Tätäkin olen joskus muinoin ihmetellyt. Että mitä järkeä on tehdä pimeässä hohtavia tutteja. Että onko typerämpää kuultu.
Sitten sain kolmannen lapseni. Lapsen, joka ottaa tissistä irti sen, mitä mahaan mahtuu, päästää irti ja tahtoo suuhunsa jotain, josta ei irtoa ruokaa. Eli tutin. Toisin kuin isommat sisaruksensa.
Tutilla on kätevä rauhoittaa lapsi. Tutin kanssa hän nukahtaa minuutissa parissa syliin. Yöllä hän saattaa nukkua ilmankin, mutta yleensä imetyksen päälle laitan tutin hänen suuhunsa. Jos siis löydän sen tutinrääpäleen siellä pimeässä makuuhuoneessa isosta sängystä peittojen keskeltä.
Nyt ymmärrän, miksi tuttikin voi hohtaa pimeässä.
Tosin parin yön jälkeen keksin parannusehdotuksen. Tuttivalmistajat voivat ottaa tästä vinkin, en tarvitse edes provikoita, mutta pari kolme pakettia tällaisia voisitte kiitokseksi minulle lähettää.
Tutti, joka vilkkuu pimeässä sen hetken, kun äiti painaa esimerkiksi ranteeseensa kiinnitetystä lähettimestä nappia. Kun tutti löytyy, vilkkumisen voi sammuttaa lopettamalla lähettimen napin painamisen. Kätevää, eikö?
Ne pimeässä hohtavat kun taitavat hohtaa myös vauvan suussa ollessaan? Ihan turhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti