla. Muistaa vesilasilliset.
Ja sitten menee tekemään iltateetä ja kasviksia naposteltavaksi imetyksen ohella, mies on juuri tullut kaupasta. Ja vedenkeittimen vieressä on...
Ja sitten menee tekemään iltateetä ja kasviksia naposteltavaksi imetyksen ohella, mies on juuri tullut kaupasta. Ja vedenkeittimen vieressä on...
... jotain joka blokkaa mun paprikani! Neeeeeej!
Plussaa!
Mars Mars -kampanja ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin Strömsössä. Kävin maanantaiaamun kunniaksi vaa'alla. Ei olisi pitänyt. Tai ehkä se kannatti. En tiedä vielä. Ainakaan en syönyt aamupalaksi suklaata. Vaaka näytti nimittäin ihan järkyttävää lukemaa 88,7. En ole koskaan painanut näin paljon. En ikinä. En ole koskaan ollut näin lähellä yhdeksääkymmentä kiloa. Olen painanut 57kg. Se oli sairasta. Tämä nykyinenkin on sairasta. Viikossa kaksi kiloa painoa lisää, vaikka täysimetyksen pitäisi kuluttaa läskiä pois. Kävin lenkilläkin.
Tosin söin joka lenkin päälle varmaan kilon suklaata ja marmeladia. Join limsaa enemmän kuin ennen (koska sitä oli kotona). Söin pari hampurilaisateriaa (koska mies oli lomalla ja häntä laiskotti).
Nyt joku roti tähän. Mars mars -viestin kommenteissa kehoitettiin syömään proteiineja ja vähemmän hiilareita. Varmaan kannatettava ajatus - ja se suklaa jää pois nyt. Ei suklaata omaan suuhun ennen perjantai-iltaa. Perjantaina saa vähän mys-herkutella. Ja tänään syön lounaan. Se jäi parina päivänä välistä ja kostautui iltapäivän tuntien herkuttelulla ja suklaan mutustelulla.
Ruokavalio taitaa sittenkin mennä uusiksi samaan syssyyn. Pakko. Huoh. Tsempatkaa lisää, sitä todella todella tarvitaan!
Tosin söin joka lenkin päälle varmaan kilon suklaata ja marmeladia. Join limsaa enemmän kuin ennen (koska sitä oli kotona). Söin pari hampurilaisateriaa (koska mies oli lomalla ja häntä laiskotti).
Nyt joku roti tähän. Mars mars -viestin kommenteissa kehoitettiin syömään proteiineja ja vähemmän hiilareita. Varmaan kannatettava ajatus - ja se suklaa jää pois nyt. Ei suklaata omaan suuhun ennen perjantai-iltaa. Perjantaina saa vähän mys-herkutella. Ja tänään syön lounaan. Se jäi parina päivänä välistä ja kostautui iltapäivän tuntien herkuttelulla ja suklaan mutustelulla.
Ruokavalio taitaa sittenkin mennä uusiksi samaan syssyyn. Pakko. Huoh. Tsempatkaa lisää, sitä todella todella tarvitaan!
3kk.
Min lilla bebe, söpö pieni vauveliini, Pikkusisko, on tänään jo 3 kuukautta vanha. Pieni ihmisalku. Enemmän ja enemmän ihminen joka päivä. Ei enää mikään säälittävä rääpäle, vaan 5.25kg painava potkukone, joka kannattelee päätään niin hyvin, että oli jo pakko testata Bumbo-yhteensopivuus.
Sitterin lelut saavat kyytiä, Isosisko saa leveät hymyt. Isoveli tarttuu hellästi nyrkistä kiinni. Meidän vauva.
Kolmikuukautispäivän kunniaksi pinnasänky on raivattu esiin vaatevuoren ja käyttämättä jääneiden kestovaippojen alta, ja alkaneen neljännen kuukauden suurena tavoitteena on saada tyttö nukkumaan omassa pinnasängyssään edes päiväunia. Tai yöunien ensimmäinen pätkä. Tai edes torkut silloin tällöin.
Mars mars!
Kävin hikivaunulenkillä. Itseasiassa tällä viikolla jo neljällä lenkillä. Urheilukerrasto alimmaiseksi, kunnon kengät jalassa ja tavoitteena on ollut tulla hikisenä ja väsyneenä takaisin kotiin. Miksi?
Reissun aikana alkoi ahdistaa taikinavatsa, joka pömpöttää huonojen ruokavalintojen takia ja suurenee vaan, vaikka vauva on jo ulkona mahasta. Alkoivat ahdistaa ne jenkkakahvat, jotka pursuavat farkuista ulos. Toppien paljastamat löysät allit. Peppu, joka ei mahdu takapihan rengaskeinuun. Jatkuva hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, koko ajan aukeava herkkukaapin ovi.
Kävin vaa'alla. Painan enemmän, kuin ennen synnytystä. Ei näin Mamma. Ei näin.
Nyt tästä tehdään julkista. Painan 85.7kg. Tai painoin maanantaina. Päivitin Heiaheian. Latasin puhelimeen Sports Trackerin. Pakkasin vauvan vaunuihin nukkumaan ja sen sijaan, että vaan siirtäisin hänet takapihalle, olen kuunnellut musiikkia kuulokkeista ja pistänyt jalat kipittämään kylälle ja takaisin. Neljä parin kilometrin lenkkiä tällä viikolla. Pikkuhiljaa pidennän matkaa. Otin Heiaheiasta treeniohjelman. Nyt tämä Mamma liikkuu. Piste.
Tavoitteena on säännöllinen kuntosalilla treenaaminen ja juoksemisesta tykkääminen. Kuntosalille pitäisi ensimmäisellä kerralla saada PT mukaan (en viss fysioterapeut som brukar komma hit alltid nu och då sku kunna skicka en offert om sina tjänster, jag bokar mer än gärna en tid till gym med dig!). Juokseminen tulee kuvioihin joskus keväämmällä.
Ruokavaliomuutos on vuorossa myöhemmin. Ei kaikkea kerralla kuitenkaan - ja nythän ei ole vielä tarkoitus laihduttaa: imetys ensin!
Kaikenlainen tsemppaaminen otetaan riemulla vastaan. Tarjoudu lenkkiseuraksi tai anna hyviä ruokavinkkejä (saa sitä uusia ruokia tehdä vaikkei ruokavaliota muutakaan vielä).
Reissun aikana alkoi ahdistaa taikinavatsa, joka pömpöttää huonojen ruokavalintojen takia ja suurenee vaan, vaikka vauva on jo ulkona mahasta. Alkoivat ahdistaa ne jenkkakahvat, jotka pursuavat farkuista ulos. Toppien paljastamat löysät allit. Peppu, joka ei mahdu takapihan rengaskeinuun. Jatkuva hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, koko ajan aukeava herkkukaapin ovi.
Kävin vaa'alla. Painan enemmän, kuin ennen synnytystä. Ei näin Mamma. Ei näin.
Nyt tästä tehdään julkista. Painan 85.7kg. Tai painoin maanantaina. Päivitin Heiaheian. Latasin puhelimeen Sports Trackerin. Pakkasin vauvan vaunuihin nukkumaan ja sen sijaan, että vaan siirtäisin hänet takapihalle, olen kuunnellut musiikkia kuulokkeista ja pistänyt jalat kipittämään kylälle ja takaisin. Neljä parin kilometrin lenkkiä tällä viikolla. Pikkuhiljaa pidennän matkaa. Otin Heiaheiasta treeniohjelman. Nyt tämä Mamma liikkuu. Piste.
Tavoitteena on säännöllinen kuntosalilla treenaaminen ja juoksemisesta tykkääminen. Kuntosalille pitäisi ensimmäisellä kerralla saada PT mukaan (en viss fysioterapeut som brukar komma hit alltid nu och då sku kunna skicka en offert om sina tjänster, jag bokar mer än gärna en tid till gym med dig!). Juokseminen tulee kuvioihin joskus keväämmällä.
Ruokavaliomuutos on vuorossa myöhemmin. Ei kaikkea kerralla kuitenkaan - ja nythän ei ole vielä tarkoitus laihduttaa: imetys ensin!
Kaikenlainen tsemppaaminen otetaan riemulla vastaan. Tarjoudu lenkkiseuraksi tai anna hyviä ruokavinkkejä (saa sitä uusia ruokia tehdä vaikkei ruokavaliota muutakaan vielä).
Feel good.
Ihana ylläri Maikkarilta tälle illalle: Mamma Mia -leffa. En ollut aikaisemmin sitä nähnyt, ihan mieletön Feel Good -pläjäys. Iloista, aurinkoa, kreikansinistä, kimaltava meri... Ensi yönä näen vain kauniita unia!
Kirjastokassi.
Näiden lisäksi kotiin tulivat myös Kari Hotakaisen Jumalan sana ja Lionel Shiverin Poikani Kevin. Poikani Kevinin aloitinkin jo, siitä ehkä lisää seuraavaksi. Lukeminen näiden kolmen pienen kanssa lähti niin hyvin liikkeelle, että taisi päästä vähän mopo irti noita kirjoja varatessa.
Sov nu för fan.
Adam Mansbach: Sov nu för fan
Jag läste den här icke-barnboken i somras. Nu lånade jag den pånytt, och måste nog säga att den var mer aktuell då. Inte nu. För nu har jag barn som somnar relativt snabbt. Och sover relativt bra nätterna igenom. Den yngsta äter ett par gånger, somnar sent sent på kvällen men sover länge på morgonen. Den äldsta somnar bums i sin övre säng (om han inte sovit på dagis) mellan åtta och nio på kvällen, vaknar efter sex, före sju på morgonen. Och den mittersta lika så, somnar efter åtta, ibland efter nio, i sin säng under brorsan, sover ofta till nästan halv nio på morgon. Den minsta sover bredvid mig hela natten, den äldsta tassar bredvid pappan nästan varje natt. Den mittersta vaknar på morgonen från sin egen säng.
Men jag minns hur jag ifjol, speciellt på våren, svor och grät och vrålade. Ett barn orsakade illamående i magen och de två andra vägrade att lugna ner sig, vägrade att vara tysta, vägrade somna. Sov nu för FAN tänkte jag många ensamma långa kvällar. Och då tröstade den här boken lite. Nu är den bara gullig.
Jag läste den här icke-barnboken i somras. Nu lånade jag den pånytt, och måste nog säga att den var mer aktuell då. Inte nu. För nu har jag barn som somnar relativt snabbt. Och sover relativt bra nätterna igenom. Den yngsta äter ett par gånger, somnar sent sent på kvällen men sover länge på morgonen. Den äldsta somnar bums i sin övre säng (om han inte sovit på dagis) mellan åtta och nio på kvällen, vaknar efter sex, före sju på morgonen. Och den mittersta lika så, somnar efter åtta, ibland efter nio, i sin säng under brorsan, sover ofta till nästan halv nio på morgon. Den minsta sover bredvid mig hela natten, den äldsta tassar bredvid pappan nästan varje natt. Den mittersta vaknar på morgonen från sin egen säng.
Men jag minns hur jag ifjol, speciellt på våren, svor och grät och vrålade. Ett barn orsakade illamående i magen och de två andra vägrade att lugna ner sig, vägrade att vara tysta, vägrade somna. Sov nu för FAN tänkte jag många ensamma långa kvällar. Och då tröstade den här boken lite. Nu är den bara gullig.
Parasta...
... siinä Onnen tunnissa oli se, että sain lukea ensimmäiset 60 sivua kahvilassa, rauhassa, nukkuva vauva ja hiljaiset muut asiakkaat seuranani.
Vessajuttuja.
Tiedättekö sen pottatreenivinkin, missä vinkataan laittamaan muksu potalle ja telkkarin eteen katsomaan vaikka tiivitaavihipsua?
Toimii myös kolmekuiselle vauvalle.
Tosin potta on vaippa ja äidin syli ja telkkarista taisi tulla Samaa sukua, mutta silti. Vauvalla oli tiivis tuijotus kohti telkkaria, äidin sylissä oli mukava istuva asento, ja suoli lähti toimimaan! Jee! Edellisestä kerrasta olikin jo melkein viikko.
Toimii myös kolmekuiselle vauvalle.
Tosin potta on vaippa ja äidin syli ja telkkarista taisi tulla Samaa sukua, mutta silti. Vauvalla oli tiivis tuijotus kohti telkkaria, äidin sylissä oli mukava istuva asento, ja suoli lähti toimimaan! Jee! Edellisestä kerrasta olikin jo melkein viikko.
Onnen tunti.
Sarjassamme kirjavinkkejä hyvin sekalaisia kirjoja sekä ruotsiksi että suomeksi lukevalta äitiyslomalaiselta:
Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Tartuin kirjaan Salamatkustaja-blogin suosituksesta. Toki olen Härkösiä lukenut ennenkin, en vaan enää moneen vuoteen - ihan kuin olisin unohtanut koko naisen. Onneksi Onnen tunti tuli luettua. Nopeasti. Ahmimalla. Melkein kertaistumalla, ja se on hyvin kolmen pienen lapsen äidiltä!
Suosittelen Onnen tuntia kaikille äideille, joiden mieltä painaa oma riittämättömyys ja tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äiti. Itse sain kirjasta naurua, lohdutusta ja konkreettisen esimerkin siitä, miten alakouluikäisen lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista.
Salamatkustajan kirjavinkeistä on kirjaston varausjärjestelmään siirtynyt muutama muukin kirja, niistä lisää myöhemmin (kun noutoilmoitus tulee, siitä pari päivää..).
Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Tartuin kirjaan Salamatkustaja-blogin suosituksesta. Toki olen Härkösiä lukenut ennenkin, en vaan enää moneen vuoteen - ihan kuin olisin unohtanut koko naisen. Onneksi Onnen tunti tuli luettua. Nopeasti. Ahmimalla. Melkein kertaistumalla, ja se on hyvin kolmen pienen lapsen äidiltä!
Suosittelen Onnen tuntia kaikille äideille, joiden mieltä painaa oma riittämättömyys ja tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äiti. Itse sain kirjasta naurua, lohdutusta ja konkreettisen esimerkin siitä, miten alakouluikäisen lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista.
Salamatkustajan kirjavinkeistä on kirjaston varausjärjestelmään siirtynyt muutama muukin kirja, niistä lisää myöhemmin (kun noutoilmoitus tulee, siitä pari päivää..).
Kellon ympäri.
Meillä on omituinen vauva. Ihan erilainen kuin kaksi edellistä vauvaa. Tämä saattaa nukkua nyt jo kellon ympäri, parilla pikaisella imetyksellä.
Se vaan, että uni tulee yhdeltä yöllä. Ei hyvä.
Se vaan, että uni tulee yhdeltä yöllä. Ei hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)