Itsenäisyyspäivän jälkeisestä perjantaista seuraavan viikon meillä oli kotona iltaisin hiljaista. Vauva ei huutanut. Vauva kakkasi joka toinen aamupäivä. Eikä itkenyt, ei päivälläkään juuri yhtään. Olin sen perjantain juomatta kahvia ihan muusta syystä (ällöripulisyy), enkä uskaltanut koskea kahviin yli viikkoon. Kuljin pää unihuuruissa, torkahtelin sohvalle, en saanut unta iltaisin ja jätin aamukahvin väliin. Sitten tuli väsynyt iltapäivä, kokeilin kahvia, ja vauva ei siltikään huutanut illalla. Meni siis viikko.
Lapseni täytti 2kk ja lopetti iltahuudot. Tai niin luulin. Kävin kokoustamassa ilman vauvaa, isä hoiti häntä 5h kotona, syötti Semperiä ja nautti olostaan. Sitten menimme uimaan koko perhe, vauva jätettiin Mommolle hoitoon. Mommo syötti Semperiä ja nautti olostaan. Miten äiti voi? Äiti selvisi. Ahdisti idea vauvan jättämisestä, mutta vauva jäi. Ahdisti olla ilman vauvaa, mutta kokous meni asiallisesti ja matkat hyvin, ja uimassa oli todella hauskaa. Äidilläkin. Puhumattakaan kaksi- ja neljävuotiaista!
Semper-satsit aiheuttivat kakkalakon, ja sen purkautuminen huudatutti vauvaa kaksi iltaa ja yhden päivän. Nyt tilanne alkaa olla stabilisoitunut. Äitiäkään ei enää harmita. Mutta että otti koville, vauvaparka oli ihan punainen ja kivikova ja tuskainen ja kyyneleet vain valuivat silmistä, kun sattui. Voi pientä...
Mitäs muuta, joulukalenteria on availtu ja leikitty pikkulegoilla. Kotia on pikkuhiljaa järjestetty, pahimpia kaaoshyllyjä tyhjennetty ja pyyhitty puhtaiksi. Jouluruuat on ostettu, lahjat paketoitu. Teimme joulutryffeleitä ja niitä on tonttuiltu kummeille ja kavereille - ja syöty itse. Brunbergilta ostimme joulun muut makeiset. Vielä pitäisi ihan perussiivota kotona, pestä tahrat olohuoneen lattiasta ja vaihtaa vessan käsipyyhe, ja siirtää ruokapöytä olkkariin (ja avata se kolmemetriseksi). Lainatuolit on tuotu Isän töistä kotiin. Koti alkaa siis olla valmis vastaanottamaan jouluvieraat.
Äiti on hoitanut päätään, sisäisesti ja ulkoisesti. F41.1 on ehkä jokin muu F41 kuin .1, mutta silti F41. Ja sitä hoidetaan. Pää on täynnä ajatuksia, muistikirja täyttyy niistä ja nuolista ja syy-yhteys-seurauksista ja muista pohdinnoista. Ja blogikierroksilta silmiin tarttuu yhtä jos toista pohdittavaa. Yhden illan tutkin kasvorasvojen sisältöjä, Evan blogikirjoitus parabeeneistä ja alkoholista herkän ihon rasvoissa sai minut melkein hysteeriseksi vuosikausien huijauksista (ja nyt en siis löytänyt SITÄ tekstiä enää... mutta kuitenkin sinne päin). Tutkin omat rasvani ja puhdistusaineeni, kysyin kaikilta tutuilta, tietävätkö he kasvorasvaa, jossa ei olisi alkoholia ja parabeenejä - kun kerran vauvarasvoissakin on! Ja ratkaisu oli todella lähellä: Lumenen sensitive touch -sarja. Sen puhdistusaineet minulla jo olikin, tykkään kovasti, ja nyt kokeilen toista päivää myös rasvoja. Saas nähdä, jos nämä myös parantaisivat punertavan ihoni eivätkä vaan maskeeraa punaisuutta piiloon.
Lumene ei sponssaa tätä tutkimusta. Mutta jos tämä toimii, jatkan minä Lumenen sponssaamista. Mutta näin, näillä mennään taas. Elossa ollaan ja jatketaan kolmen lapsen kanssa pienessä kolmiossa asumista ja pään parantelua, elämästä nauttimista ahdistusten keskellä. Hyvää joulua/lentävän poron juhlaa/hanukkaa/Chultchua/Krismukkaa.. mitä ikinä juhlittekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti